Teijolla uskotaan, että kyläkoulun hankkima virallinen luontokoulu-status voisi kääntää alueen asukas- ja oppilasmäärän nousuun.
Koulu on ollut reilun kahden vuoden ajan Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton (LYKE) luontokouluverkoston koejäsen ja on pian saamassa virallisen luontokoulu-statuksen.
– Luontokoulu on arvokas brändi. Koulun luontopainotteinen opetus ja sen rinnalla toimiva kaikkia Salon kouluja palveleva luontokoulu muodostaisivat asukasmarkkinoinnin pihvin, sanoo Teijon Alueen Kyläyhdistys ry:n puheenjohtaja Marja-Sisko Ranta.
Kyläyhdistys on ollut koulun tukena sertifiontiprosessissa ja aikoo myös maksaa luontokoulun toiminnan kahdelta ensimmäiseltä toimintavuodelta. Se tarkoittaa yli 10 000 euron vuotuista panosta muun muassa luontokoulussa toimivan osa-aikaisen ympäristökasvattajan palkkakuluihin.
– Lisäksi pohjustavaa talkootyötä on tehty järkyttävä määrä, sanoo Ranta.
Luontokoulu löytyy tällä hetkellä miltei kaikista Suomen suurista kaupungeista: 20 suurimman kaupungin joukossa vain Salossa, Seinäjoella ja Porissa ei ole luontokoulua.
– Teijon luontokoulu on tosi hyvä idea, koska se on kansallispuiston vieressä, sanoo Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitto ry:n toiminnanjohtaja Niina Mykrä.
Luontokouluja alettiin perustaa Suomeen 1980-luvun lopulla. Tyypillisesti luontokoulu on erillinen tukipalvelu, joka tuottaa kaikille kunnan kouluille esimerkiksi luontokoulupäiviä.
– Tavoitteena on, että jokainen koulu voi saada tukea luontokoulutoiminnasta. Idea on, että luontokoulussa on ympäristökasvatukseen ja ulkona oppimisen menetelmiin perehtyneitä asiantuntijoita. Se on tavallaan koulutusta myös opettajille. Kun opettaja käy ryhmänsä kanssa luontokoulussa, hän oppii samalla, kuinka luokkansa kanssa voi toimia luonnossa, sanoo Mykrä.
Luontokouluja pyörittävät Suomessa esimerkiksi kunnat ja Metsähallituksen luontokeskukset. Salossa luontokoulua on käynnistämässä kyläyhdistys.
– Yhdistystenkin pitämiä luontokouluja on, mutta se on kallista toimintaa yksittäiselle toimijalle. Jollain lailla kunnan pitäisi osallistua kuluihin pitkällä tähtäimellä. Tämä on Salossa se heikko kohta.
Mykrä sanoo, että Teijon luontokoulu voisi herättää kiinnostusta myös muissa kunnissa ja ulkomaillakin.
– Kouluista tehdään retkiä kansallispuistoihin, ja jos tarjolla on hyviä ohjelmapaketteja, Saloon voitaisiin tulla muualtakin. Joissakin luontokouluissa käy myös kansainvälisiä ryhmiä, ja Salon sijainti eteläisessä Suomessa lähellä lentokenttää on hyvä. Tässä on mahdollisuuksia koulutusvientiin.
Luontokoulua pusketaan Teijolle paitsi oivallisen sijainnin myös Teijon koulun pienen koon vuoksi. Mikäli koulun yhteydessä olisi kaupungin virallinen luontokoulu, kyläkoulun asemakin voisi olla vakaampi.
– Se on osaltaan siinä takana, enkä kiistä sitä, sanoo Teijon koulun rehtori ja ylemmän luokan opettaja Mikko Linna. Hän painottaa, että luontokoulutoiminta ei olisi Teijon koulun sisäistä toimintaa.
– Tämä on Salossa se koulu, joka on keskellä kansallispuistoa. Täällä olisi mahdollisuus tarjota muillekin sisältöjä ja tukikohta toiminnalle.
Teijon koulu on oppilasmäärältään Salon pienin koulu, mutta ainakin toistaiseksi se on säästynyt lakkautuspäätökseltä.
Salon kaupunginvaltuusto linjasi viime vuonna, että peruskoulujen vähimmäisoppilasmäärä on 42. Mikäli tämä tavoite jää viiden vuoden aikana täyttymättä kolme kertaa, koulun jatkoon otetaan erikseen kantaa.
Teijon koulua on viime vuosina käynyt 24–30 oppilasta. Ensi syksyn arvioitu oppilasmäärä on 25.
Koulun tulevaisuus on alueelle elintärkeää, sanoo kyläyhdistyksen Marja-Sisko Ranta.
– Sekä päiväkoti että koulu ovat kriittisiä palveluita, että lapsiperheet haluavat muuttaa tänne.
Luontokoulutoiminta nivoutuu osaksi opetussuunnitelmaa ja olemassa olevaa tuntikehitystä, eikä se kasvata lasten oppituntimäärää. Luontokoulu-statusta ei voi saada, ellei tuota palveluita useille kouluille.
Teijon Alueen Kyläyhdistys on valmis kustantamaan salolaislapsille peruskouluun kuuluvaa luonto-opetusta, mutta kaupunki ei ole ainakaan toistaiseksi sitoutunut ajatukseen.
Marja-Sisko Ranta sanoo ymmärtävänsä kaupungin haluttomuuden laittaa rahaa hankkeeseen, mutta hän toivoo, että kaupunki voisi edes kannustaa kouluja hyödyntämään luontokoulua toimintasuunnitelmiensa pohjalta.
– Tarvitsisimme kaupungin siunauksen, jotta voisimme luottaa siihen, että oppilasryhmiä tulisi.
Kyläyhdistyksen tavoitteena on, että kahden vuoden päästä Teijon koulun oppilasmäärä on kääntynyt selvään nousuun ja testattujen konseptien myötä säännöllinen luontokoulutoiminta on vakiintunut.
Viikko katki metsässä
Teijon koulussa on jo pitkään opiskeltu tavallista enemmän luonnossa.
Esimerkiksi koulun 1.–3.-luokkalaiset opiskelevat joka keskiviikko koko koulupäivän ajan metsässä. Idean takana on koulun alemman luokan opettaja Tuija-Kirsi Nyyssönen.
– Keskiviikko on monesti väsyttävin koulupäivä lapsille, ja luonnossa oppiminen katkaisee hyvin viikon. Itselleni luonnossa opettaminen on hyvin motivoivaa, sanoo Nyyssönen.
Luonnossa oppiminen ei ole vain luonnosta oppimista, vaan koululaiset opiskelevat ulkona lukujärjestyksen mukaisesti esimerkiksi äidinkieltä, matematiikkaa ja englantia.
– Luontokoulutoiminta toisi toimintaan pysyvyyttä. On erikoista, ettei Salossa ole jo luontokoulua, sanoo Nyyssönen.
Opetuslautakunta palautti asian valmisteluun
Luontokoulua käsiteltiin tiistai-iltana Salon opetuslautakunnassa.
Sivistyspalveluiden johtaja Pia Setälä esitti lautakunnalle, ettei sivistyspalveluissa käynnistetä uutta painotettua opetusta eikä luontokoulutoimintaan sitouduta taloudellisesti tai henkilöstöresurssein.
Asiasta tehtiin lautakunnassa myös kaksi uutta esitystä.
Marianne Bonn (vihr.) ehdotti, että Teijon koulu voisi sertifioinnin jälkeen käyttää nimeä Teijon luontokoulu. Lisäksi Bonn esitti, että vaikkei Salo sitoudu taloudellisesti hankkeeseen, kaupunki tarjoaisi muille Salon kouluille mahdollisuutta osallistua Teijon luontokoulun toimintaan omien toimintasuunnitelmiensa puitteissa. Bonnin ehdotus ei saanut kannatusta.
Lautakunnan puheenjohtaja Sanna Lundström (kok.) esitti, että asia lähetetään uudelleen valmisteltavaksi ja selvitetään, kenellä on asiassa päätösvalta.
– Lautakunnan jäsenillä oli erilaisia näkemyksiä asiasta. Se jäi vähän epäselväksi, mistä olimme päättämässä ja onko lautakunnalla valta päättää asiasta, sanoo Lundström.
Lautakunta kannatti yksimielisesti Lundströmin esitystä ja lähetti asian uudelleen valmisteltavaksi.
Lundström arvioi, että esittelyteksti antoi kaupungin suhtautumisesta asiaan liian tylyn kuvan.
– Kaupunki pitää hanketta hyvänä. Siihen ei sitouduta taloudellisesti, mutta muilla tavoin kyllä, sanoo Lundström.
