Suojelukoiran saa koulutettua kehumalla ja kannustamalla – Lajissa menestynyt Esa Tapio tuomitsee kaiken väkivallan

0
– Aloittaessani harrastuksen 30 vuotta sitten tuli nähtyä samantyyppistä toimintaa kuin videoilla, mutta onneksi siitä ollaan kehitytty. Huonosti koiriaan kohtelevat ovat vähemmistössä, belgianpaimenkoira Rositan isäntä Esa Tapio toteaa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Yli 30 vuotta suojelua koiriensa kanssa harrastanut ja MM-tasolla lajissa menestyksekkäästi kilpaillut Esa Tapio ei hyväksy tapaa, jolla koiria koulutetaan Paimion ja Kotkan koulutuskentillä kuvatuissa videoissa.

– Tuomitsen kaiken väkivallan. Se ei ole koirankoulutusta millään tavalla, hän painottaa.

– Olen kouluttanut maalimiehenä eri puolilla Eurooppaa ja myös maissa, joissa piikki- ja sähköpannat sallitaan edelleen. Kun olen päässyt treenaamaan samaan paikkaan useampia kertoja, olen yrittänyt muuttaa asenteita, ja koiria on riisuttu välineistä.

– Ymmärrän, että ylilyöntejä voi tulla, jos koiran ohjaaja on pahalla päällä. Jos on huono päivä, ei kannata mennä koulutuskentälle ja kostaa eläimelle, Tapio korostaa.

Esa Tapio innostui suojelusta armeijassa. Kansainvälinen käyttökoirakoe IGP (Internationale Gebrauchshunde Prüfungsordnung) on vienyt hänet mennessään.

– Suojelua treenatessa haastetaan koiraa sen kykyjen ja viettien mukaan, Tapio selittää.

IGP-kokeessa on kolme osaa. Jäljestyksessä koira etsii ihmisen pellolle kävelemän jäljen ja esineitä. Tottelevaisuuskoe sisältää normaalit seuraamiset, luoksetulot, paikallaan makuut, noudot ja hypyt. Suojeluosassa koira etsii kentällä olevista piiloista niin kutsutun maalimiehen ja pysäyttää tämän puremalla hänen pehmustettuun irtohihaansa. Koira irrottaa otteensa ohjaajan käskystä ja jää vartioimaan maalimiestä.

– Jos koira voittaa hihan itselleen, se jatkaa sen puremista eikä pure maalimiestä, Tapio huomauttaa.

Hän toteaa, että lajiin sopii täysipäinen, hyvähermoinen ja sosiaalinen koira.

– Arat ja aggressiiviset eivät siihen sovellu. Nykysääntöjen mukaan koetuomarin on vähennettävä pisteitä, jos koirassa näkyy stressaantumista.

– Hyviä kannustimia koulutuksessa ovat kehujen ja rapsutusten lisäksi esimerkiksi makupalat ja lelut, Esa Tapio sanoo. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Tapio muistelee, että 1980-luvun lopulla koirille tarjottiin koulutuksen motivaatioksi lähinnä pelkkää keppiä.

– Vielä silloin koiraa vain vaadittiin tekemään asioita. Vähitellen alettiin käyttää sekä keppiä että porkkanaa. 20 vuotta sitten tuli vallalle operantti koulutus ja etenkin positiivinen vahvistaminen, jota on lisätty kymmenen viime vuoden aikana. Suuntaus on hyvä.

Tapio oli 2000-luvun alusta Suomen Palveluskoiraliiton hallituksessa pitkälti toistakymmentä vuotta, ja osallistui maalimieskoulutuksen kehittämiseen.

– Kun liiton tietoon tuli asiatonta koulutusta, tapauksiin puututtiin.

Tapio arvioi, että Suomessa on useampi tuhat suojeluharrastajaa.

– Heistä koiria väärin kohtelee ehkä 200, mutta nyt kaikki harrastajat on leimattu.

Tapio on asiaan osattomana saanut itsekin tappouhkauksia. Hänestä Saksanpaimenkoiraliiton olisi kannattanut reagoida jo paljon aiemmin tietoonsa tulleisiin ongelmiin. Tapion mielestä koulutusten on kestettävä päivänvalo.

Esa Tapio sanoo, että kouluttajan suurin virhe on unohtaa kehua koiraansa selkeästi.

– Ei koira erota, jos samalla monotonisella äänellä kieltää ja kehuu. Ääneen pitää ottaa tunteet mukaan, jotta koira tunnistaa sävystä, mistä on kyse. Hyviä kannustimia koulutuksessa ovat kehujen ja rapsutusten lisäksi esimerkiksi nakit, narupallo, patukka tai muu lelu.

Suojelukoiraharrastajana Esa Tapio on asiaan osattomana saanut itsekin tappouhkauksia A-Studion esittämien videoiden jälkeen. Hänestä Saksanpaimenkoiraliiton olisi kannattanut reagoida jo paljon aiemmin tietoonsa tulleisiin ongelmiin. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Tapiolla itsellään on 6-vuotias belgianpaimenkoira malinois ja vasta kotiin haettu saman rotuinen pentu Mertsi.

– Rosita ei sovellu suojeluun hiukan epävarman luonteensa takia, mutta pennusta toivon itselleni uutta kisakoiraa.