Luottamusta puntarissa

0

ANTERO LEPPÄNEN. Vuonna 1987 Jari Aarnio valittiin vuoden poliisiksi. Hänestä tuli parikymmentä vuotta myöhemmin Helsingin huumerikosyksikön johtaja. Viime vuosina hänen uransa on kehittynyt vain rikospuolella.

Tähän mennessä tuomio on tullut kolmesta eri rikoksesta. Viimeisin on käräjäoikeuden langettama elinkautinen murhasta, jota hän ei estänyt. Tämä oikeusprosessi tulee jatkumaan vielä vuosia. Mutta suomalaiset luottavat poliisiin.

Vallattomalla tasavallan presidentillä on muinaisjäänteenä Ruotsin vallan ajalta periytyvä armahdusoikeus. Se on tuomiovallan käyttöä. Vallan kolmijako-opin mukaisesti sen tulisi kuulua tuomioistuimelle, kaiketikin korkeimmalle oikeudelle (KKO).

Ylin tuomioistuin rikosasioissa on itse itseään täydentävä instanssi. Korkein oikeus tekee presidentille esityksen valittavasta jäsenestä, kun siellä oikeusneuvoksen paikka vapautuu.

Niinistö ei ole armahduspykälää käyttöönsä aktivoinut. Hänen mottonsa on johdonmukaisesti ollut: Jumala armahtaa minä en. Ja suomalaiset luottavat 88-prosenttisesti Sauli Niinistöön.

Tasavallan presidentti ehdotti hiljakkoin perustuslakivaliokunnan toimintaan parannusta siten, että KKO antaisi valiokunnalle asiantuntevaa opastusta. Presidentti ei nähnyt ehdotuksessaan vallan kolmijako-opin vastaisuutta siinä, että tuomiovaltaa käyttävät oikeusneuvokset olisivat mukana jo lainsäädännässäkin.

Korkeimman oikeuden presidentti ei aloitteesta innostunut, ja jotkut oikeusoppineet älähtivät.

Pääministerinä ollessaan Juha Sipilä (kesk.) puolestaan ärähteli oikeusoppineille, jotka luettelivat perustuslaillisia esteitä hallituksen sote-uudistukselle. Sipilä puhui asiantuntijoista kaiken maailman dosentteina.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) taas nimitti heitä perustuslakitalebaneiksi. Lausuman johdosta oikeuskanslerille tehtiin kantelu, josta ministeri Niinistö selvisi lähes kuivin jaloin. Ja meidän piti luottaa oikeuskansleriin.

Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) puoluesisaret vaikuttivat pitkälti siihen, että joulukuussa hänen patiininsa kastuivat opposition ja iltapäivälehtien roiskeissa. Politiikkaa ja juridiikkaa pyöriteltiin myllyssä, joka sekoitti ainesosista sekametelisoppaa.

Tapahtuneesta voi tehdä johtopäätöksen, että eduskunnan lainsäätäjänä tulisi pitää näppinsä irti tuomaroinnista? Eduskunnassa pitäisi äänestää ainoastaan ministerin tai hallituksen poliittisesta luottamuksesta. Enemmistöhallituksen aikana se tosin jää pelkäksi poliittiseksi teatteriksi jo puhtaasti aritmeettisista syistä.

Kansa kyllä tykkää katsella performansseja, joissa poliitikot jaetaan hyviksiin ja pahiksiin. Äänestäjät eivät nimittäin luota ainakaan muiden valitsemiin kansanedustajiin.

Tänä vuonna eduskunta äänesti, olisiko rikossyytteen saanut nostaa Juha Mäenpäätä (ps.) vastaan eduskunnassa esitetyn vihapuheen vuoksi. Jo perussuomalaisten ryhmä yksinkin olisi pystynyt estämään luvan antamisen, koska syytesuojan purkamisen taakse tarvitaan 5/6:n määräenemmistö. Syytteen nostamisen esti lopulta 51 kansanedustajaa.

Häpeätahra tämä on oikeusvaltion imagossa. Politiikassa tavat toimia ovat rumentuneet, siksi pelisääntöjä on uudistettava radikaalistikin.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments