Oopperapariskunta asettui Saloon – Saara Rauvala ja Jussi Vänttinen lupaavat kotikonsertteja Lukkarinmäessä

0
Saara Rauvala ja Jussi Vänttinen muuttivat Saloon toissa vuonna, kun Hertan syntymää odotettiin. Nyt he ovat asettuneet kaupunkiin ja ostaneet talon Lukkarinmäestä. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Salossa tarjoutuu tulevaisuudessa mahdollisuus päästä klassisen musiikin kotikonsertteihin, kunhan kaupunkiin muuttaneen oopperalaulajapariskunnan suunnitelmat etenevät. Salosta kotoisin oleva sopraano Saara Rauvala ja Espoossa syntynyt baritoni Jussi Vänttinen hankkivat marraskuussa omakotitalon Lukkarinmäestä. Perheeseen kuuluu myös maaliskuussa vuoden täyttävä tytär Hertta, jonka syntymä toi perheen Saloon.

– Muutimme Saloon syksyllä 2019, kun Hertta oli tuloillaan. Halusin tulla äitiyslomaksi tänne lähelle lapsuuden perhettäni ja näköjään sille tielle jäimme, kun talonkin ostimme, Rauvala toteaa.

– Ehdin säästää 150 euroa asuntosäästötilille, Vänttinen nauraa.

Vanhassa hirsitalossa on paljon tilaa ja sali, jonka pariskunta aikoo remontoida konserttikäyttöön. Heidän itsensä lisäksi esiintymään tulevat alalla olevat ystävät.

– Kotikonserteissa on oma hieno tunnelmansa, ja iso osa 1800-luvulla sävelletystä musiikista on suunniteltu esitettäviksi kodeissa ja hoveissa eli pienissä tiloissa, joissa on intiimi tunnelma, Vänttinen huomauttaa.

– Iso osa 1800-luvulla sävelletystä musiikista on suunniteltu esitettäviksi kodeissa ja hoveissa, huomauttavat kotikonsertteja suunnittelevat Jussi Vänttinen ja Saara Rauvala. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Viimeksi joulun alla kotikonsertin pitämässä käynyt Vänttinen on perustanut yrityksen konserttien laskutuksen sujuvoittamiseksi.

– Nyt täytyy työllistää itse itseään ja keksiä uutta. Koronavuosi on entisestään vahvistanut ymmärrystä siitä, että tässä ammatissa pitää olla kekseliäs ja luoda itselleen töitä. Mitä monipuolisemmat taidot, sitä todennäköisemmin töitä saa, Rauvala tietää.

Pariskunta on suunnitellut omia konsertteja ja viritellyt yhteistyötä paikallisen ravintolayrittäjän kanssa show and dinner -tapahtumista.

– Haastava aika on tuonut paljon myös hyvää, he sanovat.

Molemmat ovat tyytyväisiä saatuaan vetää henkeä.

– Sitä laulaakin paljon paremmin, kun ehtii levätä, Vänttinen painottaa.

– Koronan ansiosta olemme saaneet viettää rauhassa vauvavuotta, Rauvala iloitsee.

Ilman pandemiaa Vänttinen olisi ollut tyttärensä ensimmäiset elinkuukaudet töissä muualla. Isän ja tyttären suhde rakentui tiiviiksi alusta alkaen, kun kevään työt peruuntuivat.

Rauvalalla on Amorin rooli ensi kesänä Mustion Linnan kesäteatterin musikaalissa Kaksi Puuta. Molemmilla on roolit ensi syksyksi Teatteri Provinssin ensi-iltaan tulevassa musikaalissa Vuonna 85. Rauvala on ollut mukana useammassa musikaalissa, mutta Vänttiselle kokemus tulee olemaan uran ensimmäinen. Hän odottaa oppivansa uutta, ja iloitsee siitä, että pääsee näyttelemään puheroolissa.:

– Joskus mietin teatterikorkeakouluunkin hakemista.

– On kiva päästä oopperakuplan ulkopuolelle tutustumaan näyttelijöihin ja musikaalilaulajiin. Oman mukavuusalueen ulkopuolella voi oppia paljon, Rauvala huomauttaa.

Vänttinen toteaa kevyen musiikin laulutekniikan poikkeavan klassisesta laulutyylistä, jossa äänen täytyy kuulua orkesterin yli ilman äänentoistoa.

– Kurkunpään asento muuttuu ja se, millaisia sisäisiä tiloja käyttää. Kevyessä musiikissa äänen ei tarvitse resonoida yhtä voimakkaasti.

– Koronan ansiosta olemme saaneet viettää rauhassa vauvavuotta, Hertan vanhemmat Saara Rauvala ja Jussi Vänttinen iloitsevat, mutta murehtivat samalla elinkeinotoiminnan estymistä. – Tapahtumatuotannon pysäyttäminen vaikuttaa kymmenien tuhansien ihmisten eikä pelkästään esiintyvien taiteilijoiden toimeentuloon. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Vänttisen alkaneeseen vuoteen on luvassa myös kaksi nykyoopperaa. Hän on kesäkuussa nimiroolissa Opera Boxin tuotannossa Döbeln, jota esitetään Helsingissä Aleksanterin teatterissa. Toinen uusi ooppera on vuorossa elokuussa. Kesällä Vänttinen osallistuu Ruotsissa viime vuodelta siirtyneisiin kansainvälisiin Wilhelm Stenhammarin laulukilpailuihin, joissa on 70 osallistujaa.

Esiintyvät taiteilijat kritisoivat sitä, että koronarajoitukset estävät esimerkiksi konserttien järjestämisen, vaikka monissa muissa paikoissa saa kokoontua.

– Katsomoissa pystyttäisiin helposti huolehtimaan turvaväleistä. Ravintoloidenkin asiakasmäärää rajoitetaan tavallistakin enemmän, jos siellä on esiintyjä.

– Tapahtumatuotannon pysäyttäminen vaikuttaa kymmenien tuhansien ihmisten eikä pelkästään esiintyvien taiteilijoiden toimeentuloon. Esimerkiksi kansallisoopperan yksi produktio työllistää kolmisensataa ihmistä, vaikka lavalla on vain muutamia kymmeniä, Rauvala muistuttaa.

Hän korostaa, että kyse ei ole vain siitä, että taiteilijat hinkuvat takaisin lavoille, vaan suurin tarve on saada rahaa ruoan ja laskujen maksuun.

– Elinkeinomme on estetty kieltämällä yleisötilaisuudet. Kulttuuritapahtumista ei ole raportoitu maaliskuun jälkeen koronatartuntoja, mutta niiden kieltäminen on näyttävä toimenpide, Vänttinen huomauttaa ja pelkää monen taidelaitoksen kaatuvan koronarajoitusten puristuksissa.

Rauvala oli viime vuonna mukana Teatteri Provinssin My Fair Ladyssä ja ehti treenata Suomen Kansallisoopperassa kolmen viikon ajan Figaron häitä ennen kuin päätös esitysten siirtämisestä jouduttiin tekemään. Rauvalan piti debytoida kansallisoopperan lavalla Barbarinan roolissa, mutta vielä on avoinna, milloin oopperaa aletaan esittää.

Koronapandemia on siirtänyt kaikki freelance-taiteilijoiden työt eteenpäin.

– Viime vuonna kevään jälkeen oli melkein normaali työtilanne marraskuuhun asti, mutta sitten hiljeni. Tuleviin juttuihin täytyy kuitenkin valmistautua, vaikka harjoituskausista ei makseta; vasta valmiista esityksistä maksetaan, Vänttinen huomauttaa.

Tänä keväänä 31 vuotta täyttävät oopperalaulajat eivät pienenä haaveilleet urasta klassisen musiikin parissa.

– Olin laulanut kuorossa, mutten ajatellut, että laulamisesta voisi tulla ammatti. Halikon musiikkiyhdistyksen yksinlaulukurssilla 18-vuotiaana löysin helposti klassisen laulutyylin ja tajusin, että tätä olen aina halunnut tehdä. Opettajani kannusti ja kehui, mutta kehotti hankkimaan myös ”kunnon ammatin”. Hän arveli, että laulaminen on helpompaa, kun se ei ole pakollista, Rauvala muistelee.

Hän muutti Halikon lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan terveydenhoitajaksi, koska järkeili sosiaalialan sopivan sosiaaliselle ihmiselle. Päivät kuluivat kuitenkin musiikin parissa Helsingin konservatoriolla harjoitelleen.

– Lähdin Tukholmaan Operahögskolaniin heti, kun pääsin sinne. Valitsin musiikin, ettei tarvitse harmitella jälkeen päin, miksen katsonut sitä korttia. Ajattelin, että Suomessa on vaikeaa tehdä oopperauraa, joten on parempi lähteä heti ulkomaille. Ruotsi oli lähin vaihtoehto ja kaupan päälle opin ruotsin, Rauvala iloitsee.

Opiskeluvuosinaan hän esiintyi muun muassa maineikkaassa Vadstenan Akatemian kesäoopperassa Ninan pääroolissa vuonna 2016. Samana vuonna hänet palkittiin Salon Seudun Sanomien kulttuuripalkinnolla.

Kolmen vuoden opiskelujen jälkeen Rauvala oli oopperan kandidaatti. Maisteriopintojen viimeistely jäi äitiysloman takia kesken, mutta maaliskuussa perhe muuttaa Malmöhön pariksi kuukaudeksi.

– Nyt on hyvä sauma tehdä opinnot loppuun.

Jussi Vänttinen sanoo koronarajoituksista huolimatta näkevänsä musiikin ammattilaisten tulevaisuudessa valoa, kunhan jaksaa yrittää. – Kulttuurin nälkä ei katoa minnekään, Saara Rauvala toteaa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Helsingin konservatoriolla aikoinaan tutustunut pari alkoi seurustella Ruotsin-opintojensa aikoihin. Vänttinen ei koskaan tehnyt selkeää päätöstä alalle lähtemisestä. Hänen isänsä oli innokas harrastajapianisti ja -laulaja ja kotona kuunneltiin paljon klassista musiikkia. Vänttinen liittyi 18-vuotiaana kaverinsa vanavedessä espoolaiseen kamarikuoro Candominoon.

– Hurahdin siihen täysin! Siellä oli hauskaa ja sieltä sai halpoja laulutunteja, sillä kuoro tuki laulajiensa kehittymistä.

Vänttinen opiskeli vuoden Laajasalon opistossa ja konservatorion musiikkiopiston puolella. Sen jälkeen hän pääsi konservatorion ammattipuolelle ja jatkoi Sibelius-Akatemiaan.

– Silloin tajusin, että musiikista on kovaa vauhtia tulossa enemmän kuin vakava harrastus.

Vänttinen pääsi myös Operahögskolaniin, lauloi Ruotsissa lopputyönään Wermlandin oopperan Don Giovannin nimiroolin ja voitti Lappeenrannan valtakunnallisen laulukilpailun alkuvuonna 2019.

– Töitä alkoi olla hyvin ja ammattiin siirtyminen limittyi opintojen loppusuoran kanssa. Viime vuoden elokuussa sain oopperan maisterin paperit Tukholmasta ja joulukuussa valmistuin klassisen musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta.

Vänttisellä on takataskussaan myös toinen ammatti:.

– Minulla on yhä toiminimi rakennusmaalarina. Viime kesänäkin oli niitä töitä. Maalaan taloja, piharakennuksia ja kattoja.

Rauvala haki lukion jälkeen motivaatiota opiskeluihin pakkaamalla puolitoista vuotta makkaraa Perniön Lihassa.

– Tapasin ihmisiä, jotka olivat olleet siellä ikänsä töissä ja sanoivat, etteivät vaihtaisi päivääkään pois. On hienoa saada sellainen työura, hän painottaa.

Rauvala kannustaa nuoria pyrkimään juuri sille alalle, johon tuntee intohimoa, vaikkei se muiden mielestä olisikaan ”oikea työ”.

– Isä sanoi joskus, että jos jotain oikein haluaa ja tekee töitä sen eteen, niin yleensä siinä onnistuu. Se on totta.

Laulajapariskunta hymähtää ajatukselle siitä, että oopperalaulaja ei olisi ”oikeissa töissä”.

– Tämä on erittäin työteliäs työ ja lisäksi elämäntapa. Oman hyvinvoinnin ylläpitäminen on suoraan kytköksissä äänen toimintaan, sillä ääni on instrumentti omassa kehossa. Jos vaikka unohtaa veden ja juo koko päivän pelkkää kahvia, eivät treenit suju, he toteavat.

Vänttinen sanoo koronarajoituksista huolimatta näkevänsä musiikin ammattilaisten tulevaisuudessa valoa, kunhan jaksaa yrittää.

– Kulttuurin nälkä ei katoa minnekään, sillä kulttuuri on asia, joka erottaa ihmiset muista eläimistä. Yrittäjähenkinen pitää olla ja sinnikkyyttä vaaditaan, jotta oppii sietämään tavallisinakin aikoina ilmenevää työmäärän aaltoliikettä. Tässä ammatissa mennään vuosi tai puoli vuotta kerrallaan, Rauvala sanoo.