Nyt on rannikko auki

0

JUHA RUUSUVUORI. Etäkyhjääminen kotioloissa ja puuduttavissa nettikokouksissa nuokkuminen ovat väsyttäneet kansalaiset. Lohduksi voin kertoa, että täällä Taalintehtaalla lokit kirkuvat kevättä, korpit raakkuvat ja ensimmäiset turistit on bongattu torilla hassuissa hatuissa.

Tulevasta kesästä povaan vielä vilkkaampaa matkailuaikaa kuin viime vuodesta. Ulkomaille pääsee heikosti ja tikku pitää aina laittaa ensiksi nenään, usein myös lopuksi. Monen alkuasukkaan, myös minun, mielestä viime kesänä Taalintehtaalla liikkui enemmän matkailijoita kuin koskaan.

Kasnäs kylpylöineen ja saaristolauttoineen on monessa suhteessa ykköspaikka. Mutta Taalintehtaan historiallinen ruukkimiljöö, pikkukaupunkia muistuttava kyläkuva ja hyvät palvelut ovat monelle tuntematon juttu.

Useampi kuin yksi suomalainen tuttuni on sanonut kaahanneensa suoraan Kasnäsiin, kun google ei kerran ohjaa ajamaan Taalintehtaan kautta.

Kylä on kuitenkin monessa suhteessa Fiskarsin tai Mathildedalin veroinen retkikohde. Loistava kalakahvila keskellä kylää, rantaa, monta jäätelökioskia. Kotimaista kuohuviiniä saa monopolimyymälästä, päänsärkylääkettä apteekista ja ravintolat tarjoilevat suomalaisen matkailijan himoitsemaa saaristolaisruokaa eli pizzaa ja hampurilaisia.

Sisäsataman lahti tehtaan vieressä on hieno paikka. Sitä olen ihastellut kaikki ne kaksikymmentäkahdeksan vuotta, jotka olen täällä asunut. Samalla olen joka kevät ihmetellyt sitä, ettei Kemiönsaaren kunta tee mitään satama-aukion kohentamiseksi.

Asvalttikenttä oli uusi silloin kun Neuvostoliitto kaatui. Sitä reunustavat empiretyyliset rakennukset. Viereisestä tehtaan entisestä pääkonttorista voisi vuokrata toimistotilaa pilkkahintaan.

Satama-aukion kohentamiseen tarvittaisiin hieman aivotoimintaa ja suunnittelua. Pelkillä kukkaistutuslaatikoilla saataisiin ihmeitä aikaan. Mutta kaipa saan odotella tätä pientä investointia seuraavatkin kaksikymmentäkahdeksan vuotta.

Päättäjien hidas ymmärrys turismin suhteen juontuu kuntajaon ajoilta: Kemiön isot isännät eivät ymmärtäneet muusta kuin siasta ja vehnästä, Taalintehtaan työläiset vain tehtaastaan, ja ranta oli kaatopaikka.

Uusia aikoja ihmisten työllistymisessä ja rahankäytössä ollaan eletty jo yli kymmenen vuotta, mutta kunnalliset satsaukset historiallisen miljöön kohentamiseen etenevät yhtä nopeasti kuin täit tervasammiossa.

Yksityisillä investoinneilla saadaan asioita äkkiä aikaan, tämän todistaa Taalintehtaan vierassataman kehittäminen – siihen on toki kunta saatu mukaan.

Mutta kylän historiallisen atmosfäärin ylläpidossa kunta elää edelleen kuten reaalisosialismissa elettiin: nitshivoo ja kyllä kai sen joku joskus hoitaa.

Kirjoittaja on Taalintehtaalla asuva kirjailija.