Tunnetko ruistankion – ikivanha öljykasvi camelina palaa pelloille

0
Kemiöläisellä Tom Janssonilla kasvoi viime vuonna 17 hehtaaria Camelinaa. Tänä vuonna hän lisää kasvin viljelymäärää kuudella hehtaarilla.

Jos kaikki menee kuten kemiöläinen maanviljelijä Tom Jansson on suunnitellut, kesällä hänen pellollaan kukkii taas kitupellavaa eli camelinaa.

Viime keväänä Jansson päätti monen vuoden tauon jälkeen ottaa vanhaa öljykasvia viljelyyn 17 hehtaarin verran, koska kasvi kestää hyvin tuholaiset.

– Rapsin ruiskutin viime vuonna neljä kertaa tuholaisia vastaan, camelinaa en kertaakaan. Joku siinä on, etteivät tuholaiset siitä tykkää. Olisiko sitten tuoksu tai maku, en tiedä, Jansson kertoo.

Jansson viljeli reilu 15 vuotta sitten kasvia Raision Tehtaille, niin kuin moni muukin. Suomessa kasvoi tuolloin ennätykselliset 5 000 hehtaaria camelinaa, jota käytettiin muun muassa Keiju-margariinissa.

Kun yritys myi kasviöljytuotantonsa, loppui viljely suurelta osin. Kunnes viime vuonna Jansson törmäsi tuttuun kasviin lehti-ilmoituksessa, jossa Suomen Kasviöljyt Oy etsi sopimusviljelijöitä camelinalle.

– On iso säästö viljelijälle, kun kasvia ei tarvitse torjua tuholaisilta. Camelina on helppo ja vaatimaton kasvi. Kun saa kylvön onnistumaan, pitää vaan odotella tulosta. Siemen on pieni, joten se pitää kylvää hyvin muokattuun maahan ja aika pintaan, että se itää. Kasvi ei myöskään tarvitse mitään erikoisia koneita, joten senkin vuoksi sitä voi suositella muillekin.

Parhaimpina 2000-luvun alkuvuosina Jansson muistaa saaneensa camelinaa 1 900 kiloa hehtaarilta, mutta viime vuonna siihen ei päästy hankalan vuoden vuoksi.

– Kevätkylvöjen aikaan maa liettyi ja kuivuus tuli heti sen perään. Rapsin söivät rapsikuoriaiset, mutta camelinasta tuli sentään 1 000 kiloa hehtaarilta.

Janssonin 230 hehtaarin viljelysmailla kasvaa camelinan lisäksi ohraa, ruista, vehnää, rapsia, ruoka- ja rehuhernettä, sekä kuminaa. Tänä keväänä mies aikoo kylvää camelinaa yhteensä 23 hehtaarin verran.

– Vaikka rapsin hinta on noussut ja camelinan tulee vähän perässä, aion kasvin helppouden vuoksi laittaa sitä tänä vuonna enemmän.

Suomen kasviöljyt Oy:n myyntisihteeri Tarja Lehmuskanta kertoo tehneensä camelinan viljelysopimuksia parin vuoden ajan, mutta viljelijöitä tarvittaisiin kipeästi lisää.

– Menekkiä olisi, mutta viljelijät puuttuvat. Kasvia ei vielä tunneta kovin hyvin, vaikka se on helppo viljellä. Viime vuonna viljelyksessä oli vajaa 300 hehtaaria ja sitä edellisenä 200 hehtaaria. Mukana on nyt keskimäärin 30–40 viljelijää, ja muutamia uusia on tullut tänä vuonna lisää, mutta lisää tarvittaisiin ehdottomasti.

Nyt viljelijä saa tonnista 510 euroa, mutta öljyn valmistuksessa syntyvän proteiinipitoisen puristeen hyödyntäminen rehukäyttöön nostaisi viljelijähintaa.

– Helsingin yliopisto tutkii parhaillaan voisiko camelinarouhetta käyttää rehuteollisuudessa, Lehmuskanta paljastaa.

Camelinaa suositellaan viljelemään kiertokasvina, sillä ristikukkaisena kasvina sillä on möhöjuuririski. Kasvi soveltuu myös luomuviljelyyn, ja parhaiten se menestyy samoilla mailla kuin rypsi ja rapsi.

Peltojen keskimääräinen happamuustaso on yleensä riittävä kasville, eikä se jää rikkakasviksi peltoon seuraavana vuonna, sillä sen siemenellä ei ole lepotilaa. Kasvin hyötynä nähdään myös sen jonkin verran pienemmän typpilannoituksen määrä.

Keltaisena kukkivan kasvin makua Lehmuskanta luonnehtii lempeän pehmeäksi ja mantelimaiseksi. Yrityksen tiloissa Janakkalassa sitä puristetaan öljyksi.

– Camelinaöljyn koostumus on lähellä kalanrasvan koostumusta ja Itä-Suomen yliopiston tutkimuksissa käytön havaittiin laskevan kolesterolia paremmin kuin kala, Lehmuskanta sanoo.

Janakkalasta öljyä lähtee myös Snellmanin lihajalostus Oy:lle, jossa sitä käytetään koiranruokaan.

– Öljyä menee myös ravitalleille jonkin verran, sillä se saa iho-ongelmaisilla hevosilla karvan kiiltämään, ihan samalla tavalla kuin ihmisillä. Siksi monet käyttävät sitä esimerkiksi psoriasiksen hoitoon.

Lehmuskannan mukaan kasvin siemenen kustannukset ovat halvemmat kuin rypsissä, ja sopimuksen solmiessa heiltä saa kotimaiset siemenet ja kylvöohjeet.

Satoakin on tullut riippuen siitä missä päin Suomea asuu ja millaiset olosuhteet kylvöaikana ovat vallinneet.

– Porvoossa tuli hyvä sato viime vuonna, kun taas me emme saaneet kovin ihmeellistä satoa. Yleensä hehtaarilta saa 1 500 kiloa, mutta nyt jäi alle 1 000 kilon.

Tutkija lisäisi panostusta erikoiskasveihin

Camelinaa on kasvina tutkittu jonkin verran kenttäkokeissa Luonnonvarakeskuksessa, mutta perusteellisempiin viljelytekniikan tutkimuksiin ei tahdo saada rahoitusta.

– Suomalaisessa kasvintuotannon tutkimuksen rahoituksessa on ongelmakohtia. Jos joku uusi kasvi haastaa liikaa nykyisiä kasvilajeja, sitä ei pidetä hyväksyttävänä eikä idealle saa rahoitusta. Jos camelinan viljelytekniikan tutkimuksiin olisi saatu rahoitusta, oltaisiin jo valovuosien päässä ja saatu muun muassa nostettua satotasoa. Erikoiskasveihin tulisi panostaa, sillä erityyppiset tilat ja kasvuolot tarvitsisivat erilaisia vaihtoehtoja, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Marjo Keskitalo sanoo.

Keskitalo on puhunut erikoiskasvien puolesta reilun 20 vuoden ajan.

Kasvinjalostuksella pyritään parantamaan jatkuvasti pääkasvien satoa ja laatuominaisuuksia. Vaihtoehtokasveja viljellään elinkaarensa alussa pienemmillä aloilla, ja niillä kasvinjalostusta ei tehdä. Kun vain pääkasveille annetaan tilaa, eivät erikoiskasvit pääse helpolla samaan asemaan. Se vaikeuttaa erikoiskasvien viljelyalan kasvua.

– Päättäjien puheissa on aina pääkasvit, he eivät koskaan mainitse erikoiskasveja. Onneksi on viljelijöitä, jotka haluavat lähteä kokeilemaan. Useasti he kokevat mukavaa osaamisen kehittämistä uuden kasvin viljelystä, ja kun he pääsevät kärryille, se on heille myös imago-etu.

Keskitalon mukaan erikoiskasvit edistäisivät luonnon monimuotoisuutta, ja pellon monimuotoisuuden kannalta on hyväksi, että siellä kasvaisi erityyppisiä kasveja monipuolistamassa maan kasvustoja. Mitä monipuolisempaa viljely on, sen suurempia ovat hyödyt maan viljavuuteen, kasvien ravintojen saantiin ja hiilen sidontaan.

– Toivoisin, että päätöksenteossa otettaisiin enemmän huomioon erikoiskasvit. Viljelystrategioita pitäisi pohtia avoimemmin, eikä vaan mennä niillä mitä on. Olosuhteet muuttuvat, eikä kukaan meistä vielä tiedä tarkalleen mihin ne muuttuvat. Liian harvoihin kasvilajeihin ei kannata kahliutua, silloin ei ole menneestä opittu mitään.

Camelinan uutta tulemista Keskitalo seuraa mielenkiinnolla.

– Siinä on kiinnostavaa etenkin sen terveysominaisuudet ja öljyn laatu. Veikkaan, että proteiinibuumin jälkeen tulee jonkinlainen buumi kasviöljyihin. Palmuöljyn kasvatus maailmalla tekee ison jäljen ekosysteemiin, ja siksi camelina tai öljyhamppu ovat hyviä kotimaisia korvaajia, joiden viljelymäärät ovat viime vuosina nousseet. Arvaan, että viiden vuoden päästä camelinaakin voisi kasvaa 1000 hehtaarin verran.

Camelina eli ruistankio

  • Latinankielinen nimi Camelina sativa. Virallinen nimi Suomessa ruistankio, mutta kutsutaan myös nimellä kitupellava vaikka ei ole sukua pellavalle.
  • Kasvattaa pienet haaleankeltaiset kukat, joihin muodostuu 8–16 kellertävää siementä.
  • Rehevästi kasvaessaan voi saada pituutta jopa 120 cm.
  • Vaatimaton kasvi kasvupaikan suhteen, sillä vain vähän luontaisia tuholaisia tai kasvitauteja.
  • Peräisin Keski-Aasista ja viljelty Suomessa jo vuonna 575.
  • Öljyä käytetään paistamiseen, leivontaan, ruuanlaittoon, margariinien ainesosana, koiranruuassa tai kosmeettisestisellaisenaan.
  • Suomessa Neste on jalostanut uusiutuvaa lentopolttoainetta öljystä.
  • Menestyy myös herneen ja härkäpavun aluskasvina.
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments