Suomen mitaliodottaman kannalta olympialaisten siirtyminen oli yksiselitteisesti huono asia

0
Titta Keinäselle pääsy kisoihin on lähes yhtä haastava tavoite kuin menestyminen siellä. (kuva: TS-arkisto/Jari Laurikko)

Tokion olympialaisten osaltapäästään keskiviikkona ensimmäistä kertaa vaiheeseen, jossa kisojen alkuun on sata päivää. Toivottavasti on siis. Viime vuonna kisojen siirtymisestä tiedotettiin 23. maaliskuuta.

Suomen Olympiakomitea tekee keskiviikkona suoraa lähetystä nostaakseen tapahtumia kansalaisten muistiin ja tietoisuuteen. Kannamme myös Salon Seudun Sanomissa kortemme kekoon.

Saattaa olla, että live-lähetykset ja lehtijutut ovat turhia kisojen järjestämisen kohtalosta riippuen. Lienee kuitenkin jo pelkästään sohvaurheilijan mielen kannalta olennaista, että sanasta olympialaiset ajattelee ensimmäistä kertaa yli vuoteen jotain muutakin kuin koronavirusta.

Kesäolympialajien urheilussa eletään hyvin suurta epätietoisuuden aikaa muutenkin kuin pandemian kannalta. Onhan kansainvälinen kilpailu ollut monissa lajeissa syksyn 2019 jälkeen – puolisentoista vuotta siis – lähes täysin pysähdyksissä.

Suomen mitalitoiveiden kannalta kisojen siirtyminen oli yksiselitteisesti huono asia. Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön laskelmissa oli pari vuotta sitten seitsemän potentiaalista mitaliehdokasta, kaikki naisia. Mitaliennuste näytti lukua 2,15. Potentiaaliselle ehdokkaalle asetettiin tuolloin 25 prosentin mahdollisuus mitaliin.

Odottama laski merkittävästi, kun painija Petra Olli lopetti uransa. Tämä tapahtui helmikuussa 2020, eli olympialaisten siirtyminen ei liittynyt kyseiseen päätökseen.

Sen sijaan nyrkkeilijä Elina Gustafsson julkisti uransa päättymisen viime vuoden marraskuussa. Toki Gustafssonin tilanteen taustalla oli useampikin terveyteen liittyvä asia.

Yhteen seitsemästä potentiaalisesta mitaliehdokkaasta sisältyi myös mies. Ampumaurheilussa trapin parikilpailu olisi voinut olla suomalaisten menestyslaji, mutta Vesa Törnroos kuoli viime keväänä vain 37-vuotiaana.

Osin traagistenkin tapahtumien jälkeen mitaliodottama putosi marraskuuhun mennessä 0,95:een. Uusia varteenotettavia sijoittujia kolmen parhaan joukkoon on vähäisen kilpailuhistoriankin takia mahdotonta nostaa.

Jäljelle jäävät siis rullalautailija Lizzie Armanto, karateka Titta Keinänen, ampumaurheilija Satu Mäkelä-Nummela ja nyrkkeilijä Mira Potkonen. Mäkelä-Nummela vietti lokakuussa 50-, Potkonen marraskuussa 40-vuotisjuhliaan.

Suomen vuoden 2016 ainoa olympiamitalisti Mira Potkonen lienee todennäköisin urheilija siihen saavutukseen viisi vuotta myöhemmin. (kuva: Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto)

Nuorista lajeista rullalautailu on olympiaohjelmassa ensimmäistä kertaa, karate ensimmäistä ja tällä erää viimeistä. Näidenkin takia kilpailijoiden voimasuhteita on etukäteen vaikeaa arvioida.

Keinäsen olympiapaikka on kaikkea muuta kuin varma. Tällä tietoa paikat ratkotaan kesäkuun karsintakilpailussa, josta kisoihin pääsy on vaikeaa. Jos Keinänen läpäisee karsinnan, on hän mitaliehdokas. Eikä olympiapaikkaa ole vielä Armannollakaan, joka on potenut reisiluun murtumaa.

Potentiaalisia kahdeksan parhaan joukkoon yltäviä urheilijoita olivat pari vuotta sitten uimari Ari-Pekka Liukkonen, keihäänheittäjä Antti Ruuskanen ja purjehtija Tuula Tenkanen.

Sprinttivapaauimari Liukkonen täytti helmikuussa 32 vuotta. Hän urheilee jokseenkin ennätystasollaan, joten odotuksia voi edelleen asettaa suhteellisen korkealle. Toisaalta Liukkonen sijoittui herkän lajin MM-kisoissa vasta sijalle 21 kesällä 2019.

Ruuskaselle, 37, mikään kisojen siirtyminen ei iän puolesta ole lähtökohtaisesti hyvä juttu. Tässä tapauksessa unelma olympialaisissa menestymisestä pysyi, sillä hän pääsi aloittamaan viime kauden kisojen osalta vasta elokuun puolivälissä. Kokonaan toinen juttu on, mihin odotuskategoriaan mies pitäisi viime kesän 79-metristen heittojen jälkeen sijoittaa.

Tenkanen oli puolestaan noin vuosi sitten Laser Radial -luokan MM-kisojen 19:s ja viime lokakuussa EM-kisojen 35:s.

OLYMPIALAISIIN VALITUT SUOMALAISURHEILIJAT

Lotta Henttala, maantiepyöräily
Ida Hulkko, uinti
Ella Junnila, korkeushyppy
Matti Mattsson, uinti
Satu Mäkelä-Nummela, ampumaurheilu
Veli-Matti Partanen, kävely
Kristian Pulli, pituushyppy
Tuuli Petäjä-Siren, purjelautailu
Topi Raitanen, estejuoksu
Henri Ruoste, kouluratsastus
Kaarle Tapper, purjehdus
Tuula Tenkanen, purjehdus

Lähde: Olympiakomitea

Ida Hulkko tuo valoa Suomen uintiin. (Lehtikuva/Kalle Parkkinen)

Hulkko uudella tasolla

Uinti on esimerkki lajista, jossa tämänhetkistä tilannetta on erittäin vaikeaa arvioida.Toukokuiset EM-kilpailut Budapestissa näyttävät suuntaa.

Ari-Pekka Liukkosen lisäksi odotukset ovat suomalaisista korkeimmalla Ida Hulkolla. Jos jollekin, niin juuri 22-vuotiaalle Hulkolle olympialaisten siirtyminen oli monella tapaa positiivinen uutinen.

Vielä vuoden 2019 MM-uinneissa näytti siltä, että ainakin finaalipaikka on liian kaukainen tavoite sadan metrin rintauinnissa. Puolta lyhyemmällä matkalla Hulkko oli toki jo MM-finaalissa (loppusijoitus kahdeksas), mutta 50 metriä ei kuulu olympiaohjelmaan.

Taso on noussut: koronavuoden aikana kilpailutuntumaa esimerkiksi huippuliigasta hakenut Hulkko ui viime viikonloppuna sadan metrin Suomen ennätyksen 1.06,88. On erittäin vaikeaa sanoa, mihin se riittää arvokisoissa. On vain todettava, että vuoden 2019 maailmantilastossa se olisi tuonut sijan 16.

Tämän vuoden rankingit ovat toistaiseksi miltei yhtä tyhjän kanssa. Esimerkiksi Mimosa Jallow mahtuu sadan metrin selkäuinnissa top-20:een, mutta kahden vuoden takaisessa listassa aika 1.00,88 olisi riittänyt vasta 77:nneksi.

Lue pohdintaa Suomen yleisurheilun tilanteesta tästä linkistä