Ruotsinkieliseen kouluun ja päiväkotiryhmään ei löydetä päteviä työntekijöitä – ”Saloa ei mielletä kaksikieliseksi”

1
Petra Kemilä (vas.) toimii ruotsinkielisessä päiväkotiryhmässä varhaiskasvatuksen opettajan sijaisena. ja Eva Salminen sijaistaa Svenska skolan luokanopettajaa. Kiipeilytelineellä Hugo (oik.), Emma ja Ralf.

Salo Svenska skola ja varhaiskasvatusryhmä Solstrålarna ovat erikoisessa tilanteessa.

Pienillä ruotsinkielisillä yksiköillä on ollut vaikeuksia löytää päteviä työntekijöitä, vaikka tarjolla olisi varma ja vakinainen paikka natiiviruotsia puhuville ammattilaisille.

Solstrålarna-ryhmään haettiin tammikuun alussa varhaiskasvatusopettajaa, mutta pätevää hakijaa ei löytynyt.

Yhtä hankalaa on ollut Svenska skolassa: luokanopettajaa ei ole löytynyt hauista huolimatta.

Peukut ovat jälleen pystyssä: kouluun haetaan parhaillaan luokanopettajaa opettamaan luokkia 1–6, ja haku päättyy torstaina.

– Olemme saaneet hyviä sijaisia, mutta henkilökunnan vaihtuvuus tuo aina haasteita. Pitkäjänteisyys kärsii, koulun rehtori Kati Huldén sanoo.

Salo Svenska skola muutti hiljattain Ollikkalan koulun tiloihin, ja saman katon alla toimii myös ruotsinkielinen päiväkotiryhmä.

Päiväkodissa on 11 lasta ja henkilöstövahvuus 2,25. Svenska skolassa oppilaita on kymmenen ja henkilökuntaa luokanopettaja ja koulunkäynninohjaaja.

Päiväkotiryhmässä viidettä vuotta työskentelevä Petra Kemilä on normaalisti varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, mutta nyt hän tekee varhaiskasvatuksen opettajan sijaisuutta.

– Ruotsinkielistä päiväkotia ja koulua ei Salossa kauheasti tunneta. Monelle tulee yllätyksenä, kun kerron, missä olen töissä. Tätä pitäisi ehkä mainostaa enemmän, Kemilä sanoo.

Hän kehuu omaa työtään vuolaasti, ja suosittelee paikkaa muillekin.

– Viihdyn ja tykkään olla täällä! Meillä on pieni ryhmä lapsia alle yksivuotiaasta kuusivuotiaaseen. Työ on monipuolista, eikä tylsää päivää tule. Uudet tilatkin Ollikkalassa ovat hienot, Kemilä kehuu.

Petra Kemilä työskentelee ruotsinkielisessä päiväkotiryhmässä viidettä vuotta ja viihtyy hyvin.

Ruotsinkielinen päiväkotiryhmä kuuluu Tupurin-Anjalan päiväkotiin. Sen johtaja Siv Ilola korostaa, että päiväkodin henkilöstövahvuus täyttää lain vaatimukset, vaikka henkilöstötilanne ei olekaan toiveiden mukainen.

– Meillä on koko ajan paikalla ruotsinkielinen työntekijä, vaikka toinen hoitaja onkin suomenkielinen. Pysyvyyttä on, natiivia on, mutta eihän tämä ideaali tietenkään ole, Ilola sanoo.

Päiväkodissa ja koulussa on yritetty kaikenlaista pätevien työntekijöiden löytämiseksi.

Siv Ilola haki viimeksi syksyllä varhaiskasvatusopettajaa ilmoituksella Hufvudstadsbladetissa, jotta haku saisi valtakunnallista näkyvyyttä.

Haussa oli mukana onnea ja epäonnea. Päiväkotiin haki pätevä henkilö, joka perui kuitenkin tulonsa ja päätti jatkaa nykyisessä suomenkielisessä työssään.

– On aika jännää, ettei hakijoita ole tullut enempää. Minä tarjoan kuitenkin varmaa vakinaista työsuhdetta, Ilola ihmettelee.

Svenska skolan opettajan paikasta vietiin tietoa muun muassa Åbo akademin ilmoitustaululle, jotta sana leviäisi myös alan opiskelijoille.

– Kaikki omat verkostotkin on käytetty. Informaatiota ja yhteystietoja on jaettu joka puolelle, Kati Huldén sanoo.

Salossa henkilöstön palkat ovat Siv Ilolan ja Kati Huldénin mukaan kilpailukykyiset verrattuna muihin kuntiin. Työolosuhteissa kaikki on kunnossa.

Miksi Saloon ei sitten haeta? Ilola ja Huldén kallistuvat saman selityksen kannalle kuin Kemiläkin: Saloa ei mielletä kaksikieliseksi, ja ruotsinkieliset työntekijät katselevat paikkoja rannikkokunnista tai suuremmista kaupungeista.

– Laajemmassa tiedossa ei välttämättä ole, että Salossa on Svenska skola ja ruotsinkielinen päiväkotiryhmä, Huldén miettii.

– Ei vain tiedetä, että tällainen mahdollisuus on ylipäätään olemassa, Ilola komppaa.

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Tärkeää työtä
6 kuukautta sitten

Jopas. Naapurissa on kuitenkin hyvin pitkälti ruotsinkielinen Kemiönsaari, jonka työttömyysaste sisältäen lomautetut oli kunnan nettisivujen mukaan 10,2 prosenttia marraskuussa 2020.

Toki lyhin tieyhteys Kemiöstä Saloon Kokkilan kautta on todella huonossa kunnossa. Siinä kenties yksi selittävä seikka työvoiman vähäiselle liikkuvuudelle.

Huomattavasti parempia kulkuyhteyksiä ajatellen myös Turussa olisi varmasti vapaana kielitaitoista työvoimaa.