Vapaaehtoisuus innostaa suojeluun – metsien ympäristötuella on Varsinais-Suomessa kysyntää

3
Salometsän metsäasiantuntija Rasmus Lönnforsin mukaan salolaiset ovat halukkaita suojelemaan metsiään vapaaehtoisesti. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Tervaleppää kasvava käytännössä luonnontilainen merenrantametsikkö Särkisalossa säästyi hakkuilta. Metsänomistaja Lotta Lausti päätti tehdä määräaikaisen suojelusopimuksen, josta maksetaan hänelle korvaus.

– Tosi hyvä, että suojelu perustuu vapaaehtoisuuteen, hän kiittelee.

Kohde on esimerkki luontoarvoiltaan arvokkaasta ja pitkään koskemattomana säästyneestä metsäkohteesta, jonka yksityinen metsänomistaja on voinut suojella kymmeneksi vuodeksi Metsäkeskuksen kanssa tehtävällä sopimuksella. Tuki kannustaa, sillä viime vuonna sopimuksia tehtiin koko maassa reilusti aiempaa enemmän, kun valtio ohjasi lisätalousarviossaan lisää rahaa suojelusopimuksiin.

Lausti teki ympäristötukisopimuksen kuitenkin jo aiemmin ja ensimmäistä kertaa. Laustin mukaan tilan metsiä jää talousmetsäkäytön ulkopuolelle muutenkin ilman erityistä sopimusta.

– Kallioalueilla en edes pyri tekemään mitään. Ne ovat samalla maisemallisesti arvokkaita paikkoja, hän sanoo.

Salometsän metsäasiantuntija Rasmus Lönnfors kävelee rantavyöhykkeellä, jota hallitsevat vanhat tervalepät. Osa on jo lahonnut, mikä tuo paljon lisäarvoa hakkuilta säästyneelle alueelle. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Lausti päätyi rantakaistaleen suojeluun, kun alueelle suunniteltiin hakkuita. Metsänhoitoyhdistys Salometsän metsäasiantuntija Rasmus Lönnfors huomasi alueen tiedostoja selatessaan, että ranta-alueen metsäkaistale olisi suojelunarvoinen.

Näin alue päädyttiin rajaamaan hakkuiden ulkopuolelle korvausta vastaan.

– Suojelu on yksi vaihtoehto hakkuiden joukossa, Lönnfors muistuttaa.

Hän on huomannut työssään, että kynnystä sopimusten tekoon madaltaa myös se, että ne perustuvat vapaaehtoisuuteen ja ovat määräaikaisia eli ne eivät sido metsänomistajia lopullisesti.

Salometsä on auttanut Metsäkeskusta jo pitkään sopimusten laatimisessa.

– Metsäkeskus laatii pääosan ympäristötukisopimuksista, mutta olemme pyrkineet saamaan avuksi muitakin toimijoita.

– Salometsä on ollut aktiivinen, kiittelee Metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntija Jarmo Uimonen.

Ympäristötukisopimusta varten metsässä on oltava kohteita, jotka ovat suojelullisesti arvokkaita. Metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen sanoo, että tukea maksetaan joko haittakorvauksen tyyppisenä metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen suojelusta, kun suojelu ylittää lain minimivaatimukset. Toinen vaihtoehto on, että kohteella on muita arvoja.

– Kohteet voivat olla esimerkiksi runsaspuustoisia lahopuukohteita, Partanen selittää.

Metsämonistaja voi määräajan jälkeen hakata alueen, mutta myös jatkaa sopimusta. Esimerkiksi Salometsän alueella näinkin on toimittu eli jatkettu sopimusta.

Ympäristötukisopimuksia on tehty metsänomistajien kanssa jo pitkään.

– Tukimuoto on ollut käytössä jo vuodesta 1998, Partanen kertoo.

Käytettävä tukipotti on sen sijaan vaihdellut. Partanen sanoo, että vuotuinen tukisumma on ollut joskus jopa reilussa kymmenessä miljoonassa eurossa, mutta viime vuosina se on ollut alhaisempi.

Lahopuut tuovat suojelualueelle runsaasti lisäarvoa. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Sanna Marinin (sd.) hallituksen lisäbudjetti kuitenkin korjasi tilanteen viime vuoden lopulla, jolloin sopimusten määrä myös ryöpsähti kasvuun koko maassa. Niiden määrä kasvoi 36 prosenttia samalla, kun ympäristötuen käyttö kasvoi 50 prosenttia.

Sopimusten toteuttaminen oli vain rahasta kiinni eli intoa suojeluun sekä sopivia kohteita oli tiedossa enemmän, mitä voitiin toteuttaa.

Viime vuonna metsänomistajat solmivat noin 1 300 määräaikaista ympäristötukisopimusta, joilla suojeltiin yhteensä noin 3 500 hehtaaria metsää kymmeneksi vuodeksi.

