Kun sitä vähiten odottaa… Petteri Leivon ”kikkailu” johti pitkäkestoiseen nilkkavammaan, ja nyt vaivaa ranne

0
Petteri Leivo aikoo satsata enemmän alamäkiajoon kuin enduroon. (kuva: SSS-arkisto)

Salolainenmaastopyöräilijä Petteri Leivo kertoi marraskuussa 2019 Salon Seudun Sanomissa epäonnistumisen pelosta kilpailuissa tapahtuneiden kaatumisten jälkeen. Sittemmin on tapahtunut paljon – ei niinkään henkisellä puolella mutta fyysisesti ja maailmantilanteellisesti kylläkin.

24-vuotiaan Leivon piti noin vuosi sitten lisätä panostustaan urheiluun. Suunnitelmissa oli viime keväänä etelänleiri ja kesällä useampia kilpailuja Keski-Euroopassa. Nämä vei mennessään koodinimellä COVID-19 tunnettu pandemia.

Kun kilpailukalenteri alkoi viimein kesällä pyöriä Suomessa, ei Leivo ehtinyt siitä juurikaan nauttia. Hän oli erityyppisissä lajeissa eli alamäkiajossa ja maastopyöräendurossa pitkälti välttynyt aiemmin urallaan loukkaantumisilta, kunnes…

– Niinhän sitä sanotaan, että loukkaantumiset tapahtuvat silloin, kun niitä vähiten odottaa. Harjoitusten yhteydessä ajattelin vähän kikkailla ja hypätä hyppyristä täyden kierroksen eli 360 astetta ympäri. Otin hypyn jalalla vastaan, ja nilkka muljahti, Leivo kertaa viime heinäkuista tapahtumaa.

Vamma tuli siis tilanteessa, jollaisia hän on elämässään tehnyt ties kuinka monta. Vielä lähes vuotta myöhemmin nilkka muistuttaa olemassaolostaan.

– Nilkasta murtui telaluu. Se on hankalassa paikassa ja paranee huonon verenkierron takia hitaasti. Edelleen venytän ja jumppaan nilkkaa, eikä se ole samanlainen kuin aiemmin. Pyöräilyssä se ei ole enää haitannut, mutta juoksulenkkien jälkeen se välillä ärtyy.

Kun nilkan puolesta olisi ollut valmius kilpailla ja mahdollisuus siihen olisi tarjoutunut sunnuntaina Tampereella, tuli uusi vastoinkäyminen.

– Aiemmin keväällä kaaduin harjoituksissa, ja ranteesssa tuntui hiukan. Silti oli tarkoitus mennä kisaamaan, mutta ranne taittui töissä. Se sattui sitten jo siinä määrin, että kättä piti käydä näyttämässä lääkärillä. Nyt sitten odotan, mitä röntgenkuvat näyttävät, Leivo selvittää.

Jos loukkaantumisten ja muiden elämäntilanteiden ajankohdista hakee jotain positiivista, ovat ne tapahtuneet korona-aikana.

– Viime syksy meni minulla joka tapauksessa keppien kanssa kävellen. Nyt kun kuntosalit olivat talven aikana kiinni, oli minulla paljon muutto- ja remonttipuuhaa. Ei tarvinnut sikäli stressata salien kiinniolosta, kun niihin ei olisi kovin paljoa ehtinyt muutenkaan.

Leivon suunnitelmissa on panostaa enimmäkseen alamäkiajoon.

– Olen kyllä ilmoittautunut ensimmäiseen endurokisaan, mutta en ollut ennen tätä rannevammaakaan varma, että lähdenkö viivalle. Se vie turhan paljon aikaa ja energiaa alamäkiajolta varsinkin, kun viime kaudet ovat olleet itseluottamuksen ja loukkaantumisten kannalta melko haastavia.

– Mieli tekisi kyllä ajaa enduroakin, mutta luulen, että olisi tärkeämpää nyt antaa vähän aikaa omalle päälleni.

Kotimaan kilpailukalenterikin on varsin hiljainen. Sunnuntainen Tampereen DH Cupin avausosa saatiin vietyä kunniakkaasti läpi, mutta seuraava on luvassa vasta heinäkuun puolivälin jälkeen. Tuolloin, 17.–18.7. ratkotaan paremmuuksia Leivon kotikilpailussa Meri-Teijolla.

Kesällä EM-kisoihin, mikäli pandemia sen suo

Tilanteet voivat urheilu-uralla muuttua nopeasti. Se, mikä on ollut aiemmin arkipäivää, saattaa vaihtua jossain kohdassa unelmaksi.

Näin on käynyt Petteri Leivon kohdallakin, kun puhutaan edessä olevista alamäkiajon EM-kilpailuista. Ne on määrä käydä Slovenian Mariborissa heinä–elokuun taitteessa. Viime vuonna MM-alamäkiajo pystyttiin lopulta järjestämään Itävallassa, mutta sinne ei loukkaantumisen takia ollut asiaa.

– Ne EM-kisat ovat nyt suurin haave. Samalla reissulla voisi ajaa myös keskieurooppalaisia sarjakilpailuja. Tässä vaiheessa tuskin kukaan kuitenkaan vielä tietää, miten niiden tapahtumien kanssa käy, Leivo miettii.