Perintönä kiinnostus historiaan – Vanhat kutsukortit kiehtovat Tuija Särvää

0
Tuija Särvä on aktiivisesti mukana Sauvon museon toiminnassa. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Sauvolainen Tuija Särvä on tuttu kasvo monelle paikkakuntalaiselle. Hänet yhdistetään vahvasti muun muassa Sauvon museoon, jossa hän on toiminut 1970-luvulta asti. Kiinnostus historiaa kohtaan syntyi kuitenkin jo koulussa, ja isona osana siihen vaikutti myös vanhempien ja sukulaisten keräilyinto.

– Tätini tapasi kerätä kaikkea vanhaa ja vanhempani olivat molemmat eläneet sota-ajan, joten kaikki säästettiin. Isällä oli tapana sanoa, että kyllä jotain aina kerran sadassa vuodessa tarvitsee, nauraa Särvä.

Mitä tahansa vanhaa Särvä ei kuitenkaan keräile, vaan asialla tai esineellä pitää olla aina vahva linkki sukuun tai ystäväpiiriin.

– Tätini jäämistöstä pelastin aikoinaan vanhoja hautajaiskutsuja. Otan toki vieläkin kuolinnilmoituksia talteen, jos niissä on jokin yhtymäkohta itseeni.

Graafisesti tyylikkäiden hautajaiskutsujen vastapainona Särvällä on myös 1920- ja -30-luvulta nuorisoseuran kutsuja sekä vihkiäiskutsuja. Hän on säilyttänyt useat vuodet äitinsä melkein käyttämättömiä juhlavaatteita, vaikka osan vaatekokoelmasta myi vintage-kauppiaalle.

– Luopuminen on vaikeaa, kun niihin on jonkinlainen tunneside, myöntää Tuija Särvä.

Kiinnostus historiaa kohtaan on Särvälle enemmän elämäntapa kuin harrastus, ja sen on huomannut aikojen saatossa myös perhe. Silloin tällöin Särvä käy miehensä kanssa debattia vanhojen esineiden tarpeellisuudesta. Jälkipolvet ovat osoittaneet myös pikkuhiljaa viitteitä siitä, että historiakiinnostus voisi jatkua suvussa.

– Tytär on nyt innostunut sukututkimuksesta. Poika oli tässä taannoin vienyt lapsensa tutustumaan Ravattulan Ristimäen maisemiin, jossa on puolisoni sukua ja tutkimaan suvun hautoja Kaarinan hautausmaalle. Lastenlapset olivat tokaisseet isälleen, että isästä on tullut ihan mummi, iloitsee Särvä.

Ennen eläkepäiviään Tuija Särvä toimi maatalon elämäntä. Sauvon museon toimintaan Särvä sanoo joutuneensa keittiön kautta 1970-luvun lopussa.

– Tuurasin tuttuja museon kahvilassa, ja sitä kautta ajauduin mukaan museon toimintaan.

Hän kertoo oppineensa vuosikymmenten aikana paljon uutta, mutta myös saaneensa inspiraatiota innostavilta henkilöiltä.

– Yksi Sauvon museon perustajista, Katri Hellaakoski osasi hienosti innostaa museon toimintaan. Myöhemmin inosti myös Johanna Lehto-Vahtera, jonka avulla opimme valtavasti muun muassa ripustuksesta. Hänellä oli asiantunteva ja hyvä silmä.

Ikänsä Sauvossa asunut Särvä on kulkenut nuoresta asti silmät ja korvat auki. Naisen positiivinen asenne sekä kiinnostus historiaa ja ihmisiä kohtaan ovat tehneet helpoksi uusien ihmisten kohtaamisen ja sitä kautta tiedon tallentamisen. Särvän muistissa on tietopankki, jota ammennetaan silloin, kun näyttelyyn tarvitaan paikkakunnan esineistöä, jota museolla ei ole.

– Minulla on paremmassa muistissa tieto siitä missä mitäkin on kuin museolla. Lisäksi usein, kun tarvitaan jotain tiettyä esineistöä tiedän, keneltä sellaista voi pyytää lainaan. Toimin myös yhteyshenkilönä silloin, kun museolle tarjotaan esineistöä.

Museotoiminnan parhaimmaksi anniksi Särvä mainitsee kohtaamiset kävijöiden kanssa.

– On hienoa kun voi olla avuksi tässä toiminnassa omalla kokemuksellaan, mutta mielenkiintoista on olla myös opastamassa. Ihmisten kanssa on niin mahdottoman hauskaa jutella. Yleensä aina löytyy joku yhteinen tuttukin ja sehän se vasta hieno asia onkin, nauraa Tuija Särvä.

Teksti: Anni Himberg

Kiinnostus historiaa kohtaan on Tuija Särvälle enemmän elämäntapa kuin harrastus. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo