Sirpa Klang on purkanut vaikeat asiat runoiksi – Entinen yrittäjä tunsi olevansa myrskyn silmässä

0
Neljä vuotiaana lukemaan oppinut Sirpa Klang istahtaa mielellään mietteisiin Lukeva tyttö -patsaan viereeen kotipihallaan. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Sirpa Klangille runojen kirjoittaminen on tapa purkaa elämän solmukohtia. Salossa syntynyt, Kaarinassa asuva Klang on julkaissut kolme runokokoelmaa ja neljäs odottaa julkaisemista.

Vuonna 2017 ilmestynyt Orvokkini, tummasilmä, on kirjoitettu oman yrityksen loppuvaiheen aikana. Vuotta myöhemmin ilmestynyt päiväkirjanomainen Enkelini, kultasiipi, liittyy äidin sairastamiseen, kuolemaan ja omaishoitajana koettuihin ajatuksiin.

– Oli hirveän tärkeää, että sain olla äidin kanssa ja tutustua häneen ihmisenä ilman firman asioita, yrittäjätaustainen Klang sanoo.

Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Tähdet taskuissa on kirjoittajan sanoin saanut siemenensä luonnosta, ihmisestä, elämästä ja kuolemasta ympäröivää maailmaa unohtamatta.

– Kirjoittaminen on ollut minulle myötäsyntyistä. Kun aloittaa kirjoittamisen, ei totisesti tiedä, mitä ulos tulee!

Salolaisen Leninkiliike Saarivuoren yrittäjänä Sirpa Klang oli vuoteen 2012, jolloin liike loppui. Martta Saarivuoren vuonna 1925 perustaman liikkeen pitkäaikaisena yrittäjänä toimi ennen Klangia hänen äitinsä Lilja Laine.

Vaikka kauppakeskus Linjurissa viimeiset vuodet toimineen liikkeen loppumisesta on yhdeksän vuotta, asia on kipeä.

– En halua sanoa ääneen k-sanaa. Yrityksen loppuminen oli väkivaltainen. Yrittäjä vastaa myös muiden tekemättä jättämisistä. Sanon kaikille, että tilitoimisto on yrittäjän elämässä tärkein yhteistyökumppani. Sitten vasta tulee kaikki muu, Klang painottaa.

Asioiden jäsentelyssä kirjoittaminen on helpottanut pahan olon purkamista.

– Kun olin myrskyn silmässä ja taistelin ennen kuin firma loppui, heräsin joka aamu viideltä kirjoittamaan ja kirjoitin kaksi tuntia. Tuntui, että hukun, enkä löydä tietä ulos.

Runokokoelman lisäksi Klang on kirjoittanut yrityksen loppuvaiheesta 120-sivuisen teoksen, mutta sitä ei ole julkaistu.

Hän kirjoittaa edelleen lähes päivittäin. Inspiraatio syntyy mistä tahansa.

– Kun tulee paha olo, istun ja kirjoitan ja saan pahan olon pois. Teksti tulee, en paljon säätele.

Sirpa Klang julkaisi pitkään runojaan runot.fi-sivustolla ennen kuin ne päätyivät kolmeksi omakustanteeksi.Runot.fion anonyymien kirjoittajien sivusto, jolla kirjoittajat myös arvioivat toistensa tekstejä. Sivustolta saatu positiivinen palaute kannusti lähettämään tekstit kustantamoon.

– En ole markkinoinut kirjojani, mutta minulta on kysytty, saako niitä esittää tai voiko niitä referoida. En ole lausuja, mutta olen antanut muille luvan lausua.

Muualta hän on saanut myös toisenlaista palautetta: yrittäjä, joka hävisi taistelun järjestelmässä.

– On iso kynnys, että on kirjoittajana uskottava. Runous on kirjallisuuden alueena vähättelyn kohde, vaikka runoja kirjoitettaessa on vaativaa kiteyttää vähin sanoin olennainen.

Julkaisua odottavan runokokoelman aiheena on tunnelmia koronapandemian ajalta. Osa teksteistä on englanninkielisiä. Inspiraation niihin ovat antanee persialaisen runoilija Rumin ajatukset.

Burnoutin kokeneena, entisenä yrittäjänä Sirpa Klang myötäelää yksinyrittäjien ja kulttuurialan toimijoiden vaikeaa tilannetta.

– Jos kaverilla menee huonosti, pitää auttaa, eikä sulkea pois. Kun ihminen kärsii, on tärkeää kysyä suoraan, mitä oikeasti kuuluu. Minulla oli ystävä, joka soitti joka aamu kello 8. Pieni ele, jolla oli suurin merkitys.

Omakotitalon pihalla kukkivat pelargoniat, orvokit, samettikukat ja viimeiset pääsiäisliljat. Krassien hontelot taimet kääntyvät valoon ja ruusuihin ovat puhjenneet lehdet.

– Tietoisuus siitä, että mikään elämänvaihe ei kestä ikuisesti, säilyttää toivon ja ilon. Iloa tuo vaikka se, että saa pelargoniat purkkeihin, hän sanoo hyvillään.

Orvokeilla on hellyttävä tarina, jonka ansiosta ne ovat päätyneet runokokoelman nimeen ja kansikuvaan.

– Lastentarhassa joku ilkeä katkaisi helmeni. Mauri-poika noukki jokaisen ylös ja lauloi laulua Orvokkini, tummasilmä.

Sarastus

yö huokaa

mennyttä, eilistä

aamun uudet kasvot

hymyilevät kirkkaina

rakkauden kaipuu kimpoaa

kalliosta syliinsä ottaen

kun

jäykistyneet hyiset

koivun oksiston sormet

irrottavat jäätävän otteensa

ja voit, taas lentää

Sirpa Klang: Tähdet taskuissa