Ennen oli paremmin

2

ANTERO LEPPÄNEN. Tasavallan presidentillä ei enää aikoihin ole ollut oikeutta hajottaa eduskuntaa, määrätä uusia eduskuntavaaleja eikä valita pääministeriä. Siitä huolimatta yhdenkään tällä vuosituhannella nimitetyn hallituksen pääministeri ei ole toiminut virassaan täyttä aikaa.

Viimeisten viiden vaalikauden aikana on ehtinyt olla jo kahdeksan eri pääministeriä Anneli Jäätteenmäestä Sanna Mariniin. Syiden kertominen jääköön valtiotieteen tutkijoille.

Paavo Lipponen on siis poliittinen dinosaurus, sillä hän toimi pääministeriä yhtäjaksoisesti kahdeksan vuotta eli kaksi vaalikautta. Juha Sipilän kausi jäi myös vajaaksi, koska hän jatkoi eropyynnön jälkeen toimitusministeristön johdossa vallattomana pääministerinä.

Sipilän hallitus erosi viisi viikkoa ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Se olisi hyvin voinut istua loppuun asti mutta päätyi kuitenkin Sipilän tahdosta poliittiseen harakiriin. Sen jälkimainingeissa keskusta keikkuu vieläkin. Oppositio pyrkii antamaan lisää vauhtia keinuntaan ja toivoo sen johtavan kellahdukseen.

Paasikiveen hakattuna meillä on politiikassa mottona, että kaiken viisauden alkuna on tosiasioiden tunnustaminen. Eikö siksi pitäisi myöntää, että vastakkainasettelun aika Suomessa ei suinkaan ole ohi, vaikka väite onkin ollut avittamassa voittoon jopa yhdessä presidentinvaalissa?

Sipilän hallituksen sote-uudistuksen tavoitteena oli silloisen opposition mielestä tehdä ”porvarillinen vallankumous” yksityissektoria suosimalla. Yritys kaatui kalkkiviivoilla, mistä myöhemmin lankesi osamaksu silloiselle oppositiojohtajalle ja Sipilän seuraajalle Antti Rinteelle: keskusta savusti hänet pääministerin paikalta, mutta teki samalla tietämättään palveluksen demareille.

Nyt ainakin toiseksi suurin oppositiopuolue on sitä mieltä, että Marinin hallituksen tulisi peruuttaa sote-uudistuksensa, koska siinä Sipilän hallituksen viritelmään verrattuna yksityisille terveydenhoitoyrityksille on jäämässä mopen osa.

Kun SDP oli oppositiossa 2015–19, se kritisoi keskustan ja kokoomuksen tekemää diiliä maakuntahallinnosta ja kutsui sitä himmeliksi. Kun Antti Rinne hallituksen muodostajana kaksi vuotta sitten siirsi kokoomuksen oppositioon, puolue alkoi kritisoida nykyhallituksen maakuntahallintoa himmelinä.

Tämä himmeli ei siis ole mikään esimerkki kahden puolueen ideologisesta yhteentörmäyksestä, vaan se kertoo keskustan sinnikkyydestä päästä himoittuun tavoitteeseen.

Hallitusyhteistyössä pätee sama sääntö kuin parisuhteessa: jos haluaa saada, on pakko antaa.

Oppositiopuolueista kokoomus on EK:n ja muiden tukijoidensa kanssa vaatinut hallitukselta työllisyysasteen nostamista keinoina työttömyysturvan porrastaminen ja paikallinen sopiminen.

”Laiskojen työttömien” muuttaminen tuottavaksi työvoimaksi vaatisi kepin lisäksi ainakin sitä, että heille todella olisi tarjolla töitä. Paikallinen sopiminen puolestaan edellyttää, että osapuolet sopimuspöydässä olisivat tasavertaisia, yksittäinen työntekijä ei sellainen ole.

Ennen tällaiset asiat ratkaistiin tupossa, nykyään työnantajat eivät halua tehdä edes keskitettyjä ratkaisuja. Kyllä ennen oli paremmin.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.

2 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Nykyaikaan
20 päivää sitten

Ennen oli lehdessä paremmat kolumnistit, mutta nykyisin paremmat poliitikot.

J T
20 päivää sitten

Kun kirjoittaa näkemyksiä pelkästään SDP:n punaisten lasien takaa, niin olisi vahintäänkin kohtuullista että kirjoittaja myöskin olisi avoimesti sitä. Eikä vain ”salolainen entinen kunnallispoliitikko” .
Kirjoituksethan ovat aina, vain ja ainoastaan muiden puolueiden edesottamusten kritisoimista pl. yksi puolue joukosta. Mikähän se voisi olla?