Pentuvuosi jatkuu – Naskalihampaat tarraavat kaikkialle

0
Kymmenviikkoisena Liekki ei vielä useinkaan pystynyt vastustamaan ohi menevää farkunlahjetta. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Salon Seudun Sanomat seuraa vuoden alussa syntyneen australianterrieri Liekin kasvamista sarjassaan Pentuvuosi. Sarjan kolmannessa osassa opetellaan irti-käskyä ja ohjeistetaan vieraita.

Hattuhylly muuttui kenkähyllyksi ja matot lähtivät lattioilta, kun pentu tuli taloon. Ilmiselviä houkutuksia kuten kenkiä on turha jättää pennun ulottuville. Kiellettävää jää joka tapauksessa paljon: lahkeiden, sukkien ja verhojen repiminen, tuolinjalkojen kaluaminen, sähköjohtojen nakertelu, terävien pentuhampaiden iskeminen käsiin, nenään ja varpaisiin.

– IRTI. Hyvä! IRTI. Hyvä!

Liekille osoitettu käsky ja kehu toistuivat päivittäin kymmeniä kertoja parin ensimmäisen viikon ajan, ja menivät aika nopeasti perille. Kehun on tultava heti, kun hampaiden ote irtoaa, jotta pentu ymmärtää, mitä siltä toivotaan ja millaisesta käytöksestä saa kiitosta.

Liekki on toimelias pikkukaveri. Kuva: SSS/Minna Filppu

Liekille on tarjolla pehmoleluja, vinkuleluja, naudan- ja peuranluita, palloja ja vetoleluja, mutta muutkin uudet asiat kiinnostavat ja niitä on kokeiltava naskaleilla. Täytyy muistaa kehua Liekkiä myös silloin, kun se omatoimisesti tarttuu leluihinsa, ettei elämä ole pelkkää kieltämistä.

Irti-käskyä pitää harjoitella myös leikin lomassa, ja antaa lelu takaisin, kun pentu on irrottanut. Näin se oppii, ettei tottelemisesta seuraa pelkkää menetystä. Koiran on tärkeää oppia irrottamaan käskystä jo senkin takia, jos se joskus nappaa suuhunsa jotain vaarallista.

Pehmolelu saa kyytiä Liekin ja Viukan vetoleikeissä. Kuva: SSS/Minna Filppu

Liekin tulo lisäsi kahvinkeittoa, koska moni halusi tavata uuden tulokkaan. Uusien ihmisten tapaaminen on eduksi pennullekin. Annoin kaksi tiukkaa sääntöä: vanhempaa koiraa tervehditään ensin, ja pentua ei oleta syliin, ellei istuta lattialla. Menevä terrieripentu on kuin saippua, ja putoaa helposti tottumattomalta.

Vieraita piti myös ohjeistaa olemaan reilu: pentua ei pidä houkutella toimimaan väärin, joten sen edessä ei heilutella käsiä eikä varpaita. Se tulkitsee eleet leikkiinkutsuksi ja puree varmasti.

Leiskuva pentu huvitti kaikkia ja hurmasi jokaisen.

Vessapaperin nappaamisen riemua. Kuva: SSS/Minna Filppu

Vaikka valmiita leluja olisi kuinka, ovat koiranpennut kautta aikain pitäneet vessapaperirullan hylsyä kiehtovana leikkikaluna. Jokainen pentu on vuorollaan keksinyt myös napata kiinni telineessä olevan täyden rullan päästä. Liekki alkoi ahdistella vessapaperia ennen näkemättömällä innolla. Leluksi muuttui myös lattialle jäänyt tyhjä kivennäisvesipullo, jonka kierittäminen toi pennulle suurta hupia.

Sanomalehtien tarkoitus ei tuntunut millään menevän jakeluun, vaikka Liekkiä kuinka kehuttiin silloin, kun se satunnaisesti niille osui. Työt muuttuivat koronatilanteen heikennyttyä valtaosin etätöiksi, joten sinne tänne syntyneet läjät ja läikät pääsi korjaamaan saman tien pois.

Kolmessa viikossa kyllästyin, ja päätin, että lehdille ohjaamisen sijaan suuntaan ulos aina pennun heräämisen, syömisen ja leikkimisen jälkeen. Alituinen luuttuaminen väheni huomattavasti.

Kaikkia työvuoroja ei pysty tekemään etänä, eikä pentu vielä aikoihin kykene pidättelemään koko työpäivää, joten sanomalehtivessojakin tarvitaan. Jätin paperit etu- ja takaoven eteen, ja yllättäen Liekki alkoi hakeutua niille – toisinaan. Pian se alkoi myös osoittaa vinkumalla tai istumalla takaoven viereen tarvettaan mennä ulos.

Pentuvuosi -sarjassa seurataan koiranpennun kasvamista. Aiemmat osat ovat ilmestyneet 29.3. ja 7.4.

Pahimmillaan Liekki ehti kiskoa alas koko rullallisen vesspaperia. Kuva: SSS/Minna Filppu