Kotietua katosi Korisliigassa – vierasjoukkueet hakivat yleisön puuttuessa voiton useammin kuin juuri koskaan ennen

0
Vilppaalla kotietu näkyi siinä määrin, että joukkue hävisi kotipeleistään runkosarjassa kaksi, vierasotteluistaan viisi. (kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo)

Jollei koronaviruksen leimaamasta urheiluvuodesta ole jäänyt mitään muuta positiivista käteen, niin ainakin runsaasti dataa monenlaisista täysin uusista asioista. Yksi niistä on ilman yleisöä pelaamisen vaikutukset ottelutapahtuman järjestämiseen ja myös ottelutuloksiin.

Jälkimmäisestä voi jo varsin pienelläkin otannalla todeta sen, etteivät vaikutukset kotimaisessa palloilussa ole keskimäärin erityisen suuria. Esimerkiksi lentopallossa kotiyleisön paine ei kohdistu tuomareihin samalla tavalla kuin etenkin koripallossa. Tai vaikkapa jalkapallossa, jossa kotivoittojen osuus on pienentynyt tutkitusti merkittävällä tavalla.

Salon Seudun Sanomien neljässä vertailusarjassa ainoa olennainen muutos on tapahtunut miesten Korisliigassa. Runkosarjassa pelattiin 132 ottelua joko rajoitetuilla yleisömäärillä tai käytännössä kokonaan ilman katsojia.

Otoskoko ei siten ole valtavan suuri, mutta osviittaa siitäkin jo saa. Joka tapauksessa tämä kausi jää historiaan muiden muassa siitä, että kotivoittojen osuus oli paljon pienempi kuin kertaakaan 2010-luvulla. Sekä pienempi kuin juuri koskaan ennen.

Runkosarjassa kotijoukkueen voittoon päättyi 54,5 prosenttia otteluista. Ero esimerkiksi kauteen 2016–2017 on lähes kymmenen prosenttiyksikköä. Viime vuosikymmenellä sarjapisteet pysyivät isäntäjoukkueella aina yli kuudessa ottelussa kymmenestä.

Kaudella 1971–1972 osuus oli 54,4, mutta tämän sesongin luku on joka tapauksessa yksi noin 80-vuotisen miesten SM-koripallohistorian pienimmistä.

Tällä kaudella peräti puolella joukkueista voittojen ja tappioiden suhde oli vierasotteluista joko yhtä hyvä tai parempi kuin kotipeleistä. Verrokkikautena 2016–2017 näin ei käynyt kenelläkään, eikä se ollut edes lähellä. Tuolloin esimerkiksi Kobrien kotipeleistä tuli 12 voittoa ja kuusi tappiota, vieraista viisi voittoa ja 13 tappiota.

Lisäksi monista joukkueista suhteellisen kaukana sijaitsevien Joensuun (Kataja), Lapuan (Kobrat) ja Kauhajoen (Karhubasket) ryhmien saldot olivat huomattavasti lähempänä toisiaan kuin monena aiempana vuonna. Esimerkiksi Karhubasket saavutti kotisalissa vain yhden voiton enemmän kuin vieraskentällä.

Eikä tahti ole suuremmin muuttunut pudotuspeleissäkään. Puolivälierissä kotivoittoja nähtiin kymmenen ja vierasvoittoja kahdeksan. Vilppaan ja Seagullsin välieräparissa molemmat ovat hakeneet yhden voiton vieraskentältä, kun taas Pyrintö ja Karhubasket ovat päihittäneet toisensa kertaalleen omilla kotikentillään.

Johtuuko kotivoittoprosentin lasku sitten pelkästään yleisön puuttumisesta? Ei välttämättä, sillä vierasvoittojen osuus oli noussut jo kolmena aiempana kautena hieman.

Ainakaan virhejakaumalla ero viime kauteen ei selity. Tuomarit ovat viheltäneet virheitä tälläkin kaudella enemmän vierasjoukkueen pelaajille, mutta lähes täysin samassa suhteessa kuin vuotta aiemmin.

KOTIVOITTOPROSENTIT MIESTEN KORISLIIGAN RUNKOSARJASSA KAUSITTAIN

2020–2021: 54,5
2019–2020: 61,0
2018–2019: 60,0
2017–2018: 60,5
2016–2017: 64,4
2015–2016: 63,9
2014–2015: 62,3
2013–2014: 61,7
2012–2013: 62,1
2011–2012: 63,6

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments