Seurakuntalaiset vaihtuivat kameran linssiin – striimatut jumalanpalvelukset tavoittavat useita satoja salolaisia

1
Kappalainen Päivi Pulkkinen-Watson kaipaa seurakuntalaisten kohtaamisia. Tärkeät keskustelut hoidetaan nyt puhelimitse ja jumalanpalvelukset striimataan tyhjästä kirkosta. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Marian päivänä viime maaliskuussa Salon seurakunta teki kerralla digiloikan. Jumalanpalvelus sekä striimattiin seurakunnan Youtube-kanavalla että kuultiin Järviradion taajuuksilla. Poikkeusoloihin siirtymisestä oli tiedotettu Suomessa vasta saman viikon alussa.

– Meillä oli ollut aiemmin pienimuotoista striimaustoimintaa yhdistelmällä kännykkä ja mikrofoni, mutta tässä laajuudessa toiminta nyhjättiin tyhjästä käyntiin, Halikon aluekappalainen Miika Rosendahl kertoo.

Radiointi oli ollut seurakunnalle tuttua 88.2-kanavan ajoilta, mutta kanavan myynti oli lakkauttanut radioinnit. Uusi koti lähetyksille löytyi Järviradion taajuuksilta. Jumalanpalveluksien striimauksia varten seurakunta päätti investoida kunnolliseen kalustoon.

Nyt taltioinnit kuvataan kolmella kameralla, joista kaksi kuvaa samaa näkymää ja yhtä operoi kuvaaja. Tiimiin kuuluu myös äänitarkkailija. Virsien aikana näytetään kuvakoostetta kirkosta sekä virren sanoja.

Jumalanpalvelustaltiointien katsojamäärät ovat olleet 500–800, isoina juhlapyhinä enemmänkin. Yksi taltiointi tavoittaa selvästi enemmän seurakuntalaisia kuin Salon kirkkojen normaaliajan jumalanpalvelukset yhtenä sunnuntaina yhteensä: tavallisina sunnuntaina kaikissa Salon kirkoissa ollut yhteensä keskimäärin 250–300 osallistujaa.

– Striimaukset ovat tavoittaneet seurakuntalaisia hämmästyttävällä tavalla sekä lukumääräisesti että ikäryhmittäin. Etenkin 30–50-vuotiaita näkyy aktiivisina katsojatilastoissa. Katsojia on ollut myös Salon seudun ulkopuolelta, Miika Rosendahl iloitsee.

Ammattilaiskalustoa on kierrätetty sunnuntaisin Salon eri kirkoissa, ja lisäksi alueiden papit ovat innostuneet tekemään omia striimauksia kännyköiden avulla. Paikallisia taltiointeja on tehty myös muun muassa raamattutunneista ja hartauksista.

– Ammattilaiskalusto on sen verran hankalasti siirrettävissä paikasta toiseen, että moni juttu olisi jäänyt tekemättä, jos olisimme olleet vain sen varassa, Rosendahl sanoo.

Taltiointeja on tarkoitus jatkaa koronaepidemian jälkeenkin, mutta tarkkoja päätöksiä ei Rosendahlin mukaan ole vielä tehty. Uudesta yleisöstä halutaan seurakunnassa pitää kiinni.

Seurakuntalaisten korvaaminen kamerakalustolla tuo papeille myös haasteita. Ääni pitäisi osata sovittaa suuren kirkkosalin sijasta mikrofoniin sopivaksi, ja kuulijoita onkin vain muutama, hekin työtehtävissään.

– Jumalanpalvelus elää vuorovaikutuksesta, ja puhujalle kuulijoiden reaktiot ovat osa puheen syntyä. Kun ne puuttuvat, jää vähän tyhjän päälle. Tilanne on outo, ja siinä pitää käyttää mielikuvaharjoittelua – ajatella, että kirkkosalissa on väkeä.

Jumalanpalvelusten striimaukset ovat keränneet satoja katsojia,iloitsee Halikon aluekappalainen Miika Rosendahl. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Koronavuosi on lohkaissut pappien työstä pois tärkeitä tapaamisia seurakuntalaisten kanssa, ja eri toimituksiin liittyvät keskustelut käydään nyt puhelimitse. Kappalainen Päivi Pulkkinen-Watson kaipaa erityisesti kasvokkain käytyjä kohtaamisia.

– Kun siunausta ennen keskustelee lähiomaisten kanssa vain puhelimessa, ei voi olla samalla tavoin läsnä. Itse tapahtumassa tulevat vieraat kasvot eteen.

Pulkkinen-Watsonin kokemusten mukaan muistotilaisuuksia järjestään harvoin ja nekin vain perheen kesken. Jos pappi kuitenkin saisi kutsun muistotilaisuuteen, kastejuhlaan tai vastaavaan, hän joutuu kieltäytymään.

– Tuntuu aika kurjalta, kun ihmisten tapaaminen jää vain itse tilaisuuteen. Se on iso muutos ja puute. Ihmiset ovat kuitenkin ymmärtäneet tilanteen, hän sanoo.

Kokonaan pois ovat jääneet myös esimerkiksi pyöreitä vuosia täyttävien yhteissyntymäpäiväkahvit sekä vierailut eri laitoksissa. Miika Rosendahlia harmittaa, että kuukausittaiset hartaudet vanhusten hoivakodeissa ovat tauolla. Papin vierailut ovat olleet asukkaille tärkeitä, ja aikaa on ollut keskusteluihin.

– Pappina toimiminen jää ohueksi. Välillä tuntee olevansa kirkollisten toimitusten jakoautomaatti, Rosendahl summaa.

Kokoontumisrajoituksia tilaisuuksissa on noudatettu Salossa hyvin, Rosendahl ja Pulkkinen-Watson kiittelevät.

Vuosi sitten keväällä koronaviruksen tarttuvuutta ei vielä tiedetty. Seurakunnassa neuvoteltiin Salon tartuntataudeista vastaavan ylilääkärin Kaisa Ellän kanssa toimintatavoista, ja esimerkiksi hautaustoimistojen kanssa sovittiin uusista toimintatavoista.

Koska jumalanpalvelukset vähenivät, papeilla oli aikaa myös aivan muuhun työhön. Yli kymmenen vuoden takaisen seurakuntaliitoksen ajalta oli vielä järjestämättömiä papereita. Päivi Pulkkinen-Watson päätyi käymään läpi Halikon jo lakkautetun seurakunnan arkistoja, ja ottamaan talteen säilyttämisen arvoista materiaalia.

– Nyt luetteloin työtoverini kanssa käyttökirjastoa. Meille on monenlaisia töitä, ja on hyvä, ettei ihmisiä ole laitettu pakkolomalle.

Viime maaliskuussa seurakunnan suuri murhe oli rippikoululeirien kohtalo. Ne siirrettiin loppukesään, ja pappien lomat vastaavasti painottuivat alkukesään.

– Rippikoulu on muutakin kuin leiri. Tapahtumat ja opetustilanteet alkavat jo puoli vuotta aiemmin. Ne on nyt korvattu etätyöskentelyllä, mikä ei ole rippikoululaisille kiva juttu. Toivottavasti kesällä pystymme leirillä olemaan yhdessä, Pulkkinen-Watson sanoo.

Salon kirkkoja on ollut avoinna hiljentymistä ja ehtoollista varten sunnuntaisin ja pääsiäisen aikaan.

– On hyvä, että he, jotka tarvitsevat, saavat ehtoollisen. Osa tulee kirkkoon istumaan ja hiljentymään hetkeksi, Päivi Pulkkinen-Watson kertoo.

Kun koronaepidemia joskus hellittää, pappien työ palaa normaaliksi Miika Rosendahlin mukaan parissa viikossa.

– Seurakunta on perimmäiseltä olemukseltaan seurakunta, kaikki perustuu siihen, että ihmiset kokoontuvat yhteen elämän iloissa ja suruissa. Nyt toiminta on vähän puolinaista, eikä missään nimessä normaalia seurakunnan elämää. Odotamme kaikki kovasti, että pääsemme normaaliin vuorovaikutukseen, Rosendahl sanoo.

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Yks mamma
25 päivää sitten

Seurakunnalle kiitos, että YouTubessa kirkon menot näytetään. Olemme näin tulleet näkemään kaikki alueen kirkotkin.

Tätä voisi jatkaa sen jälkeenkin, vaikka tämä korona joskus poistuisikin. Jos toivoa saa, niin edes kerran kuussa.