Koripallokevään kovimman pommin ainekset ovat kasassa

0
Vilppaan pelaajat pääsevät kaipaamalleen huilitauolle ja päävalmentaja Sami Toiviainen piirtelemään kuvioita Seagullsin varalle. (kuva: ESS/Samuli Ikäheimo)

Kuluneen vuoden tapahtumat huomioon ottaen neljäs peräkkäinen välieräpaikka on Vilppaan joukkueelta ja koko organisaatiolta kova suoritus. Vilppaan lisäksi ainoastaan sunnuntaina välieräpaikkansa varmistava Karhubasket on pystynyt samaan.

Kaiken lisäksi Vilpas klaarasi inhottavan Lahti Basketballin tieltään suorinta reittiä ja ansaitsi tempusta ruhtinaalliset kahdeksan lepo- ja harjoituspäivää ennen Seagulls-välierien alkua. Varsinkin lauantaina toisen puoliajan huilanneelle Teemu Rannikolle ja entistä kulmikkaammin vaappuvalle Jeremiah Woodille lepo tekee todella hyvää.

Ottelusarjan lopputuloksena 4–0 on aina vakuuttava, mutta tapa, jolla tuo 4–0 tuli oli kaukana vakuuttavasta. Vilpas pelasi hyviä yksittäisiä neljänneksiä, mutta ei ainuttakaan ehjää puoliaikaa, puhumattakaan kokonaisesta 40 minuutista.

Sekin kertoo sarjan tasaisuudesta, että sarjaa pelattiin yhteensä 165 minuuttia, joista Vilpas johti 80 minuuttia ja Lahti 77 minuuttia.

Vaikka sarjan tapahtumat ja lopputulos olivat osin odottamattomia, sarjan ratkaisu oli odotettu: Vilppaan huomattavasti laajempi ja laadukkaampi materiaali.

Kumpikin joukkue pelasi 9–10 pelaajan rotaatiolla, mutta vaihtopenkkiviisikon ero oli valtava. Siinä missä Vilppaan rutinoituneet vaihtopelaajat tekivät 33 pistettä ottelua kohti, jäi Lahden nuori penkkiviisikko keskimäärin 15 pisteeseen.

Lahden jenkkinelikko teki lopulta peräti 76 prosenttia joukkueensa pisteistä ja otti yli 80 prosenttia pelitilanneheitoista! Vilppaalla vastaavat luvut olivat 52 ja 47.

Lahti olisi kaivannut kipeästi tulitukea nuorukaisiltaan, kun Vilpas sai ottelusarjan edetessä Nijal Pearsonin ja Wayne McCulloughin paremmin ja paremmin kiinni.

Lahti-sarja olikin tavallaan kuva Vilppaan kuluneesta koronakaudesta. Kokenut ja raihnainen joukkue ajautui toistuvasti pelillisiin ongelmiin, mutta ratkaisi ongelmat puolustuspään stopeilla ja lopulta varsin yksinkertaisella hyökkäämisellä.

Jos asiaa miettii tarkemmin, niin milloin viimeksi Vilppaan 40 minuutin esitystä on voinut perustellusti kutsua sanalla ”vakuuttava”? Vuoden 2021 puolella ei tule ainuttakaan ottelua mieleen.

Silti Vilpas on hävinnyt koronatauon jälkeen 16 ottelustaan vain kolme ja on parhaillaan kuuden ottelun voittoputkessa.

Jatkossa Vilppaan on kuitenkin pakko olla vakuuttava. Välierissä vastaan tuleva Seagulls on niin laadukas ja tasaisesti kahdeksalla sylinterillä jauhava moottori, jota ei paras seitsemästä -sarjassa saa sakkaamaan ilman täydellisyyttä hipovaa suoritusta.

On kuitenkin muistettava, että ylivoimainen Seagulls on päässyt välieriin asti käytännössä kävellen. Puolivälieräsarjassa Kobria vastaan Seagulls joutui näennäisesti koville ainoastaan toisessa osassa, kun taas Vilpas joutui tiukille jokaisessa neljässä osassa. Seagulls joutuukin nyt reilun viikon ottelutauolle, jota se ei totisesti tarvitse.

Tuoreessa muistissa on sekin, miten lujille Vilpas laittoi Seagullsin Salohallissa ilman Aatu Kivimäkeä ja Juho Nenosta ja kuinka Vilpas aiheutti runkosarjan päätöskierroksella Seagullsin ensimmäisen kotitappion kahteen vuoteen ilman Rannikkoa, Woodia ja Mikko Koivistoa.

Ja jos verrataan joukkueiden kokoonpanoja pelipaikkakohtaisesti, niin ainoan merkittävän eron Seagullsin hyväksi tekee liigan paras pelaaja Kendale McCullum, jota vastaan Vilpas voi laittaa sarjan parhaan puolustajan Myles Stephensin.

Seagullsilla ei ole käytännössä kotietuakaan, kun katsomot ovat tyhjät ja vierasmatkan Salosta Töölöön ajaa kesärajoituksilla reiluun tuntiin.

Ainekset koriskevään kovimpaan pommiin ovat kasassa.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments