Suomalainen villa nousi maakuopasta

0
Kaisa Veräjänkorva kutoo itselleen sukkia. Villapaita on vielä haaveissa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Islantilaisneuleiden huuma, pakkastalvi ja korona-ajan kotoilu tuntuvat Kalliolan tilapuodissa Kiskossa. Suomenlampaiden villoista kehrättyjen lankoja on vielä varastossa, mutta menekki on kasvanut.

– Uusia lankoja päästään teettämään ensi syksynä. Kun jono kehräämössä on pitkä, pahimmillaan langat tulevat myyntiin seuraavana syksynä, lampuri Kaisa Veräjänkorva sanoo.

Suomenlampaiden villasta kehrättävät langat ovat toisiinsa sointuvia ruskean eri sävyjä. Pehmeästä ja hengittävästä langasta Veräjänkorva kutoo itsekin sukkia ja lapasia, mutta islantilaisneule on vasta haaveissa.

– En voi aloittaa villapaitaa tässä elämänvaiheessa. Se ei tulisi valmiiksi, kahden alle kouluikäisen lapsen äiti hymyilee.

Tuota pikaa tilalla alkaa karitsointi, mikä tarkoittaa kolmen viikon tiivistä työtä ja valmiina oloa ympäri vuorokauden.

Villavillitys tuntuu Veräjänkorvasta hyvältä.

– Olen itsekin innostunut, kun suosio on lähtenyt nousuun. Olen huomannut, että vitsit, suomalainen villa on oikeasti hyvä tuote ja tuo lisäarvoa meidänkin myyntiin.

Noin kolmasosa tilan villoista kehrätään langoiksi Pirtin Kehräämössä Mikkelissä. Villat viedään sinne itse.

– Kustannukset ovat kalliit, kun villa muokataan langaksi. Viimeksi kehräyksen hinta oli 27,50 euroa kilolta. Lankakilon hinta on 75 euroa. Hintaan vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan laki.

Kaisa ja Tomi Veräjänkorvan 180 uuhen tilalla raakavillan myyminen on melko uusi asia. Kun kehräämöt eivät maksaneet juuri mitään, villat haudattiin monen muun tilan lailla maakuoppaan. Nyt he myyvät raakavillan paimiolaiseen Vuonueen, joka jatkojalostaa sen langoiksi ja tuotteiksi.

– Raakavillan hinnan suunta on ollut hyvä viimeiset kaksi vuotta. Meillä käy keritsijä, jonka palkka tulee melkein villanmyynnistä, Kaisa Veräjänkorva laskee.

– Lankoja eteenpäin myyvät kehräämöt ovat ruvenneet maksamaan villasta sellaista hintaa, että lampurit haluavat myydä. Aikaisemmin hinta oli huono, Jaakko Jussila Herrakunnan Lampaasta Perttelistä toteaa.

Tilalla on suomenlampaita ja päärotuna kainuunharmas. Yhteensä uuhia on vajaat 200. Karitsoja jokaiselle syntyy vuodessa keskimäärin kolme.

Kerintä on huhti-toukokuussa ja lokakuussa. Uuhesta villaa tulee noin kilo, karitsasta paljon vähemmän. Pienimpiä, seitsemän kuukauden iässä teurastettavia karitsoja ei ehditä keriä lainkaan.

– Kesälaitumelta tulee paras villa. Siihen vaikuttavat laidunolosuhteet, joilla kasvivalikoima on laaja. Ravinto näkyy villassa kiiltona. Luonnossa villa ei myöskään roskastu. Välillä sataa, ja villa kuivuu tuulessa.

Jussilan mielestä villa on lammastilalle pieni tulonlähde lihaan ja taljoihin verrattuna. Yhtenä purona se on silti tervetullut.

– Tympeä ajatus on, että villa menee hukkaan, kun sen on kerinyt hiki hatussa. Nykyhinnasta saa palkan kerintätyölle.

Herrakunnan Lampaan kymmenestä langaslaadusta yhdeksän on parhaillaan loppu. Tarjolla on vain luonnonvalkoista suomenlammaslankaa. Tilanne on tilapäinen, mutta se voi jatkua kuukausia.

– Villaerän kehräytykseen on järkyttävät jonot puolesta vuodesta vuoteen, Jaakko Jussila sanoo.

Kasvanut kysyntä on synnyttänyt uusia pikkukehräämöjä. Silti kotimaista lankaa ei riitä kaikille innokkaille neulojille.

Tila tekee yhteistyötä Nummelassa asuvan artesaani Jenni Vanhasen kanssa. Vanhanen laatii asiakkaan tilauksesta esimerkiksi valokuvaan perustuvan ryijykaavan. Ryijyn solmimiseen käytetään tilan lankoja.

Vanhanen ja hänen työparinsa, viestintäyrittäjä Anni Laitinen , ovat avanneetsuomalainenvilla.fi-sivuston. Sivuston tavoitteena on lisätä tietoisuutta suomalaisesta villasta. Sivulta löytyy linkkejä muun muassa lammastiloille ja kehräämöihin.

Kehräämössä kestää, kun käsityötä on paljon



Pirtin Kehräämö Mikkelin Hiirolassa on Suomen suurin lampureiden villoja jatkojalostava yritys. Ruuhkaa ja jonotusta kehruukoneille syntyy kevään ja syksyn kerintäaikaan. Parhaillaan käsittelyssä on lokakuun lopussa tulleita eriä.

– Olemme saaneet kentältä palautetta, että kehrääminen kestää liian kauan. Päätehtäväni on tehostaa tuotantoa, vuosi sitten toimitusjohtajana aloittanut Päivi Hämäläinen kertoo.

Villaerät vaihtelevat 20–400 kilon välillä. Prosessi kestää, sillä villat pestään käsin, kuivatetaan ja työstetään erilaisiksi langoiksi monessa eri työvaiheessa. Koko ajan langat pysyvät korvamerkittyinä niin, etteivät eri tilojen villat mene sekaisin.

– Tilausmäärät ovat kasvaneet hieman, mutta kasvu ei ole ollut niin rajua kuin kuluttajapuolella, Hämäläinen sanoo.

Kehräämö työstää useiden lammasrotujen villoja. Suomenlampaan ja kainuunharmaksen lisäksi muun muassa texelin ja ahvenanmaanlampaan villa luontuu langaksi sekoitettuna pehmeämpiin laatuihin.

Kehräämön päätuote on oma langantuotanto. Määrät ovat niin suuria, että käsin pesemällä ei selvitä. Villat pesetetään 12 000 kilon erissä Englannissa sijaitsevassa pesulassa, joka palvelee laajasti eurooppalaisia yrityksiä.

Viime vuosina kehräämö on tehostanut raakavillan hankintaa tiloilta. Pari vuotta sitten 1. luokan villakilon hintaa nostettiin 2,50 eurosta 4:ään euroon.

– Hinnankorotus on lisännyt villan tarjontaa hieman, mutta ylitarjontaa ei ole. Ostamme villaa mielellään, Päivi Hämäläinen toteaa.

70 vuotta pelkästään kotimaista villalankaa kehränneen yrityksen omistaa Lammastaloussäätiö.

– Tahtotilamme on tukea lampureita. Villanostotoimintaa kehitetään, emme jää tälle tasolle, hän vilauttaa tulevaisuuden näkymää.

Epäselvää on, paljonko raakavillaa on mahdollista saada.

– En ole nähnyt laskelmia, joissa olisi oikeasti laskettu, mikä villantuotanto Suomessa on. Olemme tässä uuden tien päässä, mutta uskon, että suomalainen villalanka ei häviä mihinkään.