Koronankin se kesti, kaiken se kärsi – Vilppaan mestaruuskauden kertaus on aloitettava synkästä torstaista

0
Vilppaan Tim Coleman ja KTP:n Kevin Langford taistelivat pallosta kauden 2019-2020 viimeiseksi jääneessä ottelussa. Huomiota kannattaa kiinnittää myös lehterit lähes täyttäneeseen yleisöön. (kuvat: SSS-arkisto, jos muuta ei mainita)

Vilppaan Suomen mestaruuteen huipentuneen miesten korisliigakauden voi todeta olleen lyhyin pitkään aikaan. Pelattiinhan runkosarjassa vain 22 ottelukierrosta, kun tuplasti suurempaankin määrään on ehditty tottua.

Asian voi ja oikeastaan pitää nähdä myös toisella tavalla. Kausi 2020–2021 alkoi merkittävissä määrin jo 12. maaliskuuta 2020. Sen jälkeen harva asia on ollut ennallaan sen enempää koripalloilussa kuin muissakaan elämän osa-alueissa.

Siksi tämä kausikatsaus alkaa ”synkästä torstaista”.

12.3.2020 Kaikki seis

Pahaenteisiä merkkejä oli nähtävillä jo edeltävänä keskiviikkoiltana pelatussa Vilpas–KTP-ottelussa. Kyseisen ottelun tilastopaperi on ollut Salkkarin urheilutoimituksen pöydällä peli-illasta lähtien. Tobin Carberry, Tim Coleman, Jeremiah Wood, Mikko Koivisto, Aatu Kivimäki, Jamuni McNeace ja Henri Kantonen tekivät kukin vähintään yhdeksän pistettä.

Sitä ei seuraavana päivänä muistanut enää kukaan tuolloin pieneltä tuntuneesta 1 487 katsojan joukosta. Suomen hallitus kielsi torstaina kaikki yli 500 henkilön yleisötapahtumat. Siitä seurasi käytännössä koko maan urheilun pysähtyminen pariksi kuukaudeksi, ja muussa maailmassa tahti oli pitkälti sama.

Vilpas oli korisliigakauden päättymishetkellä runkosarjan kärjessä. Kevään avainsanoja olivat Pantteri-patsaan sijaan lomautukset ja palkanalennukset.

Vilppaan valmennustrio: Ville Salmi, Sami Toiviainen ja Jere Anttila.

5.5. Toiviaisella ei ollut kiire mihinkään

Sami Toiviaisen saapumisesta Vilppaan päävalmentajaksi oli sovittu talven aikana. Osapuolten ensiaskeleet olivat kovin erilaiset kuin oletettiin. Kauden 2019–2020 Suomen mestarin piti olla selvillä viimeistään 25. toukokuuta.

Toiviaisen sopimus julkistettiin merkittävästi tuota ajankohtaa aiemmin, mutta silti siinä vaiheessa tuntui, että kauden äkkipysähdyksestä oli kulunut todella kauan. Toiviainen oli niin monen muun tavoin viettänyt maaliskuun puolivälin ja toukokuun alun välisen ajan pitkälti kotikulmillaan. Hänellä ei Salkkarin haastattelussa ollut siksi kiire minnekään.

 

Teemu Rannikon jatkopäätös venyi kesän loppupuolelle.

4.8. Jokeri Pokeri Box

Teemu Rannikkoa ei ollut tarvinnut yli 20 vuoteen luokitella missään joukkueessa jokerikortiksi. Hän oli joka puolella enimmäkseen ässä.

Taikurin viimeiseksi tanssiksi luonnehdittu taival oli kuitenkin täynnä kysymysmerkkejä. Pitkät, osin erittäin kivuliaatkin mietinnöt johtivat lopulta niin monen toivomaan asiaan: vielä yhden kauden mittaiseen jatkosopimukseen.

 

Korisliigan katsomoihin tuli maskipakko melko pian tämän 2. lokakuuta pelatun Vilpas-Ura Basket-harjoitusottelun jälkeen.

2.10. Jotain tuttua ja valitettavan paljon uutta

Koripalloa paikan päällä. Kiinnostus Vilppaaseen oli edelleen olemassa, sillä Hanhivaara-harjoitusturnaukseen saapui satoja katsojia seuraamaan uusien ulkomaalaispelaajien sekä elokuun lopussa ryhmään liittyneen Perttu Blomgrenin otteita.

Harjoitusturnaus oli sinänsä tuttua juttua, mutta jo tässä vaiheessa edettiin erilaisten uusien katsomorajoitusten kanssa. Vilpas oli tehnyt auringontarkat laskelmat ja koronakäytännöt, joita myös muut liigaseurat syksyn mittaan hyödynsivät.

Kasvomaski oli vielä tässä vaiheessa harvinainen lisävaruste, sillä syyskuussa Salossa todettiin vain yksi koronatartunta.

 

Vilpas lähti kauteen ulkomaalaisnelikolla Jahaad Proctor (vas.), Ladarien Griffin, Jeremiah Wood ja Myles Stephens.

21.10. Viikko Proctoria riitti

Koripalloliitto edellytti 13.10. lähtien katsojilta kasvomaskin käyttöä Korisliigojen sekä I divisioonien otteluissa. Vilppaan kausi alkoi päivää myöhemmin Lahdessa, ja ensimmäiseen kotiotteluun tuli vain pieni osa tavanomaisesta yleisömäärästä, 512 katsojaa.

Salolaisten pelit lähtivät käyntiin yskähdellen, kun kolmesta ensimmäisestä ottelusta tuli kaksi tappiota ja yksi nihkeä voitto. Se riitti päätökseen takamies Jahaad Proctorin lähdöstä. Tilalle tuli Tyler Cheese.

Riski Jeremiah Woodin loukkaantumistilanteesta realisoitui heti alkuun, kun hän jätti kauden toisen liigapelin kesken ja oli sivussa seuraavasta Kotkan kamppailusta.

Tyler Cheese pelasi Vilppaassa neljä ottelua.

16.11. Juu juu, juustossa ei löytynyt

Tyler Cheesen Vilpas-ura jäi neljään otteluun. Hän lähti joukkueesta henkilökohtaisista syistä, eikä pelillinen panoskaan jättänyt lähtemätöntä vaikutusta kannattajiin. Vilpas oli tässä vaiheessa voittanut neljä ja hävinnyt neljä ottelua majaillen liigan keskikastissa.

Seuraavana päivänä julkistettiin Deondre Parksin sopimus. Sen jälkeen Vilppaan pelaajisto pysyikin muuttumattomana kauden loppuun asti.

Valitettavan historiallisia kuvia. Deondre Parksin Vilpas-debyytti tapahtui Salohallissa, jonka katsomot olivat suljettu.

30.12. Säppi aukesi lähes kuukauden jälkeen

Miesten Korisliiga pistettiin ottelujen osalta säppiin joulukuun alkupäivistä lähtien. 2. joulukuuta pelattiin kaksi ottelua ilman yleisöä, minkä jälkeen peleihin palattiin vasta joulun jälkeen.

Vilppaalle ottelutaukoa kertyi maaottelutauon jäljiltä 39 vuorokautta. Parksin pelillinen debyytti tapahtui vihdoin tapahtumassa, mikä oli katsojista tyhjän Salohallin myötä omalla ikävällä tavallaan ikimuistoinen. Takamies teki heti 21 pistettä 99–62-kotivoitossa KTP:stä.

Teemu Rannikon paluu tapahtui olosuhteissa, joissa sen ei vuotta aiemmin olisi ikinä voinut kuvitella tapahtuvan.

26.1. Paluu Kisakallion kotiottelussa

Jälkikäteen ajateltuna Vilppaan kausi Teemu Rannikon vaihtelevine tilanteineen on kuin satutarina. Yhtenä tositapahtumana siihen sopi mainiosti se, että paluu peleihin tapahtui kotiottelussa – Lohjan Kisakalliolla.

Pelillisesti kaksi pistettä (kaikki kuusi pelitilanneheittoa ohi), viisi virhettä, kolme syöttöä ja kaksi menetystä eivät lukeudu Rannikon uran top-300-otteluihin. Silti mies hymyili huomattavasti enemmän kuin huomattavan monessa muussa pelissä.

Rahat tulivat tarpeeseen valtavat yleisötulot tämän vuoden aikana menettäneelle seuralle.

9.2. 54 000 euroa

Vilpas sai noin kahdeksasosan miesten ja naisten Korisliigalle jaetusta, opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämästä tukirahasta.

Jere Anttila, sadan prosentin pääsarjapäävalmentaja.

9.3. Sadan prosentin päävalmentaja

Vilppaan loppusijoitukseksi sinetöityi jo hyvissä ajoin neljäs ja puolivälierävastustajaksi Lahti Basketball. Niinpä päävalmentaja Toiviainen pääsi hyödyntämään koronakaranteeniaan laatimalla suuntaviivoja tulevaa varten yksiössään.

Virkaa tehneenä päävalmentajana työskenteli kahden ottelun ajan Jere Anttila. Kun Vilpas voitti runkosarjan päätösottelussa Seagullsin ilman kolmea kokeneinta pelaajaansa, pysyi Anttilan voittoprosentti Korisliigan päävalmentajana täydessä sadassa.

Lahti Basketballin Henri Ventoniemi (oik.) pisti Jeremiah Woodin tiukille puolivälierissä.

13.3. Lentävä lähtö ei pelästyttänyt LaBaa

Salolaisten lähtö pudotuspeleihin oli lentävä: ensimmäisen puolivälierän tilanne oli suurimmillaan jo 37–17. LaBa hiipi kuitenkin vielä kuuden pisteen päähän ja ainakin teoriassa pelaamaan otteluvoitosta.

Juho Nenosen ja Vesa Mäkäläisen (pelinumero 3) pudotuspelitanssit jäivät lyhyiksi. Mäkäläinen ilmoitti pelaajauransa päättymisestä.

20.3. Yli viikon paussi kelpasi hyvin

Puolivälierät olivat Vilppaan kannalta jälkikäteen ajateltuna täydelliset. Joukkue ei saanut asioita ilmaiseksi – kaikki neljä voitettua ottelua päättyivät sen eduksi korkeintaan seitsemän pisteen erolla. Samaan aikaan Seagulls ja pitkälti myös Karhubasket surffailivat omista pareistaan helposti jatkoon.

Vilppaan kokeneelle osastolle yli viikon ottelutauko ennen välieriä maistui hyvältä.

Välieräsarja oli enimmäkseen tiukkaa taistelua elintilasta.

29.3. Patsasehdotusten ensimmäinen osa

Wayne Martin Junior siirsi onnistuneella lay-upillaan Seagullsin 63–48-kotijohtoon ensimmäisessä välierässä. Kuinka kaukainen muisto se olikaan kuukautta myöhemmin.

Ottelun lopusta muodostui ensimmäinen osa Aatu Kivimäkeen kohdistuneisiin patsasehdotuksiin. Kivimäki nautti saadusta heittotilasta ja onnistui kuudessa seitsemästä kolmosestaan: 98–93-vierasvoitto.

Deondre Parks ehti pelata välieriä joitain sekunteja tällainen viritys kasvoillaan. Sittemmin hän koki jalkavamman, joka oli vähällä lopettaa miehen kauden.

1.4. Kotitappiot olivat tämän jälkeen pelkkää aprillia

Vielä tässä vaiheessa pienet marginaalit eivät olleet Vilppaan puolella. Parks yritti viimeisellä sekunnilla toisen välierän tasoittamista ja viemistä jatkoajalle, mutta Seagulls tasoitti ottelusarjan lukemilla 76–74. Tämän jälkeen Vilpas ei enää Salohallissa kauden aikana hävinnyt.

Neljäs välierä oli Vilppaalta silkkaa korijuhlaa.

7.4. Pöljä hyökkäysilta huippupuolustuksen sekaan

Vilppaan finaalipaikka perustui monilta osin puolustukseen, mutta joukkueesta löytyi parhaimmillaan ainekset myös ”pöljiin hyökkäysiltoihin”.

Kolmannen välierän vierasvoitto pohjusti loppuotteluita vielä enemmän kuin tämä, 107–82-tulokseen päättynyt neljäs kohtaaminen. Silti tämä peli jäi varmasti kannattajien mieleen. Vilpas voitti ensimmäisen ja kolmannen neljänneksen yhteispistein 60–35.

Koosteen kuvat ovat lähes kauttaaltaan aiemmin julkaisemattomia. Tämä otos Aatu Kivimäestä ansaitsee uusinnan.

11.4. Kivimäenkadun seuraava suuntaviiva

Kun äärimmäisen harva näki Aatu Kivimäen korilleajon kuudennessa välierässä alle sekuntia ennen loppua paikan päällä, muistaa moni tapahtumien kulun tarkasti. Onhan se katsottu Saku Mäkysen selostusäänen kera monessa kodissa useaan kertaan.

Pelikelloon jäi 0,1 sekuntia, mutta se aika ei enää estänyt Vilppaan loppuottelupaikkaa ja 84–83-voittoa. Kuntalaisaloite Pormestarinkadun muuttamisesta Kivimäenkaduksi syntyi ja tienviitta valmistui. Kadun nimi tosin pysyy Pormestarina.

Okko Järvi (oik.) pystyi aloittamaan finaalisarjan muttei valitettavasti lopettamaan sitä tositoimissa. (kuva: Lehtikuva/Ville Vuorinen)

15.4. Finaalisarjan ratkaissut yksi puoliaika

Harvoin voi todeta paras seitsemästä -mallisen ottelusarjan ratkeavan ensimmäisen ottelun ensimmäisellä puoliajalla. Hieman liioittelua se kenties on nytkin, mutta osatotuus asiassa piilee.

Vilpas voitti avausfinaalin 20 avausminuuttia vieraskentällä 59–44, ja otteluvoitto tuli seitsemän pisteen erolla (96–89). Sen jälkeen kaikki ottelut etenivät kotijoukkueen tahdissa.

Jeremiah Wood (vas.) oli pelillisestikin toisessa finaalissa suurempi kuin Osasumwen Osaghae.

18.4. Osasumwen Osaghae

Ensimmäinen Salohallin finaali kulminoitui Karhubasketin sentteriksi tulleeseen Osasumwen Osaghaeen. Jeremiah Wood toivotti hänet tervetulleeksi ammattilaissarjojen loppuotteluihin 23 pisteellä, 12 levypallolla ja neljällä syötöllä. Vilppaalle 93–87-kotivoitto, finaalisarja tilanteeseen 0–2.

Mikko Koiviston heittoshow alkoi Kauhajoella pelatussa kolmannessa loppuottelussa.

21.4. Järvetön puolustusryhdistäytyminen

Karhubasket tuli mestaruustaisteluun mukaan silloin, kun sitä vähiten odotettiin. Kotimainen avainpelaaja Okko Järvi ei pystynyt pelaamaan, mutta kauhajokiset saivat Vilppaan hyökkäyspelaamisen kuriin kunnolla ensimmäistä kertaa ottelusarjassa: kotivoitto 83–71, finaalisarja tilanteeseen 1–2.

Mikko Koiviston heitto lähtee niin nopeasti, ettei kamerakaan aina ehdi mukaan.

23.4. Järvellinen epätasaisuus

Järven äärimmäisen epäkiitollinen tilanne johti hänen pelaamiseensa mutta jäämiseen pisteittä Salohallissa. Enin osa huomiosta suuntautui Mikko Koivistoon, joka onnistui häkellyttävästi toisessa ottelussa peräkkäin seitsemässä kolmen pisteen heitossa. Kotivoitto vierasjoukkueen epätasaisen suorittamisen jälkeen 92–81, finaalisarja tilanteeseen 1–3.

Mestaruus oli Vilppaalle ensimmäistä kertaa katkolla Kauhajoella. Muiden muassa Bojan Sarcevic (oik.) piti huolen siitä, että vielä kerran tultiin pelaamaan Saloon. (kuva: Lehtikuva/Ville Vuorinen)

25.4. Malcolmin lihavoitu tilastorivi

Viides loppuottelu oli Karhubasketin Collin Malcolmin. Suurin osa hänen tilastomerkinnöistään oli ”lihavoituja” eli joukkueensa suurimpia lukemia. 29 pistettä, kahdeksan levypalloa, seitsemän syöttöä, yhdeksän hankittua virhettä ja tehokkuusluku 36 tulivat noin 33,5 peliminuutissa, mikä oli tässä ottelusarjassa hänelle erittäin vähän. Kotivoitto 92–73, finaalisarja tilanteeseen 2–3.

Huuto, vol 2, kohteena Teemu Rannikko.

27.4. Taikurin viimeinen pompputemppu

Mitäpä kuudennesta finaalista muuta kirjoittaisi kuin viimeiset 16 pelisekuntia. Niitä kun tullaan muistelemaan vielä niin monet kerrat.

Teemu Rannikko onnistuu kahdessa vapaaheitossa ja tekee mestaruustulokseksi 76–68. Antti Niskanen tuo pallon nopeasti ylös mutta menettää sen ja riisto merkitään Rannikolle. Hän juoksee toiselle kenttäpuoliskolle, johon Koivisto pallon pelaa.

Rannikko tarjoaa oman vaihtoehtonsa seuraavaan Huuto-maalaukseen jo paiskaa pallon urallaan viimeistä kertaa parketin pintaan.

Kukin Vilppaan ystävä voi sanoittaa omat tunnelmansa kyseisten hetkien aikana ja niiden jälkeen.

Mikko Koivisto suoritti sukanleikkuun, henkisenä tukenaan Juho Nenonen.
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments