33-vuotiaan juustomestarin elämä katkesi Mustamäen metsässä

0
Oskari Kankareen muistomerkki sijaitsee Mustamäentien ja Juustomestarintien risteyksessä. Kankareen mukaan on nimetty myös Juustomestarintie. Kuva: SSS/Marko Mattila

Helmikuisena yönä vuonna 1918 kaikuivat kiväärin laukaukset Halikossa, Mustamäen metsässä. Laukaukset veivät hengen perniöläiseltä juustomestarilta Oskari Kankareelta vain 33-vuotiaana.

Tapahtuman muistoksi on pystytetty Mustamäentien ja Juustomestarintien risteykseen jyhkeä graniittipaasi. Siihen kaiverrettu teksti pysähdyttää: ”Juustomestari Oskari Kankare kaatui tällä paikalla 20.2.1918 Suomen vapautta puolustaessaan. Muistokiven pystyttivät ammattitoverit.”

Tosiasiassa murha tapahtui noin 200 metriä kivestä etelään. Maan muistomerkille lahjoitti Viurilan kartanon omistaja, kreivi Carl August Armfelt. Muistomerkin pystyttivät Perniön suojeluskunta ja Suomen meijeriväki.

Kiven ympärillä on hiljaista, mutta tien toiselta puolelta kantautuvat lasten iloiset äänet Metsärinteen päiväkodin pihalta. Enää muistomerkki ei seiso niin syrjäisellä paikalla kuin joskus ennen.

Muistomerkin paljastushetkellä 10. huhtikuuta 1938 sen ympärillä oli kuitenkin kuhinaa. Salon Seudun Kunnallislehti uutisoi, että yksinäisen metsätien varrella vietettiin kaunis juhlahetki, jossa yleisöä oli lähes tuhatkunta henkeä.

Paikalla oli Halikon ja Perniön suojeluskuntalaisia, lottia, suuri joukko meijerialan edustajia eri puolilta Suomea ja muuta juhlayleisöä. Kiven molemmin puolin seisoivat suojeluskuntien kunniavartiot ja hulmusivat siniristiliput.

Paljastustilaisuuden ohjelmassa oli kenttäjumalanpalvelus, torvisoittoa, kuorolaulua ja juhlallisia puheenvuoroja. Niiden jälkeen muistomerkin jalusta peittyi kukkaseppelten paljouden alle.

Salon Seudun Kunnallislehti raportoi muistomerkin paljastustilaisuudesta 12.4.1938.

 

Kuka Oskari Kankare sitten oli, ja miten hän päätyi murhatuksi?

Kankare oli vuonna 1884 syntynyt maanviljelijä Kustaa Kankareen ja Maria Eskolan poika Marttilasta, Vättilän kylästä. Hän oli käynyt Harjun maanviljelyskoulun ja Kuopion meijerikoulun.

Kankare oli tehnyt töitä ensin Harjun koulutilan meijerissä, sitten Pöytyän ja Kiskon osuusmeijereissä. Vuodesta 1916 lähtien hän oli toiminut juustomestarina ja isännöitsijänä Perniön ja Finbyn osuusmeijerissä Perniön Ylönkylässä. Ylönkylässä hän myös asui.

Kankare oli poikamies. Hän oli tehnyt opintomatkoja Tanskaan ja Ruotsiin ja kirjoitellut maitotaloudellisiin ammattilehtiin. Hän oli aktiivinen toimija myös ammattinsa ulkopuolella, ja vuonna 1917, kun levottomuudet alkoivat lisääntyä, hän oli perustamassa Perniön suojeluskuntaa.

”Varhaisen kuoleman uhriksi joutui tämä nuori, työkykyinen mies ehkä senkin takia, että hän syksyllä oli ollut mukana suojeluskuntaa perustamassa”, kirjoitti Uusi Aura 28.4.1918.

Oskari Kankare. Kuva kirjasta Suomen juustonvalmistajat 1856–1948.

Kun sisällissota alkoi tammikuun lopussa 1918, Kankareen oli tarkoitus lähteä mukaan valkoisten joukkoihin, mutta ensin hän halusi saada meijerin asiat kuntoon.

11. helmikuuta meijerin hallitus oli juuri pitämässä kokousta, kun noin 30-miehinen punakaartilaisjoukko piiritti meijerirakennuksen ja vangitsi Oskari Kankareen sekä tilanomistaja Karl August Nikanderin.

Punakaartilaiset veivät miehet kuulusteltaviksi Perniön asemalle. Kuulustelun jälkeen Nikander päästettiin vapaaksi. Kankaretta syytettiin muun muassa suojeluskunnan perustamisesta ja aseiden hallussapidosta. Hänet vietiin Turkuun lisäkuulusteluja varten.

Kankare oli vangittuna Turussa helmikuun 20. päivään asti. Silloin hänet lähetettiin junalla takaisin Perniöön, saattajina kaksi kiväärillä varustautunutta turkulaista punakaartilaista.

Kun Kankare nähtiin tuotavan illalla Perniön asemalle, luultiin yleisesti, että hänet vapautetaan. Mutta toisin kävi. Aseman odotussalissa pidettiin jonkinlainen ”vallankumousoikeuden” istunto, ja noin kahden tunnin kuluttua Kankare nousi punakaartilaisten saattamana Turkuun menevään junaan.

Mukana oli Perniön punakaartiin kuulunut Martti Kotialho, joka kertoi poliisikuulusteluissa, että hän, Kankare ja kaksi tuntematonta turkulaista punakaartilaista poistuivat junasta Halikon asemalla. He lähtivät kävelemään Turkuun päin, ja turkulaiset selittivät aikovansa viedä Kankareen Halikon punaisten esikuntaan.

Kun turkulaiset kääntyivät Angelniemeen vievälle tielle, Kotialho huomautti, että he menevät väärään suuntaan. Miesten vaatimuksesta hän seurasi mukana.

Jonkin matkan päästä Kotialho kertomansa mukaan kääntyi ja lähti hiljalleen kävelemään takaisin päin. Turkulaiset jatkoivat Kankare mukanaan Angelniemen suuntaan. Pian Kotialho kuuli kiväärin laukauksia sieltä päin, minne miehet olivat menneet.

Turkulaisten punakaartilaisten henkilöllisyys ei ilmeisesti koskaan selvinnyt.

Kotialho kertoi kuulusteluissa, että hän oli laukaukset kuultuaan kääntynyt ympäri ja rientänyt katsomaan, olivatko tuntemattomat ampuneet Kankareen. Miehet tulivat häntä vastaan, ja kun Kotialho kysyi, minne Kankare oli jäänyt, toinen vastasi:

– Tuonne minä sen päästin.

Kotialho oli kertomansa mukaan tahtonut käännyttää miehet katsomaan, olisiko Kankare vielä hengissä, mutta miehet pakottivat hänet kääntymään ja johdattamaan heidät maantietä pitkin Saloon. Kotialho saatteli miehet yöksi Salon hotelliin, Salon punakaartin päämajaan.

Varhain aamulla turkulaismiehet lähtivät junalla takaisin Turkuun. Kotialho kertoi kuulusteluissa, että hän yritti vielä Salon asemalla saada tietoon heidän nimensä, mutta turhaan.

Samana aamuna Oskari Kankare löydettiin murhattuna noin kilometrin päästä Halikon asemalta, Angelniemelle johtavan maantien varrelta. Hänen taskuissaan ei ollut löydettäessä kukkaroa eikä muutakaan arvokasta, kelloa lukuun ottamatta.

Martti Kotialho tuomittiin valtiorikosoikeudessa kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen osallisuudesta Kankareen murhaan.

Ammattitoverit ja Perniön suojeluskunta halusivat pystyttää Oskari Kankareelle muistomerkin, jotta surullinen tapaus jäisi myös tulevien sukupolvien tietoon. Muistomerkki tehtiin punertavasta graniitista arkkitehti K. Siitosen luonnosten mukaan.

Kun muistomerkki paljastettiin, sisällissodasta oli kulunut tasan 20 vuotta. Sodan repivät muistot olivat vielä tuoreina mielissä. Nyt, 83 vuotta myöhemmin, Oskari Kankareen tarina on jo useimmille tuntematon.


Patsastellaan-juttusarjassa kerrotaan tarinoita Salon kaupunkiin pystytettyjen veistosten, muistomerkkien ja patsaiden takaa. 

Lue sarjan aikaisemmat osat klikkaamalla alta Patsastellaan-aihesanaa.

 

Lähteet:
Salon Seudun Kunnallislehti 9.4.1938 ja 12.4.1938.
Turunmaa 9.4.1938.
Uusi Aura 28.4.1918
Matti Rajasaari: Nimet graniittitaulussa.
Suomen juustonvalmistajat 1856–1948
Valtiorikosylioikeuden akti.