Onnelliset uhriutujat

0

JARMO LEHTO. Suomi on neljättä vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa. Minun on tätä vaikea ymmärtää, kun katson ja kuuntelen sitä uhriutumisen määrää, jota some ja mediat pullistelevat. Kaltoin kohdeltuja yksilöitä ja ryhmiä uikuttaa joka nurkalla.

Herkkähipiäisyydellä ei ole mitään rajaa. Johtoajatus tuntuu olevan, että eri mieltä saa olla, kunhan olet samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat aina oikeassa. Nämä aina oikeassa olevat luonnehtivat itseään usein suvaitsevaisiksi.

Intersektionaalisuus on käsitteenä uusinta tuontimuotia. Hieno termi vilahtelee maan hallituksenkin ohjelmissa.

Jos ymmärrän oikein, käsitehirviö tarkoittaa mutkia oikoen sitä, että syrjityssä asemassa olevalle tai sinne mielletylle henkilölle annetaan enemmän sananvaltaa kuin muille. Mitä syrjitympi on, sitä enemmän valtaa halutaan antaa.

Vallitsevia uskomuksia noudatellen valkoisen keski-ikäisen miehen mielipide on siis yhteiskunnan arvottominta pohjasakkaa.

Ei ole sattumaa, että sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) uitti hallituksen tavoitteeksi intersektionaalisen feminismin. Tämä sopii kuin soijanakki silmään vihreille, joiden eduskuntaryhmässä on 17 naista ja kolme miestä.

Vihreitten vaalitulosta ylistettiin tasa-arvon riemuvoitoksi. Vanhalla matematiikalla tasa-arvo tarkoittaisi 50/50, mutta sehän ei intersektionaalisessa maailmassa enää päde.

Rasismi on tuomittava ilmiö. Sosiaalisen median luvatussa maassa termiä määrittelevät nyt uhriutujat, jotka ovat onnistuneesti loihtineet sille ihan uusia ulottuvuuksia.

Esimerkki: Muistaako joku Helsingin Stockmannin rasismikatastrofin jouluna 2017?

Tavaratalo viihdytti someseuraajiaan työntekijöidensä tiernapoikavideolla. Kohtalokas virhe oli värjätä murjaanien kuninkaan naama tummaksi. Uhriutujat nostivat somessa metakan, jonka takia Stockmann poisti videon ja pyysi anteeksi harkitsemattomuuttaan.

Yli satavuotinen suomalainen jouluperinne muuttui yhtäkkiä somen huutoäänestyksellä rasismiksi. Inkvisiittoreina toimineet (todennäköisesti valkonaamaiset) uhriutujat juhlivat suvaitsevaisuuden voittoa.

Minusta kyse oli vastenmielisestä vähemmistödiktatuurista, johon kauppaliike pelkuruudessaan alistui.

Uhriutumisen peruste löytyy yhtä hyvin sukkahousuista. Ruskeat tytöt ry. ripitti taannoin kauppaa siitä, ettei sukkahousuja saa kutsua ihonvärisiksi, koska luonnehdinta ruokkii rasistisesti valkoista ylivaltaa.

Uhriuttamisesta puheen ollen, VTV:n pääjohtajan Tytti Yli-Viikarin tapaus on ollut yhdessä suhteessa tervetulleen poikkeuksellinen.

Silmiini on toistaiseksi osunut mediasta vain yksi juttu, jossa Yli-Viikarin töppäilyt laitettiin miesten piikkiin. Siinä yhdessäkin syytös oli ovelasti kierteinen.

Onko tasa-arvossa viimein päästy niin pitkälle, että tunnustetaan naisten osaavan töpätä ihan itse, ilman miesten apua?

Kirjoittaja on toimittaja.