Nyt olisi toiveissa pakkasia! Niitä tarvittaisiin luonnonjäille auratuille radoille, kuten esimerkiksi Matildanjärvelle.
Retkiluistelua harrastava salolainen Mikko Pesola kävi lauantaina tarkistamassa radan kuntoa ja empi, ottaisiko retkiluistimet esiin. Lopulta hän lähti kokeilemaan rataa vaimonsa Anne-Maarit Pesolan kanssa.
– Vähän liian pehmeää, hän totesi luistelun jälkeen.
He kuitenkin luistelivat ja moni muukin. Perniön Lions Clubin avaama 1,8 kilometrin rata houkutteli viilettelemään monenlaisilla luistimilla. Esimerkiksi Mathildedalissa parhaillaan etätöissä viihtyvä diplomaatti, lähetystöneuvos Riku Warjovaara turvautui perinteisiin hokkareihin.
Warjovaara kertoi harrastaneensa nuorena juniorijääkiekkoa, mutta sen jäätyä hän on tavannut talvisin luistella kuntoilumielessä.
– Luistelussa on kävelyn tai hölkän elementtejä, mutta luistelu on vähän raskaampaa, hän kuvailee.
Tasapainon ylläpito vaatii myös kuntoa.
Luonnonjäällä luistellessa pääsee myös samalla ulkoilemaan. Tosin vauhdissa on omat vaaransa luonnonjäällä, jossa saattaa kaatua.
Warjovaara kertoo joskus kaatuneensa, mutta vain yhden kerran sen verran pahasti, että kylki oli mustana. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut luonnonjäällä, vaan Bangkokissa keinojäällä.
– Ostoskeskuksen ylimmässä kerroksessa oli luistelukaukalo ja vuokrasin luistimet, joissa oli kaunoluistimien terä.
– Kaaduin, kun en osannut varoa, hän kertoo.
Salolaiset Pesolat luistelivat Matildanjärven jäällä retkiluistimilla, jotka kiinnitettiin monoihin.
Mikko Pesola käy mielellään luistelemassa merenrannalla retkiluistelijoiden järjestämissä tapahtumissa.
– Viime sunnuntaina luistelin Dragsfjärdissä, hän sanoo.
Nelisen vuotta retkiluistelua harrastanut Pesola on käynyt myös retkiluistelijoiden yhdistyksen kurssin.
– Siinä keskitytään turvallisuusasioihin, varusteisiin ja muuhun vastaavaan, hän kertoo kurssin hyödyistä.
Pesola lisää, että hänelle on ehdoton sääntö, ettei hän lähde yksin luistelemaan. Nyt oli kuitenkin tiedossa turvallinen rata Matildanjärven jäällä.
Luistimia jääradan alussa kiinnittänyt salolainen Mari Kuittinen käyttää kenkiin laitettavia retkiluistimia.
– Nämä voi laittaa reppuun ja sitten jatkaa matkaa, hän selittää.
Kuittinen sanoo olevansa enemmän retkeilijä, joka tekee päivävaelluksia.
– Yleensä tulen yöksi kotiin, hän kertoo.
Teijon kansallispuistossa hän käy usein ja kiittelee sitä helpoksi paikaksi tulla. Hän myös kehuu Saloa hyväksi paikaksi asua, sillä lähellä on Teijon kansallispuiston lisäksi meri.
– Tykkään suppailla, hän selittää kesäisiä harrastuksiaan.
Kuittinen sanoo pitävänsä yksin luonnossa liikkumisesta. Myös luistelua hän harrastaa yksin.
Luistelussa hän sanoo tasapainon olevan tärkeä asia, mutta myös jään tunteminen on tärkeää.
Suksilla, lumikengillä tai jalan
Luistelijoiden lisäksi Matildanjärven jäällä nautittiin ulkoilmasta muutenkin kuin luistellen. Lumisella jäällä ulkoiltiin suksilla, lumikengillä ja jalan.
Maskusta tullut Antero Jaska veti perässään ahkiota, jossa oli pilkkivarusteet.
– Tulimme tänne jo puoli yhdeksältä, mutta mitään en ole vielä saanut, hän kertoi puolenpäivän jälkeen.
Pilkkijän toiveena on Matildanjärvellä kirjolohi, jota järveen istutetaan edelleen.
– Nyt on aikaista ja pimeää. Jos olisi ollut aurinkoista, olisi ollut valoisampaa, hän kuvailee olosuhteita jään alla.
Pilkkijä ei kuitenkaan ole lyhytpinnainen, vaikka mitään ei ole tapahtunut tuntikausiin.
Hän selittää, että kirjolohi kuten siikakin ovat sellaisia kaloja, joita kannattaa vain odottaa. Pilkkipaikkaa ei vaihdeta usein.
Jaska sanoo, että on pilkkinyt kalaa parhaimmillaan 16 tuntia putkeen Pyhäjärvellä saamatta mitään.
Innokas kalamies harrastaa kesäisin perhokalastusta.
Pilkkimisestä talviaikaan innostunut Jaska on hankkinut erikoisteltan. Se auttaa näkemään avannon kohdalla veteen paremmin.
– On kuin akvaarioon katsoisi, hän kuvailee.
Mikä saaliskala maistuu kalamiehelle parhaiten?
– Ahven ja tuore harjus, hän sanoo.
Myös muut lohikalat kuuluvat suosikkeihin.
