Vain paras puuttuu – maajoukkueen ollessa Montenegrossa Roosa Koskelo kuntouttaa takareittä Salossa

0
Roosa Koskelon kevät kuluu osittain Hanhivaarassa. (kuvat: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo)

Suomen naisten maajoukkue matkusti Montenegroon karsimaan paikasta EM-lopputurnaukseen pitkälti ykkösryhmällään. Maan parhaaksi naislentopalloilijaksi sekä kaudella 2018–2019 että 2019–2020 valittu Roosa Koskelo viettää kuitenkin aikaansa Salossa.

Tilanne on helppoa ymmärtää, kun kuuntelee Koskelon juttelua nykyhetkestä ja menneestä yhdeksästä kuukaudesta. Seurajoukkuekausi Saksassa päättyi alle kaksi viikkoa sitten eli sen jälkeen, kun maajoukkue oli aloittanut leirityksen Kuortaneella.

– Pääkoppani ei olisi kestänyt hyppäämistä suoraan maajoukkueen mukaan, kun olin elokuun alun jälkeen nähnyt läheisiä vain muutaman päivän. Eikä se olisi ollut muita kohtaankaan reilua, että olisin hypännyt ryhmään puolikuntoisena mukaan, Koskelo huomauttaa.

Liberopelaajan takareiden jänne on ollut tulehtunut marraskuusta asti. Se ei ole estänyt pelaamista, mutta ylimääräistä rasitusta sille ei ole syytä antaa. Päinvastoin, Koskelo kuntouttaa jalkaa päivittäin Salossa Hanhivaaran liikuntakeskuksessa.

Mahdolliset EM-kisat ovat sitten tässä vaiheessa täysin asia erikseen.

– Ei olla vielä edes keskusteltu siitä. Avoin kisoihin lähtemiseen olisin. Mutta sen näkee sitten myöhemmin, että valitsisiko valmennus minut sinne, kun en ole ollut keväällä maajoukkueen mukana.

Kuormitus on ollut varsin kovaa sekä fyysisesti että henkisesti. Koskelo oli edustamansa Stuttgartin joukkueen ainoa libero eli hän pelasi jok’ikisen erän kaikissa mahdollisissa otteluissa.

– Se oli sikäli rankkaa, että jo harjoituksista lähtien kaikki täytyy tehdä yksin. Oli tietysti hieno luottamuksen osoitus, että sain pelata maksimaalisen määrän. Samalla joukkueen pelin onnistuminen riippuu aika paljon minusta. Onneksi niin sanottuja ohipelejä ei kauden mittaan henkilökohtaisesti montaa tullut, eikä toivottavasti tule jatkossakaan, hän mainitsee ja koputtaa Salon urheilukentän puupöytää.

Henkistä puolta haastoi – tietenkin – koronavirus. Koskelo sairasti kuuden joukkuekaverinsa tavoin taudin lokakuussa.

– Minulla oli kova yskä ja järjetön päänsärky. Väsytti myös niin, ettei meinannut pysyä hereillä kahta tuntia pidempään kerrallaan. Haju- ja makuaisti tulivat muutaman viikon jälkeen takaisin. Sikäli omalta osaltani tauti oli kuitenkin aika lievä. Jännästi se vaihteli sikäli, että joillakin suhteellisen samanikäisillä joukkuekavereilla oireet olivat koviakin ja joillain ei ollut oireita lainkaan.

Koskelo kävi koronatestissä myös saavuttuaan noin viikko sitten Saloon.

– Näytteenottaja siellä kysyi, että onko koronatestaus tuttu toimenpide. Hymähdin siinä, että on joo.

Saksan Bundesliigan säännöt edellyttivät jokaisen joukkueen jokaiselta pelaajalta negatiivista testiä ennen jokaista ottelua. Kun testejä tehtiin myös Mestarien liigan pelien yhteydessä, puhutaan Saksaan viime elokuun alussa palanneen Koskelon kohdalla useista kymmenistä testeistä.

Koskelon edustama joukkue voitti maansa mestaruuden vuosina 2014–2015 sekä 2017–2019. Toisin sanoen hän oli kuutena vuonna vain kerran joukkueessa, joka ei juhlinut titteliä kauden päätteeksi.

Nyt näin tapahtui pienillä eroilla. Dresdner voitti Bundesliigan nousemalla kääntämällä loppuottelusarjan 0–2-tappiotilanteesta 3–2-voitoksi. Stuttgartin tähtihakkuri Krystal Rivers joutui olemaan sivussa kaksi viimeistä ottelua.

– Tulos ei välttämättä olisi ollut yhtään erilainen Riversin kanssakaan. Dresdner oli tehnyt taktiikkansa erittäin paljon Riversin puolustamisen kannalta. Kun hän ei ollut mukana, avautui muille pelaajille paikkoja hyökätä, Koskelo huomauttaa.

Neljäs finaali kääntyi Dresdnerille vasta viidennessä erässä ja sekin mahdollisimman niukalla erolla (15–13).

– Tietysti finaalien häviäminen harmitti jo siksi, että siinä meni todennäköisesti Mestarien liigan paikka ensi kaudeksi. Toisaalta käsittelen asiat nykyään ammattimaisemmin kuin vaikka viisi vuotta sitten. Pitää ymmärtää, että olimme onnekkaita saadessamme ylipäätään pelata ja harjoitella tällaisessa maailmantilanteessa.

Itse asiassa edellinen Koskelon joukkueen häviämä kansallinen finaalisarja oli juuri viisi vuotta sitten. Tuolloin LP Viestin Lena Lymareva loukkaantui ratkaisevan viidennen ottelun aikana, ja Hämeenlinnan Pallokerho meni mestariksi viidessä erässä.

– Silloin tappio oli vaikeampi sulattaa kuin nyt, Koskelo muistelee.

Oikean jalan takareisi kaipaa kuntouttavaa jumppaa.

Ura päättyy ”toisessa kodissa”?

Roosa Koskelo harjoittelee kevään ja kesän aikana näillä näkymin jonkin verran LP Viestin mukana.

– Varsinaista lajivalmentajaa minusta ei tule koskaan, mutta mielelläni annan pelaajille yksittäisiä neuvoja, hän mainitsee.

Kaksivuotisen jatkosopimuksen Stuttgartin kanssa tehnyt Koskelo näkee, että peliura saattaa hyvinkin päättyä kyseisessä ”toisessa kodissa”.

– Toisaalta joku vielä kovempi liiga houkuttelisi. Kaikissa niissä, kuten Italiassa, Turkissa ja Venäjällä on kuitenkin voimassa ulkomaalaiskiintiöt. Varsinkin ulkomaalaisia liberoja on erittäin vähän.

Kotimaisessa Mestaruusliigassa häntä tuskin enää nähdään.

– Uskoisin pelit Suomessa olevan minun osaltani pelattu.

Koskelo Lemminkäiselle: Alapa kehittää Netasta huippulibero