Rivi täyden kympin miehiä – Lue Vilppaan mestarijoukkueen pelaaja-arviot

0
Jeremiah Wood pelasi viime kevään finaalit hurjilla 19 pisteen ja 11 levypallon keskiarvoilla. (Kuva: SSS-arkisto/Kirsi-Maarit Venetpalo)

0 Deondre Parks (12,4 pistettä/2,2 levypalloa/2,1 syöttöä)

Vilppaan kolmas kakkospaikan jenkkikokelas tuli Saloon marraskuussa juuri ennen koronataukoa. Pitkän sisäänajon jälkeen lunasti nopeasti paikkansa. Riittävän röyhkeä ja itsekäs Parks toi ajo- ja heittouhallaan erilaisen vaihtoehdon joukkueen normaaliin palloskriinihyökkäämiseen. Yksi liigan parhaista kaukoheittäjistä (kolmosprosentti 46,3). Jalkavamma katkaisi kauden kesken välieräsarjan – sen luultiin olleen ratkaiseva takaisku Vilppaan mestaruusjahdissa.

Arvosana: 8

2 Myles Stephens (12,8/5,9/1,6)

”Uutena Tim Colemanina” Princetonin huippuyliopistosta hankittu Stephens haki rooliaan koko syksyn, mutta viimeistään koronatauon jälkeen kävi selväksi, että hän on Korisliigan paras yksi vastaan yksi -puolustaja. Pimensi vuorollaan vastustajan parhaita pelaajia Kendale McCullumista Bojan Sarceviciin . Stephensin hyökkäys parani koko ajan, kun hän pääsi juoksemaan kenttää ja kolmosprosenttikin nousi lopulta yli 30:n. Pudotuspelien arvokkain pelaaja, ja taas yksi osoitus Vilppaan ensiluokkaisesta pelaajatarkkailusta. Pelasi kaikissa kauden 38 ottelussa.

Arvosana: 10

4 Mikko Koivisto (12,3/2,6/2,7)

Korisliigan Don Quijote taisteli taas sarjan ikävimpiä tuulimyllyjä vastaan. Teki heittojensa eteen moninkertaisen työn normipelaajaan verrattuna, mutta pystyi silti kantamaan joukkuettaan Rannikon poissaollessa. Tehot putosivat odotetusti välierissä Antti Kanervon puristuksessa, mutta finaalisarjan kolkkisade oli jotain käsittämätöntä. Kellotti pudotuspeleissä Vilppaan kovimman peliajan (32 minuuttia). Jatkaa seuraavat kaudet Vilppaassa.

Arvosana: 10

Mikko Koivisto (oik.) osoitti heittotaidon merkityksen. Ja toki myös kokonaisvaltaisemman koripallo-osaamisen.

7 Juho Nenonen (9,2/3,4/0,7)

Viime kaudella saadusta jalkavammasta toipuminen vei odotettua kauemmin ja syyskausi meni paikoin penkin alle. Pikkuhiljaa Nenonen löysi tasapainon niin heittämiseen kuin puolustamiseen. Aliarvostettu palloskriinipuolustaja oli parhaimmillaan pudotuspeleissä, jossa naulasi kolmoset lähes 40 prosentin tarkkuudella ja piti hermonsa kurissa. Sopimus Vilppaan kanssa päättyy tähän kauteen, mutta seuran luulisi tekevän kaikkensa, jotta Nenosen kaltainen seuraikoni ja brändiarvoltaan mittaamaton saataisiin pidettyä Salossa.

Arvosana: 9

8 Perttu Blomgren (7,6/1,5/2,2)

Kesän ainoa kotimainen profiilihankinta pääsi heti liigarytmiin. Koko kentän puolustajana jo nyt ehdotonta liigaeliittiä ja kotimaiseksi pelaajaksi normaalia röyhkeämpi korilleajaja. Oli koronatauon jälkeen Vilppaan paras pelaaja KTP- ja Karhu-otteluissa, kunnes polvivamma päätti kauden. Kesällä heitto kuntoon ja odotusarvo tulevalle kaudelle on katossa.

Arvosana: 9

9 Teemu Rannikko (8,4/2,0/5,7)

Pitkän uran vakavin loukkaantuminen piti Rannikon sivussa kentiltä lopulta 13 kuukautta. Siihen nähden oli täysin käsittämätöntä, että 40-vuotias takamies voi näistä lähtökohdista palata kentille ja nousta muutamassa kuukaudessa lähes samalle tasolle kuin ennen loukkaantumista. Kauniin uran täydellinen päätös: Pantteri Saloon finaalien parhaana takamiehenä. Ura jatkuu valmentajana, SSS:n tietojen mukaan Rannikolle ollaan sorvaamassa sopimusta Vilppaan valmennustiimissä.

Arvosana: 10

11 Ladarien Griffin (9,7/5,9/1,8)

Syyskauden murheenkryyni, joka ei tuntunut löytävän rooliaan millään. Ilmavat donkit ja blokit eivät peittäneet pehmeyttä, ja odotettu kaukoheittovoimakin jäi saamatta. Mutta kun rooli löytyi ja hänen urheilullisuuttaan pystyttiin käyttämään puolustuksessa paremmin hyödyksi, sai Vilpas Griffinistä enemmän irti. Griffin oli lopulta ailahteleva, mutta arvokas roolijenkki, sillä hän pysyi koko kauden terveenä ja pelasi kaikissa 38 ottelussa.

Arvosana: 8

12 Aatu Kivimäki (8,8/1,2/3,3)

Pelasi heikoimman runkosarjansa kolmeen kauteen, ja tasainen kehitys näytti tyssänneen. Nilkkavamma pilasi puolivälierät Lahtea vastaan, mutta välierissä räjähti: uransa parasta koripalloa pelannut Kivimäki huipensi satumaisen Seagulls-sarjan finaalipaikan tuoneeseen koriin. Välierien ja finaalien pistekeskiarvo 12 ja kolmosprosentti 56! Ilman Kivimäkeä Pantteri kehräisi nyt Kauhajoella tai Helsingissä.

Arvosana: 10

14 Elias Eerikinharju (4,6/2,2/1,1)

Vuoden 2020 alussa Vilppaaseen siirtynyt Eerikinharju jatkoi siitä, mihin viime keväänä jäi. ”Tupla-E:n” suurin vahvuus on läsnäolo niin treeneissä kuin pelissä. Eerikinharjun peliminuutit vaihtelivat nollasta 32:een, mutta rooli oli selvä: kovaa painetta vastustajalle ja vähintään joka kolmas kolmonen sisään (koko kauden kolmosprosentti 39).

Arvosana: 8

21 Riku Laine (5,2/2,4/0,6)

Kaarinan Barbaari joutui nilkkaleikkaukseen syksyllä, mikä hidasti tekemistä aina helmikuulle asti. Roihahti täyteen liekkiin Lahti-sarjassa, eikä sen jälkeen häntä pidättänyt mikään. Laineen pudotuspelit peilasivat koko Vilppaan pudotuspelejä, mitä lähemmäs pohjaa Laine valahti, sitä korkeammalle hän ponnisti seuraavassa pelissä. Laine on elävä todiste siitä, että senteillä ja kiloilla ei ole merkitystä, jos sydän on paikallaan. Ei tee kentällä muuta kuin kaikkensa.

Arvosana: 10

22 Jeremiah Wood (15,1/8,9/4,6)

Akronin Mesikämmenen jatkosopimus viime kesänä oli Vilppaalta niin taloudellinen kuin urheilullinen riski. Se kannatti, sillä Woodin merkitys Vilppaalle oli mittaamaton. Sarjan paras sentteri aiheutti tehokkuudellaan ja syöttötaidollaan vastustajille suunnattomia ongelmia. Himoharjoittelija, joka viihtyi punttisalilla usein kello 23 asti, vaikka seuraavana päivänä oli peli. Pitkän ammattilaisuransa ensimmäisen mestaruuden voittaneen Woodin kolmesta metristä lähtevät työntöheitot ovat jo nyt osa salolaisen koripallon kaanonia. Finaalien arvokkain pelaaja.

Arvosana: 10

Lisäksi Vilppaassa pelasivat kuluvalla kaudella Tuukka Juntunen (6 ottelua), Saiquan Jamison (6), Tyler Cheese (4), Jahaad Proctor (3), Taneli Lindström (1) ja Leevi-Matias Taimela (1).