Halausten kauan odotettu paluu

0

VIRPI LIETZÈN. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Koronavirusmuunnosta on levinnyt Suomessa ympäri maan. Itsekehujen aika koronavirusepidemian hoidossa on ohi. Oliko sittenkin niin, että pääosin vain syrjäinen sijaintimme suojeli meitä näin pitkään?

Oli syy sitten mikä tahansa, Suomen korkeimmilla päättäjillä oli runsaasti aikaa valmistautua herkästi tarttuvan virusmuunnoksen tuloon. Pelottavia esimerkkejä muunnoksen leviämisestä muissa maissa riittää. Näyttää siltä, että varautumisaikaa ei täysin hyödynnetty.

En varmasti ole ainut suomalainen, joka olisi kaivannut koronatoimiin enemmän jämäkkyyttä ja vähemmän monipolvista selittämistä.

Uskon, että suomalaiset kyllä sopeutuvat koviinkin rajoituksiin. Hitaimmatkin tajuavat jo, että tosi tässä on kyseessä.

Omassa perhekunnassa korona-ahdistusta hellittää se, että 1920- ja 1930-luvulla syntyneet vanhempani ovat jo saaneet ensimmäisen koronarokotuksen.

Pitkän pitkä ikkunalasin läpi seurustelu jää historiaan. Vanhusten kanssa seurustelun tärkeintä osiota eli halauksia pääsee taas antamaan ja saamaan. Puhelin on heikko korvaaja livetapaamisille, varsinkin pienten lasten ja vanhusten kohdalla.

Olen itse aina ollut halaamisen vankka kannattaja ja halaan mielelläni läheisiä ihmisiäni. Olemme jälkikasvun kanssa kehittäneet korona-aikana jopa turvahalauksen. Se on sivuhalaus, jossa kasvot ovat etäällä ja halataan vain toiselta puolen. Ote on tietysti paljon tavallista halausta huonompi, mutta toimii edes laihana lohtuna korona-aikana.

Halaus on varsinkin vanhusten kohdalla myös tärkeä tapa saada tietoa toisen terveydentilasta. Sairas jaksaa halata vain hetken, ja kivuista kärsivä ihminen seisoo tavallista kumarammassa. Halatessa myös tuntee, että onko toinen laihtunut tai lihonut.

Omiin ihmisiin syntyykin halausmuisti. Korona-aikana on ollut vaikeaa, kun ei ole päässyt ”tutkimaan” läheisten vointia. Rokotusten myötä tilanne onneksi helpottaa, tosin tuskastuttavan hitaasti.

Vaikka rokotuksia annetaan Suomessa nyt koko ajan, ei vielä ole aika hellittää varovaisuudesta. Nyt ei myöskään vielä eletä loppukirin aikaa, vaikka joku päättäjä jo niin ehti väittää. Tosiasia on, että emme vielä tiedä, koska tämä koronapiina loppuu.

Koronavirusmuunnosten leviäminen on totinen takaisku.

Ikävää on, että EU näyttää rokotehankinnoissaan olleen joko saamaton, vähän tyhmä tai naiivi. Moni maa onkin jo päättänyt ryhtyä omiin suoriin toimiin lisärokotteiden saamiseksi.

Suomen ei pitäisi nyt odottaa kiltisti tumput suorina, että joku muu auttaa, vaan selvittää kaikki keinot lisärokotteiden saamiseksi. Jos jotain on historia meille opettanut, niin sen, että oma apu on paras apu.

Sota-aikojen muistelu ei nyt ole hyödytöntä nostalgiaa vaan järkevää vertausten hakemista. Sotaahan tämäkin on.

Vastustajat vaan eivät ole asepukuisia miehiä vaan näkymättömiä viruksia. Tämän sodan muistoista puhutaan vielä vuosikymmenten päästä.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments