Nelikymppinen pikkupoika – Teemu Rannikko nauroi kuin sokerihumalassa, vaikka heitot kolisivat ja virhetili täyttyi

0
Teemu Rannikko (vas.) ja Jeremiah Wood löysivät paikoitellen toisensa ensimmäisessä yhteisessä ottelussa. (kuva: Ville Vuorinen)

Teemu Rannikko sanoi ennen tiistaina Kisakalliolla pelattua paluuotteluaan, ettei hänen olonsa ole kuin pikkupojalla, vaikka taukoa peleistä oli yli vuosi ja odotus pitkä.

– En ymmärtänyt sitä kysymystä. Miksi mulla olisi olo kuin pikkupojalla, Rannikko kysyi.

Pelin jälkeen Rannikko käyttäytyi kuitenkin kuin pikkupoika.

Kaiken mahdollisen koripallossa nähnyt ja kokenut nelikymppinen puhua pälpätti kuin sokerihumalainen nelosluokkalainen.

– Harvemmin olen hymyillyt näin paljon näin huonon suorituksen aikana. Oli siistiä päästä edes heittämään, niin pitkä työ tässä on tehty, Rannikko nauroi.

Vaihtopenkiltä aloittanut Rannikko pelasi tiistaina 16 minuuttia ja heitti kaikki kuusi pelitilanneheittoaan ohi. Muutaman kerran hän löysi Jeremiah Woodin korin alta ja muutaman kerran hän haki varovaisesti tavaramerkkipuolustustaan.

– Edellisen kerran aloitin Suomessa penkiltä kaudella 1996–1997. Aika pitkä matka piti kulkea, että penkitetään, Rannikko vitsaili.

Lopulta Rannikko ajettiin kentältä virhetilin täytyttyä.

– Siitäkin on aikaa, kun minut on heitetty kentältä sellaisen virheen jälkeen, joka ei ollut edes virhe!

Rannikko tuskin olisi ollut aivan niin letkeällä tuulella, jos Vilpas ei olisi voittanut Lahti Basketballia 20 pisteellä. Voiton ja paluun lisäksi tärkeää oli se, mitä kotona Kaarinassa tapahtui.

– Vaimo laittoi viestiä, että lapset olivat ottaneet jätskit jo tuntia ennen peliä sen kunniaksi, että isä pääsee pelaamaan. Kotiväkeä ei voi kiittää tarpeeksi, Rannikko vakavoitui hetkeksi ja aloitti pian taas saman pikkupoikamaisen pulinan.

– Ehkä se on yksi syy, miksi istun tässä vielä nelikymppisenä ja mitä tämä peli minulle merkitsee, hän virnisti.

Vaikka Rannikon esitys ei tuonut Vilppaalle vielä tiistaina juurikaan lisäarvoa, hänen paluuottelunsa osoitti, että Vilpas todellakin tarvitsee Rannikkoa.

Vilppaalla on ollut ilman Rannikkoa epävirallinen ”lupa” rakentaa pelinsä vahvan puolustuksen päälle ja hyökätä normaalia rumemmin. Eli pitkien syöttöketjujen sijaan hakea tylysti sopivia yksi vastaan yksi -tilanteita ja puskea voimalla kohti korirengasta.

Tiistaina Kisakalliolla paras esimerkki tästä oli taas kerran Jeremiah Wood, joka oli pitelemätön etenkin Brandon Peelia vastaan. Wood heitti 26 minuutissa 26 pistettä ja otti 15 levypalloa.

Henri Ventoniemi (oik.) pärjäsi Jeremiah Woodin kanssa hieman paremmin kuin joukkuetoveri Brandon Peel. (kuva: Lehtikuva/Markku Ulander)

Vilpas voitti Woodin ja viidesti donkanneen Ladarien Griffinin johdolla kolmen sekunnin alueelta tehdyt pisteet 60–18 ja hyökkäyslevypallot 16–8!

Mutta tässä tullaan siihen, mihin Rannikkoa tarvitaan.

Vilpas voi voittaa puolustuksen kautta yksittäisessä ottelussa kenet tahansa, mutta kokonaisten ottelusarjojen voittamiseen tarvitaan vielä lisää monipuolisuutta hyökkäyspelaamiseen. Kaksi vastaan kaksi pelaamista, korille rullauksia ja päätyrajakikkoja, eli juuri niitä asioita, joissa Rannikko on parhaimmillaan.

Vilpas heitti eilen kolmosen vain 19 prosentin tarkkuudella. Siihenkin Rannikolla on vaikutuksensa, kun syötöt tulevat jatkossa vähän tarkemmin ja vähän paremmista kulmista – puhumattakaan, että Rannikko alkaa myös itse väkisinkin osua.

Huolimatta Vilppaan korinalusdominanssista ja Woodin massiivisesta teholukemasta (40), ottelun paras pelaaja laituri Myles Stephens. Stephens, joka pimensi Lahden tärkeimmän pelaajan Wayne McCulloughin ja heitti 15 pistettä päälle.

– Olen iloinen, että Myles saa ansaitsemaansa arvostusta. Hänellä oli melkoinen savotta tänään McCulloughin kanssa, joka on mielestäni sarjan monipuolisin pelaaja, Vilppaan päävalmentaja Sami Toiviainen kehui.

Myles Stephens puolusti erinomaisesti ja onnistui myös hyökkäyspäässä. (kuva: Lehtikuva/Markku Ulander)

Myös itseään koko syksyn enemmän tai vähemmän hakenut Aatu Kivimäki pelasi nyt alkuvuoden parhaan ottelunsa. Oliko sillä sitten vaikutusta, että penkillä vuoroaan odotti Rannikko?

Lahti-voitto vankisti Vilppaan asemaa sarjataulukossa, mutta viikon tärkein ottelu on vasta edessä: Vilpas matkustaa perjantaina Joensuuhun Katajan vieraaksi. Tuossa ottelussa Vilpas voi käytännössä varmistaa paikkansa runkosarjan neljän parhaan joukossa.

Kataja on Vilppaan suurin uhka, sillä tällä hetkellä sarjataulukossa viidentenä oleva BC Nokia on luopunut jo kolmesta ulkomaalaispelaajastaan. Tiistaina kokoonpanosta putosi Wes Washpun. Yhdellä ulkomaalaisella jatkavasta BC Nokiasta onkin tulossa puolivälierien toivevastustaja.

MIESTEN KORISLIIGA
Vilpas–Lahti Basketball 95–75 (17–10, 24–26, 21–19, 33–20)
Vilppaan pisteet/levypallot: Jeremiah Wood 26/15, Ladarien Griffin 16/7, Myles Stephens 15/8, Deondre Parks Jr 13/4, Aatu Kivimäki 9/2/5 syöttöä, Juho Nenonen 5/1, Mikko Koivisto 4/2, Riku Laine 3/3, Elias Eerikinharju 2/4, Teemu Rannikko 2/0.
Lahti: Ville Karvonen 19/1, Alex Campbell 12/4, Wayne McCullough 11/6, Henri Ventoniemi 9/6, Brandon Myer 8/2, Brandon Peel 6/4, Ricky Waxlax 5/0, Erik Sajantila 4/2, Aleksanteri Ahola 1/1, Eemi Luukkonen 0/2.
Levypallot: 49–34
Syötöt: 20–13
Menetykset: 17–22
Heittoprosentit:
1 p: 78–67
2 p: 65–38
3 p: 19–35
Erotuomarit: Ville Selkee, Joona Haaja, Karolina Andersson.
Vilppaan seuraava ottelu: pe 29.1. Kataja–Vilpas kello 18.30 LähiTapiola Areenalla.

 

KATSO Korisliiga lehdistötilaisuusvideosta hymyilevän Teemu Rannikon kommentit pelin jälkeen. Rannikko aloittaa videolla kohdassa 7:40. (Video: Vilpas-TV Youtube.)

 

Tunnelma treeneissä kiristyy, kun ei pääse pelaamaan

Vilppaan harjoituksissa on ollut viime aikoina normaalia kireämpi tunnelma. Pelaajat ovat äksyilleet toisilleen ja valmentajille. Varsinkin maanantaina Kisakalliolla Lahti-ottelun valmistavassa harjoituksessa tunnelma oli ulkopuolisen silmin jopa aavistuksen kiusaantunut.

– Tilanteessa oli samaa kuin pidemmän harjoitusjakson lopussa joulukuussa. Pelkkä treenaaminen ei tuota enää mielihyvää, Vilppaan päävalmentaja Sami Toiviainen kuvaa.

Toinen syy kireyteen on Vilppaan kova kilpailutilanne, jota Teemu Rannikon paluu ei ainakaan helpota.

– On se sitten valmentajan tyhmyyttä tai viisautta, niin välillä annan mennä ne tilanteet myös pidemmäle kuin ehkä pitäisi, Toiviainen myöntää.

– Se on sitä testaamista.