Vain seudun mäkimies voi tietää sen – Kytösaho ja Valta tekevät maajoukkueiden kanssa harvinaisen vierailun kotikulmilleen

0
Kaksi kolmasosaa miesten maajoukkueesta Varasvuorella: Antti Aalto (vas.) ja Niko Kytösaho. (kuvat: SSS/Minna Määttänen)

Kun lähtee lentoon hyppyrin nokalta, saa olla hetken rauhassa ilmassa. Kotkan lailla saa liidellä ihminen, vain mäkimies voi tietää sen.

Näin tunnelmoi moninkertainen mäkihypyn olympiavoittaja Matti Nykänen artistin urallaan. Tätä tunnetta ovat puolestaan toteuttaneet pitkin 2000-lukua salonseutulaislähtöiset Niko Kytösaho ja Ossi-Pekka Valta.

Paimion Urheilijoissa mäkihyppyoppinsa saaneet miehet viettävät tällä viikolla nykyisin harvinaislaatuisia päiviä kotikulmillaan. Spesiaalia on sekin, että mukana on nippu maan ykköshyppääjiä.

Osa miesten, naisten ja nuorten maajoukkueesta on kokoontunut koko viikon ajaksi Varasvuoren mäkikeskukseen ja sen ympäristöön. Kytösahoa, 21, voi tituleerata Antti Aallon ohella Suomen tämän hetken parhaaksi hyppääjäksi, ja 29-vuotias Valta on naisten maajoukkueen päävalmentaja.

Itse asiassa Aalto ja Kytösaho muodostavat kaksi kolmasosaa koko miesten maajoukkueesta. Torstaina julkistetusta ryhmästä löytyy heidän lisäkseen vain Arttu Pohjola.

Kytösaho leiskautti viime kaudella yli 200-metrisiä hyppyjä Planican lentomäestä. Vain salonseutulainen mäkimies voi kuitenkin tietää sen, miten riemullista voi olla hypätä Varasvuoren toiseksi suurimmasta, K-pisteeltään 29 metrin mäestä. Alas tullaan korkealta, vaikka vauhtia otetaan minimaalisen vähän.

– Onhan tämä mukavaa. Siitä onkin jo useampi vuosi, kun näistä mäistä viimeksi olen hypännyt. Huomattavasti haastavampaa se on hypätä tuollaisesta K29-mäestä kuin isommista hyppyreistä. Mutta hauskaa se on myös – vähän eri tavalla pitää haastaa itseään, nyttemmin savolaistunut Kytösaho hymähtää.

Hypyt K29-mäestä kestävät hieman lyhyemmän ajan kuin mihin Niko Kytösaho on tottunut.

Vallan kilpauran päättymisestä on muutama vuosi ja sitä kautta Varasvuoren mäistä hyppäämisestä jo yli vuosikymmen. Hänenkin mielestään on poikkeuksellisen kivaa viettää leiriä näillä kulmilla.

– Nykypäivänä ihan liian harvoin pääsen käymään täällä päin. Kerran-kaksi vuodessa.

Hän toteaa leirin pitämisen Paimiossa olevan jossain määrin yllättävä eli ex tempore -tyyppinen asia.

– Idea oli alun perin Väätäisen Jannen (miesten maajoukkueen päävalmentaja), mutta kaikki muutkin valmentajat olivat Paimion kannalla.

Valta suitsuttaa – nykyisessä toimenkuvassaan jo sen enempää mainostamatta – Paimion Urheilijoiden tämänhetkistä mäkihyppytoimintaa.

– Esimerkiksi Valtteri on tehnyt upeaa työtä. Suomalaisen mäkihypyn elinvoiman kannalta pienempien paikkakuntien duuni on ihan korvaamatonta.

Valtterilla tarkoitetaan seuran mäkijaostoon kuuluvaa Valtteri Schleutkeria. Pyyteetöntä seuratyöntekijää, joka otti työpaikaltaan viikon vapaaksi pystyäkseen järjestämään hyppääjille hyvät olot.

Miesten, naisten ja nuorten maajoukkuetoimintaa ollaan viime vuosina pyritty tehostamaan tämänkaltaisilla yhteisillä leireillä.

– Etenkin nuoret ja naiset pyrkivät leireilemään yhdessä mahdollisimman paljon, Valta kertoo.

Suomen mäkihypyn hienoiseen noususuhdanteeseen vähitellen palannut kehitys selittyy monilta osin tyttöjen kasvaneella määrällä.

– Seuramme parhaista junnuhyppääjistämme moni on tyttöjä, Schleutker huomauttaa.

– Koko maan osalta tyttöjen tilanne on mahtava. Jos tämä on joskus mielletty miesten lajiksi, niin se ei ole enää nykypäivää. Huomaa, että tytöt haluavat hypätä ja ovat tosi räväköitä persoonia, Valta hymyilee.

Ossi-Pekka Valta pääsee piipahtamaan kotikulmilla.

Kansainvälisessä menestyksessä moni asia tiivistyy lopulta rahaan. Suomen naismäkihypyn kärki oli päättyneellä kaudella tasolla, jossa parhaat hypyt johtivat maailmancupissa viimeisiin pistesijoihin eli sijan 30 paikkeille.

– Resurssitilanne on ollut paranemaan päin, pienenpieniä kehitysaskeleita tulee matkan varrella. Toki paljon on satsattavaa, ja sen suhteen ollaan edelleen melko alkutekijöissään, Valta kuvailee.

Tekniikasta ja pääkopasta kiinni

Niko Kytösaho sai kehitettyä itsestään viime kaudella vakituisen maailmancupin karsinnoista kilpailuihin yltävän hyppääjän. Diabeteksenkin osaltaan leimaamien vaikeiden vuosien jälkeen hän pohtiikin tilannetta plusmerkkisin miettein.

– Nyt kun kaudesta on mennyt vähän aikaa, niin oli se lopulta enemmän positiivinen. Pystyin hyppäämään harjoituksissa usein top-30-tasolla. Toki monta kertaa kisatilanteessa en yltänyt aivan samaan, mutta nyt kuitenkin tiedän sen perustason vakiintuneen, Kytösaho kuvailee.

– Fyysisistä ominaisuuksista menestyminen ei jatkossa jää kiinni. Kroppa on kovassa kunnossa. Eniten kyse on lajiteknisistä asioista: miten hypyn tekee oikeaoppisesti. Toinen kehityksen kohde on pääkoppa eli parhaan irtisaaminen kilpailuissa, hän luettelee.

Mainittu taso merkitsee sitä, että edellytykset jatkamiseen päätoimisena mäkihyppääjänä ovat edelleen olemassa. Sitä Kytösaho pystyi toteuttamaan ensimmäistä kertaa viime kaudella, ja hän jatkaa kaiken järjen mukaan Olympiakomitean apurahaurheilijana edelleen.

Se taas merkitsee nuoren miehen näkymistä Suomessa hyvinkin vähän kesän, syksyn ja talven aikana. Kesän kansainvälinen kilpailukalenteri pitäisi tällä tietoa viedä läpi normaalilla, ennen koronavirustilanteen ryöpsähtämistä totutulla tavalla. Maajoukkueen leiritys alkaa Planicassa jo kesäkuun alkupuolella.