Pentuvuosi jatkuu – Liekki asettuu taloksi ja saa liikanimen Läikkä

0
Kotimatkan viihdykkeinä oli pehmoleluja ja puruluita. Kuva: SSS/Minna Filppu

Salon Seudun Sanomat seuraa vuoden alussa syntyneen australianterrieri Liekin kasvamista sarjassaan Pentuvuosi. Sarjan toisessa osassa noudetaan pentu ja mietitään sisäsiisteyden alkeita.

Pari vapaapäivää piti sijoittaa viikonlopun yhteyteen, kun pentua lähdettiin hakemaan. Niiden avulla pennun ehtisi totuttaa uuteen kotiinsa ennen kuin se pitäisi jättää työpäivän ajaksi.

Liekki noudettiin Savosta, joten päätimme yöpyä välillä. Kun pentu haettaisiin aamulla, päästäisiin kotiin päiväsaikaan, ja pentu saisi tutustua paikkoihin ennen kuin pitäisi mennä nukkumaan.

Kasvattajan luona pennut olivat olohuoneeseen pystytetyssä aitauksessa. Tutustuimme pennun emään ja talon muihin koiriin, allekirjoitimme kauppakirjan, saimme rekisteritodistuksen, eläinlääkärin todistuksen, hoito-ohjeet ja monta penturuokapussia. Kasvattaja antoi Liekin matkaan myös päiväaterian ja pienen pehmohiiren, jotta synnyinkodin tuoksu rauhoittaisi matkantekoa.

Hiukan vaille 8-viikkoinen Liekki jätti äitinsä ja pentukaverinsa surutta. Se katseli vaihtuvia maisemia rauhassa turvallisessa sylissä.

Hotellihuoneessa odottanut Viuhka väisteli pentua, mutta Liekki oli haltioissaan tutun näköisestä lajitoverista. Koirien kanssa piti mennä takapenkille, koska pikkupentua ei voinut tyrkätä farmarin koiraosastoon heilumaan, eikä Viuhkaakaan voinut laittaa sinne, ettei se kokisi oloaan ulkopuoliseksi.

Liekki matkusti kotiin takapenkillä Viuhkan kanssa. Puolentoista viikon päästä se osasi jo olla farmariauton takatilassa. Kuva: SSS/Minna Filppu

Ensimmäiset lirularut tulivat auton takapenkille, jonka jälkeen muistimme, että pentu laskee alleen suurin piirtein heti, kun se herää. Loppumatkan pysähdyimme pennun unirytmin mukaan.

Liekkiä ei totutettu vähitellen kaulapantaan eikä talutushihnaan, kuten normaalisti pentujen kanssa toimitaan. Sitä ei voinut laskea vapaaksi asioimaan tien varteen eikä huoltoasemien parkkipaikoille. Pysähdyttäessä siis panta kaulaan ja ulos. Hätä oli aina välitön, joten asiointi sujui nopeasti. Sen jälkeen Liekki huomasi raapia pantaansa, mutta ei kummemmin häkeltynyt siitä.

Pentu nukkui suurimman osan vajaan kuuden tunnin matkasta. Välillä se pureskeli pehmoleluja, maisteli puruluita, ahmi päiväruokansa ja joi vettä.

Liekki pääsi kotimatkan aikana tutustumaan myös huoltoaseman kahvilaan, jossa se tutki tarmokkaasti pöydän alustaa. Viuhka näytti kokeneen kulkijan mallia tyynellä baarikäytöksellä.

Liekki asettui nopeasti taloksi, ja sai hetimmiten liikanimen Läikkä, koska sillä ei ollut mitään käsitystä sanomalehtien päälle asioinnista. Sitä ohjattiin niille tuloksetta heräämisen, syömisen ja riekkumisen jälkeen. Jaksoin aikani rauhoitella, mutta luovutettuani läikkä oli seuraavassa hetkessä parketilla tai matolla; harvoin millään sanomalehtisaarekkeista. Suihke-Tolun ja talouspaperin kulutus kääntyi rajuun kasvuun.

Kotona ollaan! Naudanluun pureskeluun on hyvä purkaa tarmoaan. Kuva: SSS/Minna Filppu

Kasvattajan pentuaitauksesta puolet oli makuu- ja leikkipaikkaa ja puolet pentukäyttöön kaupattavaa pissa-alustaa. Pennut kuitenkin telmivät koko alueella, eivätkä erottaneet toista puolta vessaksi. Aiempien pentujen kanssa sisävessojen hahmotus on ollut helpompaa, koska ne ovat jo synnyinkodissaan voineet hakeutua pentuhuoneeseen laitetuille sanomalehdille.

Ensimmäisinä öinä Liekki herätti muutamia kertoja piipityksellään. Hetken silittelyn jälkeen se tyyntyi nukkumaan petiinsä.

Pentuvuosi -sarjassa seurataan Salon Seudun Sanomien toimittajan koiranpennun kasvamista. Ensimmäinen osa ilmestyi 29.3.2021.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments