Elämyksellinen tehotreeni – Lauri Vuorinen pystyi tekemään leikkauksen jälkeen harjoituksen ilman säärien puutumista

0
Lauri Vuorisen ja Johanna Matintalon kauden kohokohtiin lukeutui molempien saavuttama sprintin Suomen mestaruus. (kuva: Turun Sanomat/Risto Alaheikka)

Turun Sanomissa kirjoitettiin Lauri Vuorisen todenneen maaliskuussa, että leikkauksen jälkeinen ensimmäinen lenkki vapaalla hiihtotavalla on hänen elämänsä tärkein.

Nyt lenkki on takana, ja 26-vuotias urheilija pystyi sen jälkeen huokaisemaan helpotuksesta. Nykyisillä kotikulmilla Rovaniemellä tehty kovatehoinen harjoitus oli rankkuudestaan huolimatta elämys, sillä se onnistui ilman aiemmin vaivannutta säärien puutumista.

– Olen nyt tehnyt tehoharjoituksen juoksemalla ja hiihtämällä. Jalat ovat kestäneet, ja ne tuntuvat erilaisilta kuin ennen leikkausta. Jo nyt voi sanoa, ettei leikkaus varmasti ollut huono päätös, Perniössä ja Pöytyällä huhtikuun loppupuolta viettänyt perniöläislähtöinen Vuorinen kertoi sunnuntaina puhelimitse Salon Seudun Sanomille.

Säären faskiotomia eli lihasaition avaus tehtiin maaliskuun puolivälissä. Operaatio oli sinänsä niin pieni, että Vuorinen käveli ilman keppejä jo saman päivän iltana.

– Tämähän oli sinällään hyvin pieni leikkaus, kun jänteisiin, luihin ja lihaksiin ei koskettu. Nopeasti on saanut ja pitänytkin alkaa rasittaa itseään. Toki kuntoutukseen panostetaan esimerkiksi jumppaamalla tavallistakin enemmän.

Faskiotomian ajoitus pian MM-hiihtojen jälkeiseen ajankohtaan perustui siihen, että Vuorinen pystyisi aloittamaan harjoittelun pian normaalisti tavanomaisen ylimenokauden jälkeen.

Tämä tavoite on toteutumassa. Virallisesti vapunpäivänä alkaneelle uudelle harjoituskaudelle on treeniohjelmat terveelle urheilijalle.

– Suunnilleen huhtikuun puoliväliin asti oli totaalilepo, jolloin en saanutkaan tehdä mitään harjoituksia. Vappuun asti treenit olivat lähinnä kunnosta huolta pitämistä.

Lopullinen totuus leikkauksen vaikutuksista nähdään vasta useiden kuukausien jälkeen. Hiihtäjille tämänkaltaiset toimenpiteet ovat olleet maailmanlaajuisestikin harvassa, joten vasta säännöllisemmät tehotreenit ja täysivauhtiset kilpailut kertovat sen, poistuuko puutuminen sääristä pysyvämmin.

– Maltillisesti odotan, mitä tuleman pitää. Joka tapauksessa ajatukset kohti isoja kisoja ovat nyt positiivisemmat kuin ennen, Vuorinen sanoo viitaten näillä näkymin ensi vuoden helmikuussa odottaviin Pekingin talviolympialaisiin.

Siellä henkilökohtainen sprintti hiihdetään vapaalla, joka on ollut monin tavoin mollivoittoinen taikasana. Juuri sillä tyylillä vaivat ovat hidastaneet menoa kilpailuissa ja ennen kaikkea pilanneet harjoituksia.

– Vapaalla moni asia perustuu säärikulmaan. Kun säären puutuminen on alkanut 5–10 minuutin harjoittelun jälkeen, en ole pystynyt tekemään tuottavia harjoituksia. Teho on laskenut tekemisessä, ja fiilikset ovat laskeneet, kun keskittyminen on ollut kipua vastaan taistelemisessa.

– Jos harjoituksia on tehty 50–50 perinteisen ja vapaan suhteen, niin puolet näistä treeneistä on voinut olla tehollisesti toivottua heikompia. Se on ihan selvää, että se vaikuttaa myös kilpailutuloksiin.

Sprinttikilpailut ovat sujuneet kipujen osalta vaihtelevasti. Jos niitä on ilmaantunut, on se tapahtunut pahimpaan aikaan eli loppusuoralla.

Obestdorfin MM-kisojen loppusuoralla Vuorisen vauhti ei riittänyt jatkoon ensimmäisestä erävaiheesta.

– Esimerkiksi Oberstdorfin kisoissa puutumista ei ollut, sillä perinteisellä se harvemmin kisoissa vaivaa.

Tässä lehdessä on kirjoitettu paljon hiihtäjän paremmista tuloksista perinteisellä kuin vapaalla. Koko loppu-uran trendi tämä ei historiankaan mukaan välttämättä suinkaan ole.

– Lapsuus- ja nuoruusvuosina olen hiihtänyt välillä vapaata paremminkin kuin perinteistä. Sitä usein sanotaankin, että lyhyt mies on vapaalla parempi kuin perinteisellä, hymähtää 172 senttimetriä pitkä Vuorinen.

Tylsähkö koronavuosi

Maastohiihdossakin koronavirus konkretisoitui jo yli vuosi sitten. Muiden muassa Lauri Vuorinen matkusti kiireenvilkkaa Kanadasta Suomeen, kun maailmancupin osakilpailut Quebecissä peruuntuivat viime vuoden maaliskuussa.

Sen jälkeistä aikaa Vuorinen luonnehtii urheilemisen näkökulmasta tylsähköksi.

– Jo ihan viime kesän harjoituskaudesta lähtien. Jokainen leiri oli Vuokatissa, eli harjoittelu tapahtui siellä tai kotona. Maisema ei vaihtunut.

– Kilpailukaudella Suomi ei lähettänyt joukkuetta Davosiin eikä Dresdeniin. Kilpailukalenterini jäi pliisuksi: hiihdin 17 kisassa eli lähes puolet vähemmässä kuin yleensä. Oli aika tympäisevä kausi.

Vuodenvaihteen kilpailuttomuus johti osaltaan siihen, että Vuorinen on useiden vuosien tauon jälkeen myös opiskellut joitakin kursseja ammattikorkeakoulussa.

– Hain kursseille vuodenvaihteessa. Kun muut hiihtivät kilpaa Tour de Skillä, minä harjoittelin ja makoilin kotona. Tuli mieleen, että jos joskus niin tässä kohdassa olisi hyvä tehdä vähän muutakin kuin urheilla. Tämä siitä huolimatta, että tykkään yleisesti kyllä olla kotonakin.

Nyt voi kaikin puolin vain toivoa, että elämä normalisoituisi myös hiihtoharjoittelussa ja -kilpailemisessa.

– Olympialaiset hiihdetään korkealla. Jo sen takia myös harjoittelemaan pitäisi ehdottomasti päästä korkealle, Vuorinen huomauttaa.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments