Kun ylioppilaskirjoitusten tulokset tiistaina julkistettiin, perniöläinen Aleksanteri Laakso oli kalastamassa. Kala jäi tällä kertaa tulematta, mutta Wilmasta paljastuneet arvosanat antoivat aihetta hymyyn.
– Moni arvosana oli kallistunut parempaan päin, eli tulos oli positiivinen yllätys, hän kertoo.
Laakso kirjoitti äidinkielen, ruotsin, englannin, fysiikan, matematiikan ja yhteiskuntaopin. Seuraavaksi hänen suuntanaan ovat kauppakorkeakoulu ja armeija.
– Minua kiinnostaa sekä tekniikka että talous, mutta päädyin talouteen, koska uskon olevani siinä vahvempi. Minulla on useampia hakuvaihtoehtoja, kuten Aalto-yliopisto, Tampere, Turku, Pori ja villinä korttina vielä Lappeenranta. Jokaiseen niistä olisin tyytyväinen.
Kaupallinen ala tulee Laaksolle tutuksi jo tänä kesänä, sillä hän on päässyt kesätöihin ruokakauppaan. Tulevaisuudessa hän toivoisi työskentelevänsä rahoitusalalla.
– Esimerkiksi pankissa tai jonkin yrityksen talousvastaavana. Yrittäjyyskin on vaihtoehto, mutta ensin kannattaa varmaan tehdä palkkatyötä, tuore ylioppilas miettii.
Lukioaika jää Aleksanteri Laakson muistoihin hyvänä mutta kaksijakoisena. Kun hän aloitti opiskelun Perniön lukiossa kolme vuotta sitten, maailma oli aivan erilainen kuin nyt.
– Lukioaika jakautui aikaan ennen koronaa ja aikaan jälkeen koronan. Ajasta ennen koronaa jäivät mieleen esimerkiksi yökouluretki Krailaan ja tutustumisretket ammattikorkeakouluun ja yliopistoon. Harmi, ettei viime vuonna voitu tehdä tutustumisretkiä, sillä tavallinen opiskelu ei erityisesti jää mieleen, se on vain paahtamista.
Laakso ehti käydä lukion ensimmäiset puolitoista vuotta normaalisti, mutta toisen vuoden keväällä kaikki muuttui. Vanhojen tansseihin Laakso pääsi vielä osallistumaan, mutta penkkareita hän ei saanut kokea.
– Joulut ja pääsiäiset ovat joka vuosi, mutta penkkarit ja lakkiaiset vain kerran elämässä. En voi sanoa, että niiden peruuntuminen ottaisi päähän, mutta jos olisi vaihtoehtoja, valitsisin tottakai niiden normaalin viettämisen.
Valittaminen ei kuitenkaan Laakson mielestä kannata.
– Minun filosofiani korona-aikana on, että normaalia aikaa odottaessa ei kannata ajatella ajan menevän hukkaan. Siitäkin ajasta kannattaa sen sijaan ottaa ilo irti sillä tavalla, kun se on mahdollista.
Aleksanteri Laakson harrastuksiin kuuluvat kalastuksen lisäksi musiikki ja liikunta. Hän nauttii pyöräilemisestä, hiihtämisestä, lenkkeilystä ja soittamisesta. Laakso opiskeli lapsena pianonsoittoa Salon musiikkiopistossa, mutta vanhemmiten hänen instrumentikseen on valikoitunut kitara. Kitaristina hän on myös esiintynyt, tosin koronan takia viimeksi vuosi sitten.
– Viimeksi soitin kyläyhdistyksen yhteislaulutilaisuudessa. Toivottavasti tänä kesänä tautitilanne kohenee ja pääsee esiintymään, niin kuin kävi viime kesänäkin.
Laakso haluaisi soittaa jossakin kokoonpanossa, mutta koulussa bändejä syntyi nihkeästi ja viime ajat niiden muodostumista on estänyt korona.
– Bändissä soittaminen kuitenkin kiinnostaisi, sillä se on kivempaa ja kitara on aina parhaimmillaan bändissä, hän toteaa.
Aleksanteri Laakson isä on perniöläinen harmonikkataiteilija, musiikinopettaja Pekka Laakso. Poika ajatteli pitkään, ettei koskaan ryhtyisi soittamaan ainakaan samanlaista musiikkia kuin isä. Vaan kuinkas sitten kävikään.
– Ihmettelin, miksi kukaan soittaisi mitään vanhaa haisevaa tanssimusiikkia. Mutta kävi juuri niin kuin pelkäsin. Tanssimusiikin lisäksi käyvät myös kaikki popit ja rokit. Tärkeintä on aikakausi: 60-, 70- ja 80-luvun musiikki, ei mitään 2000-lukua.
