Ruostuvan hallinnon rautanyrkki

0

JUSSI LASSILA. Ennen viime elokuuta Venäjän politiikan tutkijoiden ja kommentaattorien keskuudessa oli pohdittu taajaan, miksi Aleksei Navalnyi välttää vuosien vankilatuomion tai on ylipäätään elossa.

Yleinen selitys oli, että Navalnya suojeli hänen poliittinen pääomansa; laaja kannattajajoukko radikalisoituisi entisestään, mikäli hänet poistettaisiin julkisuudesta liian brutaalisti. Toisaalta myös mainehaitta Navalnyin eliminoinnista olisi ilmeinen ja asettaisi Putinin erikoiseen valoon, jos mitättömäksi julistettu häirikkö pitää erikseen eliminoida.

Navalnyin elokuisen myrkytyksen kiistattomat yhteydet Venäjän turvallisuuspalveluihin, hänen Venäjälle paluutaan seurannut välitön pidätys ja nyt heikkenevä terveys pahamaineisessa Pokrovin rangaistussiirtolassa laittoivat nämä aiemmat arviot uusiksi.

Jos Putinin hallintoa leimasi aiemmin tietynlainen tasapainottelu virallisten lakien ja epävirallisten toimintatapojen välillä, nyt ollaan rehellisemmin diktatuurin tiellä. Kremliä eivät näytä enää kiinnostavan vastustajien poliittiset pääomat, kansalaisten vastalauseet tai toimiensa mainehaitat pätkän vertaa.

Tapaus Navalnyi herätti viimeistään lännen siihen, että mitään Krimin valtauksesta vuonna 2014 muodostunutta laajaa Putin-hurmosta ei venäläisten keskuudessa enää ollut. Kansa oli kasvavassa määrin tyytymätöntä ja turhaantunut hallinnon välinpitämättömyyteen sisäisten ongelmien ratkaisemisessa.

Tunnetuimman oppositiopoliitikon murhayritys avasi lännen silmät sille, että Putinin vastustajia on sittenkin olemassa ja Kreml on valmis eliminoimaan heidät, mikäli tarve niin vaatii.

Ajankohta oli myös otollinen EU:n tarpeelle kirkastaa omaa ulkopoliittista sanomaansa. Vaikka on edelleen epäselvää, mitä EU:n kaltaisen yhteisön yhteinen ulkopolitiikka voisi olla, Euroopan suurimman valtion ja EU:n naapurin toimet omia kansalaisiaan kohtaan eivät voi olla yhdentekeviä. Etenkin kun oli nähtävissä, että tyytymättömyys Putinin hallintoa kohtaan oli näinkin laajaa ja Venäjän edellytykset globaalissa kilpailussa ovat pikemminkin hiipuvia kuin kehittyviä. Venäjä ei ole Kiina.

Mitä EU voi sitten asialle tehdä? Pakotteiden käyttö on ollut toistaiseksi symbolista, ja voimakkaampienkin pakotteiden tapauksessa vaikutukset ovat epäsuoria ja osin arvaamattomia.

Pitää myös muistaa, että kansalaisten tyytymättömyys on vielä kaukana järjestäytyneestä tuesta jollekin Putinin vaihtoehdolle, Navalnyille tai muulle. Tyytymättömyys ilmenee toistaiseksi kaiken politiikan kasvavana torjuntana.

Ei ole epäilystä, että viestin Kremlille pitää olla selkeä: Venäjän kansalaisyhteiskunta tarvitsee kaiken mahdollisen tuen, eikä välinpitämättömyys ole vaihtoehto. Samalla Kremlin logiikan mukainen reaktio lännen tukeen on ongelma, jonka kanssa on tultava toimeen: Länsi operoi ulkopolitiikan lisäksi yhä röyhkeämmin maan sisällä Internetiä ja Navalnyin kaltaisia vaikuttaja-agentteja hyväksikäyttäen, ja tämän uhan eliminointi on kansallisen turvallisuuden kysymys.

Kirjoittaja on dosentti ja vanhempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments