Ilon kautta – Parksin menettänyt Vilpas otti askeleen eteen ja löysi hurmion

1
Innolla pallon perään lähtenyt Aatu Kivimäki oli yksi kahdeksasta Vilppaan pelaajasta, joka onnistui kolmen pisteen heitossa. (kuvat: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo)

Sami Toiviaisen Vilpas on kirjoittamassa koronakaudesta sellaista tarinaa, jonka mykkäkin konsultti puhuisi myyntivalmiiksi Hollywoodin elokuvastudion sikaria tupruttavalle tuottajalle.

Kun neljättä välierää Seagullsia vastaan oli pelattu reilut viisi minuuttia, Vilppaan yhden tärkeimmän hyökkäysaseen Deondre Parksin jalka petti ja hän joutui siirtymään kentän laidalle puudutettua pohjettaan jumpanneen Juho Nenosen viereen.

Vaikka Vilpas oli kestänyt kauden aikana jo paljon, malja alkoi läikkyä jo uhkaavasti yli, sillä vastustajana oli edelleen kauden paras joukkue Seagulls.

Mutta kuten mykkäkin konsultti tietää jo peruskurssilta, hyvä joukkue on paljon enemmän kuin osiensa summa.

Parksin loukkaantumisen jälkeen päävalmentaja Sami Toiviaisen vaihtoehdot peluutukseen vähenivät. Oli vain luotettava omiinsa ja annettava virran viedä – ja se virta oli vuolaampi kuin kukaan olisi uskonut.

Vilpas latoi kurinalaisena ja konemaisena mainetta niittäneen Seagullsin puolustuksen edestä 107 pistettä. Määrä on niin lähtökohtiin kuin välieräsarjan aiempiin osiin peilaten käsittämätön.

Jokainen Vilppaan pelaaja otti askeleen eteen Parksin loukkaantumisen jälkeen. Myles Stephens juoksi kenttää kuin riivattu ja upotti molemmat vapaat kolmosensa. Ladarien Griffin pelasi kauden parhaan ottelunsa ja otti yliotteen Seagullsin isosta osastosta. Jeremiah Wood pumppasi itsensä piripintaan Wayne Martinia vastaan ja halkoi Gulls-puolustuksen syötöillään. Aatu Kivimäen itseluottamus on kovempi kuin koskaan ja Riku Laine on kuin luotu voittamaan vaikeuksia.

– Riksan voi heittää melkein mille pelipaikalle tahansa, Toiviainen huomautti.

Vielä alkulämmittelyssä vaappunut Nenonen upotti kuudesta kolmosestaan viisi ja pelasi parhaan pudotuspelinsä hetkistä vaikeimpana.

– Kun jalasta kuului ikävä ääni (sunnuntaina Helsingissä), olin 95-prosenttisen varma, että pelit on pelattu tältä keväältä. Kun sain mahdollisuuden vielä yrittää, niin kyllä siinä isokin mies herkistyy, Nenonen veisteli.

Edellisen näin hyvän heittoillan jälkeen Nenonen kertoi heiton salaisuudeksi tuoreen isyyden.

Ilmeisesti paikallispuudutuksella on sama vaikutus?

– Siitä ei vaan saa ottaa tapaa.

Mutta suurin kaikista oli jälleen punaisten numero 9.

Teemu Rannikon urasta ja kyvyistä on kerrottu kuluneiden 25 vuoden aikana jo kaikki, mutta silti hän pystyy yhä hämmästyttämään. 16 pistettä ja viisi syöttöä olivat tuttua huttua, mutta se tapa, millä Rannikko puolusti korin alla kahta numeroa isompaa ja lähes yhtä kokenutta Shawn Huffia… Aivan kuin Rannikko olisi 40-vuotiaana löytänyt taas uuden ulottuvuuden.

– Eihän mun uralla ole kiinnitetty huomiota puolustukseen. Jollain se pitää korvata, etten omista edelleenkään nopeita jalkoja, Rannikko kuittasi ja käänsi salamannopeasti puheen kokonaisuuteen.

– Tämä ei missään nimessä ollut koko joukkueelta paras puolustuspeli.

Vilppaan kolmosprosentti 47 oli siinäkin mielessä huikea, että tarkasti vartioitu pääoptio Mikko Koivisto osui kaaren takaa vain kerran yhdeksästä. Muu joukkue ampuikin kolmoset lähes 60 prosentin tarkkuudella.

– Saimme heti alusta hyvän rytmin, ja tuolla prosentilla osuminen auttaa siinä aika paljon, Rannikko kertoi.

Rannikko on viime viikkoina pitänyt harjoituksissa entistä pidempiä ja perusteellisempia palloskriinimonologeja. Ja mitä pidemmäksi monologit ovat venyneet, sitä ennalta arvaamattomaksi Vilppaan hyökkäyspelaaminen on muuttunut.

Päävalmentajien eleet ja puheet ottelun jälkeen kertoivat paljon. Toiviainen teki kaikkensa kaventaakseen leveintä hymyään, kun taas Jussi Laakso pohti asioita kuin joukkueestaan otteensa menettäneiden koripallovalmentajien ryhmäterapiassa.

– Pitäähän tästä osata nauttia, kun joukkue tekee asioita tuollaisella ilolla ja itseluottamuksella, Toiviainen muistutti pudotuspelikevään ensimmäisen yli seitsemän pisteen (!) voiton jälkeen.

– Neljännen jakson toisella minuutilla minulla oli ensimmäistä kertaa sellainen fiilis, että pelaajani ovat samalla kentällä Vilppaan kanssa. Ehkä se on joku mentaalinen väsymys tai vastaava, Laakso mietti.

Vaikka Vilppaan henkinen yliote on kouriintuntuva, Rannikko ei usko siihen.

– En ole koskaan tykännyt puhua henkisestä yliotteesta tai kokenut sitä. Seagulls on todella, todella kova joukkue, joka ei ole vielä pelannut nappipeliä. He ovat niin kokeneita jätkiä, ettei ole väliä häviävätkö he kahdella tai 20 pisteellä.

Joka tapauksessa Vilpas tarvitsee finaalipaikkaan yhden voiton, Seagulls kolme. On muistettava, että tilanne kuulostaa Vilppaan kannalta paremmalta kuin se on, mikäli Parksin kausi päättyi keskiviikkona.

Wayne Martin (vas.) ja Jeremiah Wood kävivät taistelua elintilasta.

Miesten Korisliigan 4. välierä: Vilpas–Seagulls 107–82
(30–19, 24–26, 30–16, 23–21)

Vilppaan pisteet/levypallot: Myles Stephens 19/7, Jeremiah Wood 16/6/7 syöttöä, Teemu Rannikko 16/1/5 syöttöä, Juho Nenonen 15/3, Ladarien Griffin 13/6, Aatu Kivimäki 12/3/5 syöttöä, Riku Laine 8/0, Mikko Koivisto 5/3, Elias Eerikinharju 3/1, Tuukka Juntunen 0/0, Deondre Parks Jr 0/1.

Seagulls: Shawn Huff 22/8, Wayne Martin Jr 21/5, Kendale McCullum 18/6/5 syöttöä, Tuukka Kotti 8/4, Antti Kanervo 6/1, Corban Collins 5/1, Timo Heinonen 2/4, Sami Tahvanainen 0/0, Sakari Laakso 0/1, Porter Troupe 0/3.

Levypallot: 37–37
Syötöt: 23–14
Menetykset: 6–12
Heittoprosentit:
1p: 82–86
2p: 59–49
3p: 47–32

OHO!

Koronakauden pisin minuutti nähtiin toisen neljänneksen lopussa, kun Teemu Rannikko ajoi korille ja nosti kaksi pistettä.

Erotuomarit: Ville Selkee, Jaakko Kaunisto, Elias Anttonen.

Vilpas johtaa voitoin 3–1 (neljällä voitolla finaaliin)

5. välierä: perjantaina Töölön Kisahallissa kello 19.

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Oi Vilpura
7 päivää sitten

Hieno peli Vilpas! Tätä lisää perjantaina!