1930-luvun traktorimarkkinoita hallinnut harmaa Fordson on pelottava ilmestys seistessään Kovelan maatalouskonemuseon täydessä traktorihallissa. Se on kuin umpiraudasta taottu Sampo, hirmuinen sotakone tai kuvitteellinen steampunk-masiina, jolla on epäilemättä oma mieli ja tahto.
Sen rinnalla iloisenvihreä ja keltanokkainen Oliver näyttää sympaattiselta sarjakuvasankarilta. Oliver 70 vuodelta 1938 on pieni ja kevyt ja se on täynnä tekniikkaa, joka tuohon aikaan oli huomattavan uutta ellei jopa vallankumouksellista.
Kovelan traktorimuseon täysin entisöity Oliver hankittiin alkujaan Leikkosen kartanoon Perniöön. Se on kulkenut suvussa vuosikymmeniä, mutta viettänyt yhtä lailla kymmeniä vuosia myös muiden isännöimänä.
Kun Oliver palasi harharetkiltään takaisin kotiin, vanha isäntä Ilkka Leikkonen päätti etsiä sille arvoisensa eläkevuosien kodin. Sellainen löytyi Lohjan Nummelta, Kovelan hulppeasta traktori- ja maatalouskonemuseosta.
– Suora kuutoskone, starttimoottori ja magneetto, Ilkka Leikkonen luettelee Oliverin konehuoneen edistyksellistä teknologiaa.
Moottorin käyntiä hän kuvaa ”hienoksi ja hiljaiseksi”. Oliverin konepellin päällä olisi kuulemma voinut pitää vaikka palavaa tupakkia pystyssä, niin tasaisesti sen kuusisylinterinen hyrräsi. Laakereissa oli painevoitelu eikä vanhanaikainen roiskevoitelu. Menovedeksi maistuivat ajan hengen mukaisesti bensiini ja petrooli.
Ilkka Leikkonen huomauttaa, että Oliver oli ensimmäisiä traktoreita, joiden ulkoiseen olemukseen ja designiin oli kiinnitetty huomiota. Toden totta, sen aikalaiset olivat pelkästään käytännöllisiä rumiluksia, mutta Oliver taasen söötti kuin kissanpentu. Sen estetiikka ennakoi paljon myöhempää traktorimuotoilua ja tuo mieleen lähinnä 1950-luvun alun legendaariset Porschen pallonokkaiset Superit.
Oliverin keulassa on dynaamista muotoa ja pyöristystä art decon hengessä, ja traktorin väriteema on todella iskevä: vihreää runkoa ja keltaiseksi maalattua keulasäleikköä komppaavat kylkien punaiset tehosteraidat sekä tuhmanpunaiset vanteet.
Kumipyöriä siinä ei ole, vaan rautaiset piikkipyörät. Kumipyörät ilmestyivät traktoreihin laajalti vasta sotien jälkeen.
– Lisäksi Oliverissa on kääntöjarru ja kuusi vaihdetta, jotka olivat tuohon aikaan todella harvinaisia. Peruutusvaihteitakin on kaksi, Ilkka Leikkonen jatkaa traktorin teknisistä ominaisuuksista.
Kääntöjarrulla pysäytetään toinen pyörä, jolloin traktorin kääntäminen nopeutuu huomattavasti ja siksikin Oliver oli ratkaisevasti ketterämpi käyttää kuin Fordson ja aikansa muut mörkövankkurit. Oliver on myös merkittävästi kevyempi, vain rapiat pari tonnia Amerikan parasta rautaa.
Sen verran Oliverkin silti painoi, että ihan kuka tahansa ei nostanut sitä takapyörästä ilmaan.
– Aikanaan kartanolla oli sellainen tapa, että tilan nuoret miehet olivat oikeutettuja täyteen palkkaan vasta sitten, kun jaksoivat nostaa Oliverin takapyörästä ilmaan, Ilkka Leikkonen kertoo ja näyttää hiukan voimanoston maastavetoa muistuttavan liikkeen, jolla riski nuorukainen saattoi todistaa voimansa ja siirtyä polvihousuisen pojan kirjoista aikamieheksi.
– Lapsena Oliver oli meidän suurleikkipaija, kun ei muitakaan leluja ollut!
Sotien jälkeen Suomi pumpattiin täyteen itätraktoreita, ja Oliverin kaltaisia jenkkirautoja oli vaikeaa ellei peräti mahdotonta päästä ostamaan. Leikkosen kartanossakin pörisi Zetoreita, jotka olivat tietysti aivan onnettomia vehkeitä aidon Oliverin rinnalla, vaikka keltanokkainen katseenvangitsija olikin parikymmentä vuotta niitä varhaisempaa valmistetta.
– Leikkosen kartanossa Oliverilla muun muassa pyöritettiin kenttäsirkkeliä, puimakonetta ja myllyä, Ilkka Leikkonen kertoo.
Joku saattaa muistaa sen myös Perniön Laurin markkinoilta, jossa se näytösluonteisesti ja vanhasta muistista pyöritti pärehöylää.
– Oliver muutti työhistoriansa aikana vain noin kolmen kilometrin säteellä Leikkosen tiluksilta. Ensin se siirtyi lähellä asuneen ammattiasentaja Toivo Salmelan pikkutilalle noin kilometrin päähän vuodeksi pariksi. Kauppahinnaksi sovittiin yksi lehmänvasikka. Olin siihen aikaan kymmenvuotias ja vanhin kolmesta veljeksestä, joiden kiinnostuksen ja ”kropaamisen” kohde Oliver oli jo silloin, Leikkonen muistelee.
Toivo Salmela luovutti Oliverin naapuritilalle Soukkaan, ja kun länsitraktorit vapautuivat 1950-luvun lopulla, Oliver jäi työttömäksi.
– Muistan, kuinka vuosikausia näimme tienvarressa sijaitsevan Soukan ovettomassa ladossa olevan Oliverin vajoavan pehmeään saveen. Silloin päätin, että Oliver palaisi vielä kotiin. Se onnistuikin, kun setämme osti kyseisen tilan ja Oliver luovutettiin meille.
Ilkka Leikkonen muistelee lämmöllä veljiään Kimmoa sekä jo edesmennyttä Teppoa, joka oli veljessarjan todellinen moottorimies.
– Hän puuhaili Oliverin kimpussa paljon ja sai sen jälleen ajokuntoon.
Oliver löysi paikkansa Leikkosen kartanon konehallista, jonne se ajettiin muun kaluston viereen riviin mutta toimettomana seisomaan. Sieltä sen viitisentoista vuotta sitten bongasi siuntiolainen Fredrik Frostell, intohimoinen traktorimies, joka lupasi entisöidä Oliverin täyteen loistoonsa sellaisella herrasmiessopimuksella, että Oliver aikanaan hänen kuoltuaan palaisi takaisin kotiseudulleen Perniöön.
– Oli suorastaan juhlallista noutaa Oliver jälleen kerran kotiinsa, Leikkonen kertoo ja kehuu Frostellin pikkutarkkuutta entisöinnissä, kuten alkuperäisten värikoodien mukaan sekoitetusta vihreän sävystä.
Kun traktorivanhuksen oli lopulta aika muuttaa eläkepäiviksi ukkokotiin, Oliver toimitettiin Nummelle Erkki Karhun isännöimään Kovelan traktori- ja maatalouskonemuseoon. Siellä sen seurana on satakunta muuta vanhaa ja tosivanhaa traktoria, suuri joukko muun muassa varhaisia puimureita, huimannäköisiä höyrykoneita ja silmänkantamattomiin muuta maataloustyökalua.
Suuri osa kalustosta on entisöityä ja käyttökuntoista. Myös Leikkosten rakas Oliver hyrähtäisi heittämällä käyntiin, viimeistään keltaista keulaa somistavasta käynnistyskammesta vääntämällä.
Kovelan traktori- ja maatalouskonemuseo, Kovelantie 130, Nummi.
Avoinna päivittäin klo 10–18.
