Kohti unelmauraa: Salkkari selvitti kolmen nuoren haaveammatin – ja mitä alan opinnoissa ja töissä on edessä

0
Jalmari Savojokea kiinnostaa it-ala, Tomi Pirinen tähtää oikeustieteelliseen. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Jalmari Savojokea kiinnostaa it-ala

Halikon lukiossa viimeistä vuottaan käyvä Jalmari Savojoki on jo pienestä asti ollut kiinnostunut tietotekniikasta. Tällä hetkellä häntä kiinnostavat työt ohjelmoinnin parissa.

– Videopelit ovat aina kiehtoneet minua ja ehkä ne ovat antaneet sysäyksen haaveammattiini. Tietojenkäsittelytiede yliopistossa kiinnostaisi, mutta myös diplomi-insinöörin tutkinto tietotekniikasta. Lukiossa panostan haaveammattiani silmällä pitäen erityisesti matemaattisiin aineisiin.

Jalmaria kiinnostavat tietotekniikan alalla erilaiset ongelmanratkaisut, ja juuri se on hänen uskoakseen työssään myös palkitsevinta.

– Työ ei varmasti ole yksitoikkoista. Haastetta on sopivasti. Uusia ohjelmia syntyy ja uutta pitää opiskella jatkuvasti. Toisaalta taas alan tehtävät ovat sellaisia, joita teen mielelläni välillä vapaa-ajallakin.

Yhteiskunta digitalisoituu ja tietotekniikan käyttäminen yleistyy. Tämä näkyy yhä enemmän muun muassa tekoälyn ja robotiikan saralla. Työmahdollisuudet alalla ovat erittäin monipuoliset niin Suomessa kuin ulkomailla, ja työpaikka valmistuneille on käytännössä varma. Se on Jalmarille osasyy hakea alalle.

– Uskon töitä olevan pääosin monikansallisten yritysten palveluksessa. Etätyö on alalla uskoakseni myös hyvin mahdollista.

It-alan työtilanne on hyvä, ja osaavista asiantuntijoista on pulaa, sanoo Jaakko Partanen. Kuva: SSS/Jan Sundman

Opiskeluintoa tarvitaan myös it-alan töissä

Salolaistaustainen liiketoimintapäällikkö Jaakko Partanen opiskeli Turun Ammattikorkeakoulussa ICT-insinööriksi ja pääsi työharjoittelun kautta töihin ohjelmistotalo Andersille.

Opintojen sisältöön kuului insinöörimatematiikkaa, projektityöskentelyä ja koodausta. Pakollisten opintojen lisäksi erikoistumissuuntauksia on paljon, joista Partanen valitsi järjestelmäläheisen ohjelmoinnin.

IT-alaa hän kuvaa tällä hetkellä työntekijän markkinoiksi, sillä osaavista asiantuntijoista on pulaa.

– Työtä riittää tekijöille. Työskentely on modernia ja sopii eri elämäntilanteissa oleville ihmisille mahdollisen etätyöskentelyn ja liukuvien työaikojen ansiosta.

Keskeistä työnkuvaa IT-alalla on ohjelmistojen tekeminen, digitalisaation edistäminen sekä ihmisten arjen helpottaminen teknologian avulla. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse työssään koodata, vaan töitä löytyy myös esimerkiksi myynnin puolelta.

Matematiikasta ja ongelmanratkaisukyvystä on selvästi hyötyä, ja tärkeää on halu oppia uutta.

– Teknologiat vaihtuvat niin usein, että opiskeluintoa tarvitaan, jotta pysyy ajan hermolla.

Eläinlääkäriksi tähtäävä Emilia keskittyy opinnoissaan erityisesti matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Emilia Räisänen tähtää eläinlääkäriksi

– Eläinlääkärin työ on ollut haaveeni niin kauan kuin itse muistan, kertoo Armfeltin koulun yhdeksättä luokkaa käyvä Emilia Räisänen.

Emilian suunnitelmissa on jatkaa opintojaan Halikon lukioon. Sen jälkeen haaveissa olisi päästä jatkamaan opintoja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen linjalle.

– Olen päässyt koulun TET-jaksolla ja taksvärkkipäivänä tutustumaan läheltä eläinlääkärin työhön. Näin erilaisia pieneläimille tehtäviä hoitotoimenpiteitä aina leikkauksista rokotuksiin ja hammastoimenpiteisiin. Työ on monipuolista ja vaihtelevaa, tietää Emilia.

Emilia uskoo eläinlääkärin työn olevan kutsumusammatti. Jos hoitotoimenpide on kesken ja työtunnit täynnä, työ saatetaan loppuun kelloa katsomatta. Tärkeintä on hoitaa eläin kuntoon.

– Olen kiinnostunut työstä, joka on toiminnallista. Itselleni tärkeää on päästä auttamaan eläimiä. Työ vaatii varmasti hyviä sosiaalisia taitoja, keskittymiskykyä ja pitkää pinnaa. Eläinten kanssa saattaa joskus olla hyvinkin haastavaa, etenkin kun tehdään hoitotoimenpiteitä.

Emilia arvelee eläinlääkärin työssä haastavimmaksi eläinten lopettamistilanteet ja traagiset, onnettomuustilanteet.

– Palkitsevinta on varmasti se, kun näkee, että pystyy auttamaan. Myös onnistumiset vaativimmissa hoitotoimenpiteissä ovat varmasti työn parhaimpia hetkiä, miettii Emilia.

Eläinlääkärin työ on monipuolista ja vaihtelevaa, sanoo Anni Sandell. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Anni Sandell iloitsee, kun potilas toipuu

– Hyvin kiteytetty Emilian pohdinta eläinlääkärin ammatista. Palkitsevinta on se, kun pystyy auttamaan. Iloitsen aina, kun potilas toipuu, sanoo eläinlääkäri Anni Sandell.

Sandell valmistui eläinlääketieteen lisensiaatiksi Tarton yliopistosta vuonna 2018 ja työskentelee nyt Eläinklinikka Ehytissä Halikossa.

Eläinlääkärin työ on Sandellille kutsumusammatti. Hän asui lapsuutensa Gambiassa, jossa eläinlääkäreitä oli hyvin vähän. Eläinten kärsimyksen näkeminen herätti hänessä jo pikkutyttönä halun opiskella eläinlääkäriksi. Siksi hän panosti lukio-opinnoissaan erityisesti biologiaan, kemiaan ja fysiikkaan.

Eläinlääketieteellisessä opinnot ovat ensimmäiset kaksi vuotta hyvin teoreettisia, ja ne etenevät nopeaa tahtia valmiin lukujärjestyksen mukaan. Käytännönläheisyys kasvaa opintojen edetessä, ja viimeisinä opiskeluvuosina on paljon työharjoittelua.

Työn parhaaksi puoleksi Sandell nostaa monipuolisuuden. Sandell itse on työskennellyt valmistumisen jälkeen muun muassa hevossiittolassa ja kunnaneläinlääkärinä, mutta vaihtoehtoja löytyy myös esimerkiksi elintarvikehygienian parissa.

Nykyiseen työhönsä pieneläinklinikalle hän tuli aluksi osittain käytännön syistä.

– Minulla on kolme pientä lasta, ja perhe-elämä ja työelämä on saatava sovitettua yhteen. Pieneläinklinikalla työskentely on todella mielenkiintoista: itse nautin työstä, jossa ollaan tekemisissä paljon niin ihmisten kuin eläinten kanssa. Hoitajat ovat suureksi avuksi ja kollegoiden tuki on helposti saatavilla.

Raskaimmillaan työ on Sandellin mukaan silloin, kun hän ei pysty hoitamaan potilastaan niin hyvin kuin haluaisi. Vastaan voi tulla esimerkiksi omistajan taloudellinen tilanne.

– Monesti tulee kotona mietittyä, olisiko jonkun asian voinut tehdä vielä paremmin.

Tomi Pirinen haluaa asianajajaksi

Halikon lukiossa abivuottaan suorittavalla Tomi Pirisellä on selkeä tavoite jatko-opintojen kanssa.

– Olen miettinyt monia eri vaihtoehtoja, mutta viimeiset viisi vuotta oikeustieteen opinnot ovat olleet päällimmäisenä mielessä. Lakimiehenä toimiminen kuulostaisi eniten omalta jutultani.

Kiinnostus alaan on lähtenyt Tomilta itsestään. Kotona ei ole ohjattu tiettyyn ammattiin, mutta vanhempien kannustuksella ja opeilla on voinut olla tehtävänsä.

– Vanhemmat ovat aina kotona kannustaneet valitsemaan ammatin, jossa on hyvä palkka ja töitä riittää. Tässä ammatissa yhdistyvät molemmat asiat, mutta samalla myös oma aito kiinnostus alaa kohtaan. Loppupeleissä asianajajan työ on myös toisten auttamista, pohtii Tomi.

Toisten auttaminen on Tomin käsityksen mukaan työssä myös palkitsevinta.

Tomia kiinnostaisi ensisijaisesti opinnot naapurikaupungissa Turussa.

–Turku vaikuttaa kivalta opiskelukaupungilta, ja kotiinkin pääsisi helposti käymään.

Mikäli opiskelupaikka oikeustieteen parissa aukeaa, edessä on paljon uuden tiedon soveltamista ja ulkoa opiskelua.

– Lakipuolella haastavinta tulee varmasti olemaan kaiken tiedon muistaminen ja uusien tietojen päivittäminen lain muuttuessa. Työelämässä tulee varmasti vastaan myös moraalikysymyksiä. Silloin on osattava tehdä valintoja laki edellä.

Lakiopinnot ovat teoreettisia ja vaativat analyyttisyyttä, sanoo oikeustiedettä opiskeleva Emma Höyhtyä. Kuva: SSS/Jan Sundman

Lakiopinnot vaativat hyvää muistia

Oikeustieteen opiskelu edellyttää hyvää muistia ja analyyttista otetta. Näin kertoo salolaislähtöinen Emma Höyhtyä, jonka oikeustieteen opinnot Turun yliopistossa ovat gradu-vaiheessa. Höyhtyän on tarkoitus valmistua tämän vuoden aikana.

– Opiskelu on vaatinut ulkoa muistamista ja pänttäämistä. Pitkiä päiviä on tullut kirjastossa vietettyä. Analyyttinen ote on tarpeen, jotta lakipykäliä voi soveltaa käytäntöön.

Höyhtyän mukaan Turussa useat tentit ovat oikeustapausperusteisia eli opiskelijoiden on mietittävä ratkaisua oikeustapauksiin. Opinnot ovat pitkälti teoriapohjaista, ja käytännön osaamista hankitaan alan kesätöissä. Höyhtyä itse on ollut kesätöissä Kelassa ja verohallinnossa.

Opinnot ovat kaikille samanlaisia muutaman ensimmäisen vuoden ajan, mutta opiskelijoilla on valinnanvaraa haettaessa erikoistumisjaksoille ja syventäville opintojaksoille.

Oikeustieteiden maistereiden työnäkymät ovat Höyhtyän mukaan hyvät, mutta kilpailu paikoista voi olla kovaa.

Jos lakimiestä kiinnostavat työt oikeussalissa, hänen on suoritettava oikeustieteen maisterin tutkinnon jälkeen vielä erillinen asianajajan tutkinto. Se on edellytys asianajajan ammattinimikkeen käyttöön.

– Asianajajien on noudatettava hyvää asianajajatapaa, Höyhtyä sanoo.

Turkua hän pitää erittäin mukavana opiskelukaupunkina. Normaaliin aikaan erilaisia opiskelijatapahtumia on tarjolla paljon, ja joka paikkaan pääsee kätevästi kävellen.

– Asunnon etsimiseen kannattaa varata aikaa, sillä etenkin pääsykoetulosten tultua hakijoita on paljon, hän vinkkaa.

Tekstit: Eeva Pettersson, Kirsi Siekkinen, Lotta Vuorio

Näin Emma Höyhtyä kertoi oikeustieteellisen pääsykokeisiin valmistautumisestaan Salkkarissa helmikuussa 2018:

Luku-urakka vaatii aikaa​

Sara Harju
Salosta kotoisin oleva Emma Höyhtyä, 21, näki pääsykoekeväänä miltei joka yö unia siitä hetkestä, kun saa tietää pääsevänsä opiskelemaan oikeustiedettä.
– Mietin, missä tulen silloin olemaan, kenelle ensimmäiseksi soitan ja millaisen Facebook-päivityksen teen.
Salon lukiosta ylioppilaaksi valmistunut Höyhtyä opiskelee nyt toista vuotta oikeustiedettä Turun yliopistossa. Ensimmäisen kerran hän haki opiskelupaikkaa heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen, mutta silloin ei tärpännyt.
Toisella kerralla oli siis onnistuttava.
– Olin oikeastaan päättänyt, että jos en nyt pääse, niin se saa jäädä viimeiseksi yritykseksi, Höyhtyä kertoo.
Ensimmäisten kokeiden jälkeen Höyhtyä ymmärsi, että lukutekniikkaan kannattaa kiinnittää huomiota. Lukumäärät, joilla sai hyviä arvosanoja lukiossa, eivät riittäneetkään enää pääsykokeissa. Pääsykokeisiin valmistautuminen vaati intensiivisempää otetta ja ulkoa opettelua.
Höyhtyän mukaan pääsykokeessa vaaditaan tarkempia vastauksia kuin ylioppilaskirjoituksissa. Kirjoituksissa myös kirjojen ulkopuolista tietoa pystyi hyödyntämään, kun taas oikeustieteellisen pääsykokeissa sai pisteitä vain pääsykoekirjoissa olevista tiedoista.
Idea lakimieheksi opiskelemisesta alkoi kypsyä yläasteella, kun Höyhtyä katsoi Suits-televisiosarjaa. Lukiossa hän alkoi perehtyä tarkemmin lakimiehen koulutukseen. Höyhtyä haluaisi asianajajaksi.
Hänen mukaansa riippuu kuitenkin ihmisestä, voiko jo lukiossa tietää, mitä tulevaisuudeltaan tahtoo.
– Ehkä siihen voitaisiin esimerkiksi lukiossa lisätä ohjausta, että käytäisiin niitä mahdollisuuksia enemmän läpi. Juuri niille, keille se ei välttämättä ole niin selvää.
Abikevään jälkeen Höyhtyä muutti omilleen ja vietti välivuoden työskennellen. Kun hakuaika koitti uudestaan, Höyhtyä otti sen vapaaksi töistä ja keskittyi lukemiseen.
Saavuttaakseen unelmansa Höyhtyä noudatti kahta lukusuunnitelmaa. Toinen oli suurpiirteinen suunnitelma koko lukuajalle. Lisäksi hän suunnitteli joka ilta seuraavalle päivälle minuuttiaikataulun, joka piti huolen siitä, että tietty tuntimäärä tulee täyteen. Se tarkoitti kahdeksasta kahteentoista tuntia.
–Kellotin kaikki lukuajat ja tauot, joita pidin.
Suurpiirteiseen suunnitelmaan hän jätti joustovaraa, ja se tuli tarpeeseen.
– Parina päivänä tuli sellainen fiilis, että mennään aika rajamailla jaksamisen kanssa.
Silloin Höyhtyä piti omien sanojensa mukaan helpompia päiviä – neljästä viiteen lukutuntia. Loppuvaiheessa kotona pänttääminen alkoi kyllästyttää, ja käsitekartoista täyttyvät seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Silloin Höyhtyä jätti päivien päätteeksi kirjat kotiin ja meni nukkumaan vanhempiensa luo.
Pääsykokeisiin lukeminen tarkoitti Höyhtyälle myös sitä, että sosiaalinen elämä piti lopettaa hetkeksi.
– Olihan se tosi rankka kevät, mutta kyllä sen jaksoi, kun piti palkinnon mielessä ja tiedosti, että se on väliaikainen vaihe elämässä.
Höyhtyä oli reissun päällä Pariisissa, kun hän sai tietää päässeensä opiskelemaan.
– Se oli kyllä yksi elämäni parhaista hetkistä! Tuli sellainen olo, että kaikki oli sen arvoista.
Ylipistossa opiskeleminen eroaa Höyhtyän mukaan lukio-opinnoista etenkin siten, että suurin osa luennoista on vapaaehtoisia.
– Suuri haaste on ehkä ollut, että saa itseään niskasta kiinni. Että jos koulua ei muuten ole paljon, niin saa raahauduttua kirjastolle ja päntättyä kirjoja.
Opiskelu on pääsykokeisiin verrattuna helppoa, mutta opinnot vaativat silti paljon aikaa ja aivoja. Omaksuttavan materiaalin määrä on paljon suurempi kuin lukiossa.
Höyhtyä toteaa, että hänelle haasteellisia ovat olleet kielet, eli virkamiesruotsi ja -englanti.
– Mutta ehkä nekin alkavat tästä hiljalleen selvitä, kun etenee opinnoissa.
Tenttien lähestyminen ja monen oikeudenalan lukeminen samanaikaisesti aiheuttaa välillä stressiä. Höyhtyä tuulettaa ajatuksiaan lenkkeilemällä koiransa kanssa. Hän myös työskentelee opintojen ohella, mikä tuo vaihtelua arkeen.
Juttu on julkaistu aiemmin Salon Seudun Sanomissa 1.2.2018