Metsäkeskuksen kanssa tehtäviä suojelusopimuksia on tehty Jarmo Uimosen mukaan erityisen innokkaasti Varsinais-Suomessa. Tuen käyttö tuplaantui hänen mukaansa Varsinais-Suomessa viime vuonna.

Mistä innostus johtuu?

– Olemme yrittäneet toitottaa, että rahaa on nyt käytössä, mutta kyllä se kertoo kiinnostuksestakin, Uimonen sanoo.

Toki täytyy löytyä sopivia kohteitakin.

– On oltava puustoisia kohteita, joilla on luontoarvoja, esimerkiksi vanhoja metsiä tai lehtoja, Uimonen sanoo.

Hän lisää, että suojelukohteet ovat luonnontilaisen metsän kaltaisia, ympäristöstä selvästi erottuvia.

Lahopuista hyötyvät monet eri lajit, myös linnut. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Kymmeniä vuosia koskematon tervaleppävyöhyke

Koskematon tervaleppävyöhyke talousmetsän vieressä saa olla luonnontilaisena vastaisuudessakin. Metsänomistajan tekemä määräaikainen suojelusopimus säästää Särkisalossa merenrannalla olevan metsäympäristön lahopuineen seuraavat kymmenen vuotta.

– Tämä on suht koht luonnontilainen, kantoja ei täältä löytynyt, näyttää aluetta Salometsän metsäasiantuntija Rasmus Lönnfors.

Hän selittää, että ympäristötukisopimusta varten edellytetään luonnontilaisen kaltaista metsää, mutta voi siellä toki yksi tai kaksi kantoa olla. Lahopuista alue saa paljon lisäpisteitä.

Lönnfors arvioi, että tällä yhdestä kahteen hehtaaria olevalla alueella metsää ei ole hakattu ainakaan 70 vuoteen. Sen näkee jykevistä lepistä, mutta alueelta löytyy muitakin lehtipuita, vaahteraa ja tammea.

Valtalaji tervaleppä on kuitenkin alueelle ominainen.

– Tänne nousee välillä merivesi, mutta se ei jää seisomaan tänne, muuten leppä ei viihtyisi, Lönnfors selittää.

Metsiköstä löytyy myös lahopuita, joissa on lintujen hakkaamia koloja. Tammikuisena pakkaspäivänä lintujen ääniä ei juuri kuule. Vain ruovikon joukossa puikkelehtiva viiksitimali paljastaa itsensä.

Alue on kapea ja kapenee entisestään vain noin viisimetriseksi vyöhykkeeksi. Vieressä oleva metsä ei täyttäisi suojeluvaatimuksia.

– Yläpuolella on istutettua talousmetsää, Lönnfors selittää.

Kokonaisuuteen ei liitetty myöskään talousmetsän toisella puolella olevaa kalliojyrkännettä, jolla Lönnfors tietää kasvavan arvokasta lajistoa.

– Tämä säilyy muutenkin, koska tänä päivänä tähän ei saa mennä hakkaamaan, hän sanoo.

3 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Urpo
1 kuukausi sitten

Kannattaa ottaa huomioon se, että tällaiset kohteet tuskin määräaikaisen sopimuksen jälkeen palautuvat talousmetsäkäyttöön. Siitä pitää huolen FSC ja paikalliset luontojärjestöjen aktivistit. Omistajan etu ei ole prioriteettilistan kärjessä, kun ulkomaiset toimijat vetelee naruista.

kale
1 kuukausi sitten
Reply to  Urpo

Hienoa, jos ymmärrettäisiin lopulta palata takaisin vanhanajan harvennushakkuisiin, eipä taida olla kenenkään etu avohakkuut. Metsien suojelu pitäisi löytyä jo itsestään ilman tukiakin ja suomi on meidän kaikkien asuinmaa. Itse en halua tänne Brasilian touhua.

Urpo
1 kuukausi sitten
Reply to  kale

Nykyään avohakkuiden osuus kaikkien hakkuiden pinta-alasta on n. 20-25%. Vuotuinen määrä on alle prosentti metsistä. Loput 75-80% on harvennushakkuita. Vaikka korjatun puun määrä on kasvanut, käsitellyt pinta-alat eivät ole. Tämä johtuu siitä, että metsät kasvaa puuta kaksinkertaisesti vanhan ajan hakkuumenetelmien aikaan verrattuna. Jos puun tuotantoa pitää supistaa tuon ajan mukaiseksi, mitä ehdotat tämän kotimaisen uusiutuvan raaka-aineen korvaajaksi? Ulkomaista uusiutumatontako? Jokainen voi ostaa metsää ja suojella sen. Tällä suunnalla Suomea tarvitaan siihen rahaa n. 5000-10000 €/ha. Tuo tekee keskimääräisen 30 ha tilan kohdalla n. 150 000 – 300 000 €. Kun miettii omia mahdollisuuksia tällaiseen luontoharrastukseen, konkretisoituu asian merkitys ehkä paremmin… Lue lisää »