Kylätiellä

1

Paljon puhutaan siitä, että suomalaiset haluavat muuttaa tihiöistä harvaanasutuimmille seuduille. Puhutaan myös, että korona on antanut muutokselle vauhtia. Moni on siirtänyt elämänsä vapaa-ajanasunnolle ja käy kaupungissa vain kääntymässä. Kesämökistä on tullut ympärivuotinen työleiri.

Tätä pidetään hyvänä kehityksenä, sillä koko Suomen asuttuna pitäminen on kaikkien yhteinen tavoite.

Kotiseutujuhlissa henki on kuitenkin yleensä toinen. Puhujaksi pyydetään yleensä oman pitäjän tyttö tai poika, josta ollaan ylpeitä, koska hän on edennyt elämässään. Hän on päässyt pitkälle, jonnekin muualle, pois lapsuuden maisemista.

Tilastojen mukaan massat kerääntyvät suurimpiin kaupunkeihin. Yksilöt muuttavat maalle.

Me täällä mediassakin pidämme enemmän poikkeuksista kuin säännöistä. Kerromme mieluummin tarinan kylälle muuttaneesta, etätyötä remontoidussa pappilassa tekevästä mainostoimiston osakkaasta kuin samasta kylästä maakuntakeskukseen lähteneestä, vastavalmistuneesta sairaanhoitajasta.

Ajatus koko Suomen asuttuna pitämisestä asettuu oikeisiin puihin, kun mennään metsään.

Tuhansien järvien maasta kymmenen prosenttia on makeaa vettä ja kahdeksankymmentä prosenttia metsää. Enimmäkseen meitä ympäröivät ikivihreät havupuut.

On helppo ymmärtää retoriikkaa suomalaisten erityisestä luontosuhteesta. Yritämme pitää asuttuna maata, joka on enimmäkseen vielä asuttamatta. Onko silkkaa sattumaa, että suomalaisten muuttoliikettä tutkivan Timon sukunimi on Aro?

Salolaisten ilmaantuvuus on 26 asukasta sadalla hehtaarilla. Jokainen vauvasta vanhukseen saisi neljä hehtaaria, jos kaikki jaettaisiin tasan.

Yhdelle annettaisiin kivikkoinen rinne, toiselle pehmeä perunamaa ja kolmannelle hyvä liikepaikka näiden välistä. Niin tai näin, väärin jaettu.

Salokin halutaan pitää kokonaan asuttuna, ja kuntavaalien alla halu vain kasvaa. Kylät pidetään elinvoimaisina alakouluilla ja vanhusten hoivakodeilla. Ensin mainittujen asiakaskunta on ollut vähenemään päin, jälkimmäisten ei.

Taidemuseo Veturitallin Ympäri mennään, yhteen tullaan -näyttelyssä näkyy elinvoimaisia kyliä nykyisen Salon alueella. Saareen tehdään juoksurataa lapiovoimin, jyvät erotetaan akanoista viskurilla ja lehmät lypsetään käsin laitumella.

Kyläkeskustelun helpottamiseksi muutama kätevä käsite:

Kyläkoulu. Lähikoulu, johon oppilaita tuodaan taksilla.

Kyläkauppa. Jotain ihan muuta kuin Keskinen.

Kyläsairaala. Brittiläinen televisiosarja.

Kylätie. Hiljainen 1950-luvun alun iskelmässä, nyt kuoppainen.

Kyläyhdistys. Puheenjohtajaksi valitaan se, joka kieltäytyy hitaimmin.

Kylähullu. Ei tänne kukaan hullu muuta.

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Urpo
19 päivää sitten

Ehdotan, että pyörätiet puretaan ja tilalle rakennetaan autoille tarkoitettu ajorata. Onhan liikenteestä valtaosa autoliikennettä. Eihän yhteiskunnan tehtävä ole ohjata sen kehitystä, vaan seurata sitä.