Aina niitä samoja uusintoja! Vilpas teki sen taas: haki avausvoiton hurjalla kolmosprosentilla ja nopealla reagoinnilla

0
Kalle Peltonen puolustamassa Jeremiah Woodia ei ollut tilanne, jota Karhubasket olisi otteluun toivonut. Toki Peltonen suoriutui haasteesta kelpo tavalla. (kuva: Erkki Hautaviita)

Kun Kauhajoen liikuntahallin summeri pärähti ja toisen päädyn rumpupatteri vaikeni, tuli olo, että hetkinen: oliko tämä uusinta parin viikon takaa?

Hurjalla tarkkuudella heittänyt Vilpas haki avausfinaalissa 96-89-vierasvoiton Karhubasketista ja muutti kerralla ottelusarjan ennakoidun suunnan toiseen.

Kuten moni varmasti muistaa, välieräsarja Seagullsia vastaan alkoi hämmästyttävän samankaltaisesti: tuolloin Vilpas haki 98–93-vierasvoiton. Torstaina Vilpas upotti kolmoset 57 prosentin tarkkuudella, Seagulls-sarjan avauksessa 58 prosentilla. Kummassakin ottelussa Vilpas ei puolustanut lähelläkään parhaalla tasollaan – eli ei ihme, että olo avausfinaalin jälkeen oli kuin kokeneella kanavasurffarilla.

Avausfinaali – kenties koko finaalisarja – sai ratkaisevan käänteen jo lämmittelyssä. Vilppaan loukkaantunut amerikkalaispelaaja Deondre Parks huomasi, että Karhubasketin sentteri TJ Holyfield aristaa selkäänsä, ja Vilpas reagoi siihen välittömästi.

– Hän (Parks) huomaa hyvin tällaiset pikkuasiat, Vilppaan päävalmentaja Sami Toiviainen kehui.

Holyfield pystyi pelaamaan vain kolmisen minuuttia, kunnes jätti kentän. Holyfieldiä hoidettiin hallin käytävällä ja hän roikkui toisen neljänneksen hallin puolapuissa, mutta tauon jälkeen häntä ei enää salin puolella näkynyt.

Holyfieldin puuttuminen tiesi sitä, että Vilpas sai etulyöntiaseman korien alla. Jeremiah Wood tekikin Jeffery Garrettista sylttyä heti ensituupaisulla. Ja kun Karhu vuorostaan yritti reagoida ja auttaa enemmän Woodista, laittoi Akronin Mesikämmen pystyyn syöttöklinikan, josta nautti erityisesti Myles Stephens.

25 minuuttia pelanneen Woodin tilastorivi oli vakuuttava: 23 pistettä, kahdeksan levypalloa ja seitsemän syöttöä.

– Meidän on pärjättävä Woodin kanssa jatkossa paremmin, Karhubasketin päävalmentaja Janne Koskimies vaati.

Nyt mielenkiintoisin kysymys onkin, saako Holyfield selkänsä kuntoon kahden välipäivän aikana, vai otetaanko hänen tilalleen ulottuvampi, mutta kevytrakenteisempi nuorukainen Osasumwen Osaghae (206 cm)?

Entä onko sillä mitään merkitystä, että Garrettin kumpikin polvi oli ottelun jälkeen paksun jääpussin peitossa ja hän muistutti huoltoaseman vitriinistä ulos kävelevää sämpylää?

Olisi silti väärin sanoa, että Holyfieldin selkäjumi ratkaisi ottelun.

Vilpas upotti avauspuoliajalla 12 kolmosestaan kymmenen, joilla se köytti itsensä ottelun kuskin paikalle tukevasti. Varsinkin Mikko Koivisto oli kuin uudestisyntynyt, kun rinnalla ei enää ravannut Antti Kanervon kaltainen takiainen.

– Nyt meni sisään. Pitkässä juoksussa prosentit palaa omalle tasolleen, kuului Koiviston vaatimattomuutta tihkunut tiivistys.

Kuten Toiviainenkin huomautti, Vilppaalla ei ollut yhtä tai kahta optiota, joilla se 96 pistettä nakutti. Karhua satutti erityisesti se, että Stephens, Elias Eerikinharju ja Riku Laine upottivat ainoat kolmosensa – eli juuri ne miehet, jotka Koskimiehen papereissa saavat heittää.

– Vilppaan ajoitukset natsasivat todella hyvin. Meidän on saatava parempi paine palloon, Koskimies näki ja tuli toistaneeksi lähes samat sanat kuin Seagullsin kollega Jussi Laakso ensimmäisen välierän jälkeen (taas yksi déjà-vu!).

Vilpas ottikin Woodin korinalusporan käyttöön täydellä teholla vasta tauon jälkeen.

Vilpas johti parhaimmillaan 19 pisteellä (46–65), mutta Karhubasket kuroi eron päätösneljänneksellä levypallojen ja toistuvan yksi vastaan yksi -hyökkäämisen avulla, joka toi kotijoukkueelle vapaaheittoja.

Suurta hätää ei Vilppaalla silti ollut missään vaiheessa, koska virhevaikeuksia ei ollut ja joukkue piti pelivälineestä lähes yhtä hyvää huolta kuin Venäjän keisarit Fabergén pääsiäismunista.

Kuusi menetystä on finaalisarjassa voittava luku.

– En usko, että Karhun 15 menetystä tulee toistumaan, Toiviainen huomautti.

Woodin ja Koiviston lisäksi Vilppaan onnistujiin kuului 18 minuutissa kahdeksan korisyöttöä jakanut Teemu Rannikko.

Tosin hänen kokonaispanostaan on entistä harhaanjohtavampaa lukea tilastopaperista. Rannikko nimittäin osallistui vaihtopenkillä entistä enemmän pelin johtamiseen ja ohjaamiseen. Rannikko kutsui pelaajia luokseen niin yksittäin, pareina kuin koko viisikkona.

Rannikon ohjeet raikuivat hallissa jopa enemmän kuin Toiviaisen. Sen lisäksi Parks ja Wood vaihtoivat huomioitaan usean tilanteen jälkeen. Kun Vilppaan penkillä on vielä vastustajan tarkkaillusta vastaava Jere Anttila, niin Vilppaalla on käytännössä neljä valmentajaa.

Ei ihme, että joukkue on reagoinut toistuvasti vastustajaa paremmin.

Karhubasketin (kuvassa Bojan Sarcevic) kolmoset olivat ensimmäisellä puoliajalla melko usein haastettuja, kun taas Vilpas pääsi heittämään varsin paljon hyvästä rytmistä. (kuva: Lehtikuva/Ville Vuorinen)

MIESTEN KORISLIIGA, 1. LOPPUOTTELU

Karhubasket–Vilpas 89–96 (19–30, 25–29, 23–18, 22–19)

Karhubasketin pisteet/levypallot: Okko Järvi 23/3, Collin Malcolm 21/8, Jeffery Garrett Jr 16/7, Anthony Hilliard 12/1, Bojan Sarcevic 8/7/5 syöttöä, Timothy TJ Holyfield 3/1, Thomas Vehmanen 2/0, Antti Niskanen 2/1, Eero Innamaa 2/1, Kalle Peltonen 0/3.

Vilpas: Jeremiah Wood 23/8/7 syöttöä, Mikko Koivisto 19/2, Myles Stephens 14/3, Aatu Kivimäki 12/0/9 syöttöä, Ladarien Griffin 8/1, Juho Nenonen 7/3, Riku Laine 5/2, Teemu Rannikko 5/2/8 syöttöä, Elias Eerikinharju 3/1.

Levypallot: 34–25
Syötöt: 16–27
Menetykset: 15–6

Heittoprosentit:
1 p: 92–55
2 p: 58–59
3 p: 42–57

Erotuomarit: Ville Selkee, Jaakko Kaunisto, Elias Anttonen.

OHO!

Ota siitä!, huusi Riku Laine hankittuaan Anthony Hilliardille hyökkääjänvirheen.​

2. finaali sunnuntaina kello 16.30 Salohallissa.

Juho Nenonen (oik.) teki tarpeeksi hyvää työtä Collin Malcolmin kanssa. Malcolmin laadukkuudesta kertoo 21 tehtyä pistettä. (kuva: Erkki Hautaviita)

Nenonen puolustaa kipulääkkeiden voimalla

Yksi Vilppaan onnistujista avausfinaalissa oli Juho Nenonen, joka puolusti riittävän hyvin Karhun parasta pelaajaa Collin Malcolmia.

Nenosen suoritus oli siinä mielessä yllättävä, että vielä välieräsarjassa hän poti pohjevammaa.

– Nyt alkaa jalat toimia oikeaan aikaan, vaikka kipulääkkeillä tässä mennään. Toki finaalit tuo kroppaan tarpeeksi adrenaliinia, Nenonen kertoi.

Ottelun jälkeen niin Nenonen kuin muu Vilppaan joukkue piti naamansa peruslukemilla ja voittoa tuuletettiin kaikkia varsinaissuomalaisia perinteitä kunnioittaen puristamalla käsi nyrkkiin.

– Ei tässä ole voitettu vielä yhtään mitään. Mutta meillä on mielestäni parempi jengi, matchupit sopivat meille paremmin ja hei: emme pelanneet edes mitään uskomatonta ottelua, Nenonen kertoi ja paalutti päätteeksi:

– Vittu tää on meidän sarja!

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments