Välivuosi venähti 45 vuodeksi – Päivi Sinervo jää Salon kaupungin viimeiseksi monistamonhoitajaksi

0
Päivi Sinervo tuli Salon kaupungille töihin 1975, ja pian sen jälkeen taloon tullut kirjapainoleikkuri (oikealla) on edelleen käytössä. Taustalla on nykyaikaisempaa monistuskalustoa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Salolainen Päivi Sinervo ajatteli 18-vuotiaana pitää välivuoden ennen opiskeluja ja haki töihin lähetiksi Salon kaupungille.

Lokakuussa 1975 alkanut pesti sai jatkoa, kun kaupungin monistamoon tarvittiin apulaista.

– Siitä asti on tulostettu ja monistettu ja tehty vähän kaikkea muutakin. Elämä ei vain aina mene niin kuin suunnittelee, monistamonhoitaja Päivi Sinervo ynnäsi torstaina viimeisenä työpäivänään.

Hän jää virallisesti eläkkeelle kesäkuun alussa. Silloin työuraa on kertynyt 45 vuotta ja kahdeksan kuukautta.

Nykyajan laitteilla sadan sivun tulostaminen sujuu muutamalla napinpainalluksella, ja odotusajaksi kipaistu kahvikuppi jää kesken.

Ennen oli toisin. Päivi Sinervo tuli töihin nyt jo purettuun Heikolan taloon, joka sijaitsi jokirannassa.

Talon Vuohensaaren puoleisessa päässä monistettiin ja koottiin paksuja esityslistoja valtuustolle, hallitukselle ja lautakunnille. Budjettikirjassa saattoi olla kolme 7-senttistä mappia paperia.

Offset-koneella otettiin esimerkiksi kaksipuolisia kopioita siten, että ensin ajettiin toinen puoli sivusta. Se sai kuivaa yön yli, ja toinen puoli painettiin seuraavana päivänä.

Työ oli hidasta, paperit sähköisiä, tukokset yleisiä, ja kone piti puhdistaa ainakin kerran viikossa ja jokaisen suuren työn jälkeen.

– Kun kone meni jumiin, maattiin sen alla ja etsittiin, missä tukos on, Sinervo muistelee.

Esityslistojen teko vaati monen ihmisen työn. Virkamiehet valmistelivat asiat ja kaupunginsihteeri kokosi listan. Konekirjoittaja kirjoitti sen puhtaaksi mahdollisimman nopeasti.

Monistamo otti kopioita, järjesti listat ja nitoi ne. Listat pantiin kuoriin, ja lähetit veivät listat luottamushenkilöille määräpäivänä kotiin. Aikataulu oli tiukka. Välillä listoista löytyi viime tingassa virhe, joka piti korjata.

– Homman nimi oli se, että niin kauan oltiin ylitöissä, kunnes listat on lähetetty. Tältä ajalta on hyviä muistoja. Jos joku homma piti saada valmiiksi, muut jättivät omat työnsä ja tulivat talkoisiin. Yhteishenki on ollut töissä mielestäni aina hyvä, Sinervo kiittelee.

Kerran sattui epäonnistuminen, jolla Salo ylsi iltauutisiin. Valtuuston budjettikokousta jouduttiin siirtämään, koska yksi valtuutettu ilmoitti, ettei ole saanut esityslistaa. Mihin lista oli joutunut, ei koskaan selvinnyt.

– Me olimme täällä itku kurkussa, mutta kaupunginjohtaja Reijo Lindqvist lohdutti meitä, Sinervo muistelee.

1980-luku toi xerografiset koneet ja vuosikymmenen lopussa digitaaliset koneet. Monistamo alkoi tehdä myös kouluille oppimateriaalia, kun työ siirrettiin kaupungin oppimateriaalikeskuksesta Ollikkalasta kaupungintalolle.

– Olen tehnyt edelleen Salon kouluille monistuksia, jos niillä on ollut suurempia töitä. Lisäksi on tehty taitettuja vihkoja ja esimerkiksi esitteitä vanhuspalveluille ja terveyspuolelle, Päivi Sinervo sanoo.

1990-luvulla paperin käyttö kasvoi huippuunsa. Päivi Sinervon mukaan parhaana vuonna monistettiin viisi miljoonaa sivua. Kolmen miljoonan sivun vuositahtia pidettiin tavanomaisena.

2000-luvulla alkoivat isot muutokset. Kuntaliitoksen jälkeen työpaikka vaihtui uudelle kaupungintalolle. Vanha työyhteisö hajosi. Esityslistat alkoivat muuttua sähköisiksi. Monistusmäärät romahtivat.

Päivi Sinervo jäi kahden työntekijän monistamoon yksin. Hän on ehtinyt tehdä muutakin, esimerkiksi sijaistaa kaupungin infopisteessä.

– Jään Salon viimeiseksi monistamonhoitajaksi. Vahtimestarit jatkavat monistamista omien töidensä ohessa.

Sinervo muistelee työuraansa hyvällä ja sanoo olevansa etuoikeutettu, että on saanut nähdä suuren muutoksen 1970-luvulta 2000-luvulle.

Kaupunki saa kiitosta siitä, että laitteet ja koneet ovat aina olleet oikeanlaiset, eikä niissä ole säästetty.

Työyhteisö on ollut tiivis, ja kaveria on autettu. Päivi Sinervo muistelee lämmöllä esimerkiksi 1980-luvun jänniä hetkiä, kun jääpato tukki Salonjoen ja vesi uhkasi nousta kaupungin arkistoon. Heikolan talon väki tuli sunnuntaina kantamaan arkiston mappeja ja kirjoja turvaan yläkertaan.

– Heikolan talossa oli hieno yhteishenki. Sellainen ei synny missään kursseilla, vaan yhdessä tekemisestä. Minulla on pelkkää hyvää sanottavaa työtovereistani.

Viimeinen mullistus työelämässä oli korona. Päivi Sinervoa monen siirtyminen etätöihin on surettanut ja huolestuttanut.

– Työpaikalla opitaan myös sosiaalista kanssakäymistä. Ei ole normaalia, että kaikki tehdään etänä kotoa, hän sanoo toivoen tilanteen palaavan pian normaaliksi.

Eläkepäiviään Sinervo ei ole sen kummemmin suunnitellut. Kahden aikuisen pojan äiti aikoo jatkaa harrastuksiaan kylmäuintia, vesijuoksua ja lenkkeilyä.

Lenkkikaverina ja seurana on 12-vuotias suursnautseri Selma. Koira on saanut miettimään myös uutta tekemistä.

– Olen miettinyt, että haluaisin tehdä jotain vapaaehtoistyötä eläinten parissa, Päivi Sinervo miettii.