Aito vai ei? – Veturitallin näyttelyssä kolmekymmentä taiteilijaa kohtaa muutaman väärentäjän

0
Halikkolaisyntyiseltä Nikolai Lehdolta vaikuttaisi olevan näyttelyssä kuusi lämpimän naivistista maalausta, mutta niitä onkin oikeasti vain viisi. Yksi tauluista on väärennös.

Mikä voisikaan olla parempi paikka tutustua väärennettyyn taiteeseen kuin Salon taidemuseo Veturitalli. Onhan Salosta saanut alkunsa kaksi laajaa taideväärennösten vyyhtiä 2000-luvulla.

Mutta taide on myös kopioita, jäljennöksiä, muunnelmia, sitaatteja, viitteitä ja uustuotantoa. Kaikki kopiot eivät ole väärennöksiä, eikä matkiminen ole pelkkää jäljentämistä.

Tästä kertoo Veturitallin uusi näyttely Aito vai ei?

”Taide ei ole koskaan syntynyt tyhjästä.”

– Tarkoitus on tarjota tuoreita näkökulmia taiteeseen, taidehistoriaan ja taiteen alkuperään, jollain tapaa opettaakin yleisöä. Mikä on oikein ja mikä on väärin, museonjohtaja Susanna Luojus sanoo.
Näyttely etsii vastausta kysymyksiin, mikä on kopiointia, mikä lainaamista, mikä omimista ja mikä rikollista.
– Kysymys on hirveän laaja. Taide ei ole koskaan syntynyt tyhjästä. Kuvataiteen kenttä on vapaata ja siellä risteilee suoraan ja epäsuorasti erilaisia asioita, joista taiteilijoilla on kyky ammentaa, Luojus toteaa.

Albert Edelfeldtin kuuluisasta maalauksesta Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista on tehty monia kopioita. Vasemmalla Kaj Stenvallin tulkinta ja oikealle Helene Schjerfbeckin näkemys.

Uutta ja vanhaa taidetta esittelevä Aito vai ei? on hyvällä tavalla hämmentävä. Se korostaa kuvanlukutaidon merkitystä ajassa, jonka kiihkeässä kuvavirrassa kuvat muuntuvat nopeasti. Pitäähän emojeja ja meemejäkin osata lukea oikein.
Vastaavaa näyttelyä ei tiettävästi ole ollut aiemmin esillä Suomen museoissa. Väärennetyn taiteen tuominen kunnialliseen taidemuseoon on vaatinut myös rohkeutta.

Näyttelyssä on harvinainen mahdollisuus vertailla aitoja ja väärennettyjä teoksia vierekkäin. Oikealla Ilkka Lammin alkuperäinen teos Somerikko. Vasemmalla Veli Sepän tekemä väärennös.

Salon käräjäoikeuden salia somisti keväällä 2005 nelisenkymmentä taulua, joista suurin osa oli signeerattu Helene Schjerfbeckin nimiin.
Esillä olivat muun muassa Flaamilainen tyttö , Halkopiika , Keltapuseroinen tyttö , Kurpitsa-asetelma , Hiidenvesi ja Laiha mies. Ne olivat väärennöksiä, jotka poliisi oli takavarikoinut Suomen siihen asti ehkä suurimmassa taideväärennösjutussa.

Törkeistä petoksista tuolloin tuomittu taidekauppias Jouni Ranta kertoo muistelmakirjassaan Vilpitön mieli (Tammi 2017) myyneensä satoja väärennöksiä yksityishenkilöille, toisille kauppiaille ja huutokaupoille. Siitä kertoo jo kirjan alaotsikkokin Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta.

Mestariväärentäjäksi paljastui vasta vuosia myöhemmin lempääläläinen hitsaaja Veli Seppä . Hän ehti väärentää tunnettujen taiteilijoiden töitä kolmekymmentä vuotta.

Veturitallissa voi nyt vertailla taiteilija Ilkka Lammin aitoa Somerikkoa ja Veli Sepän väärennöstä vierekkäin. Aito vai ei! -näyttelyn ripustuksessa on monia muitakin jännittäviä rinnastuksia, joita ei muuten pääsisi näkemään.

– Väärää voi olla tavattoman vaikeaa erottaa aidosta, jos niitä ei voi verrata vierekkäin, Luojus muistuttaa.

Halikkolaissyntyiseltä Nikolai Lehdolta vaikuttaisi olevan kuusi lämpimän naivistista teosta, mutta oikeasti niitä onkin vain viisi. Yksi maalauksista on väärennös.

Vuonna 1994 kuollut Lehto on yksi Suomen väärennetyimmistä taiteilijoista. Suuri yleisö pitää hänen töistään ja väärennöksiä on ollut helppo myydä.

Myös veistoksia väärennetään. Siitä ovat esimerkkinä Jussi Mäntysen Hirvi-veistokset. Kävijöiden soisikin pohtivan ensin itse, mitkä teoksista voisivat olla väärennöksiä ennen kuin he lukevat oikean vastauksen näyttelyopasteista.

Taideteoksia on kopioitu aina, ja Aito vai ei? -näyttely kertoo myös taidekoulutuksen historiasta. Opiskelijat ovat oppineet kopioimalla muiden taiteilijoiden teoksia.

Suomen taideyhdistys laati 1800-luvun loppupuolella eurooppalaisten mestaritaiteilijoiden töistä peräti 1 200 teoksen listan, jotka oli tarkoitus kopioida.

– Tarkoitus oli valistaa yleisöä kuvataiteen kehityksestä ja merkkiteoksista. Kopioita tarvittiin myös taideopiskelijoiden mallitöiksi eli kopioitakin voitiin vielä kopioida, Luojus kertoo.

Helene Schjerbeck oli yksi taiteilijoista, jotka lähtivät aikoinaan Keski-Eurooppaan kopioimaan vanhojen mestareiden teoksia. Veturitallin museonjohtaja Susanna Luojus esittelee Valtion kopiokokoelmasta näyttelyyn saatuja teoksia.

Kopiointimatkoilla Keski-Euroopassa kävivät muun muassa Magnus Enckell, Venny Soldan-Brofeldt sekä Helene Schjerfbeck. Hän kävi Wienin taidehistoriallisessa museossa kopioimassa esimerkiksi espanjalaisen hovimaalari Diego Velázquezin maalauksia.

Suomeen syntyi Valtion kopiokokoelma, josta osa on nyt nähtävillä Veturitallissa.

Toisaalta taiteilijat ovat muovanneet myös itse omia teoksiaan ja luoneet niistä erilaisia versioita.

”Tarkoitus on päästä taideteoksen alkuperän lähteille.”

Susanna Luojus yllättyi iloisesti, kun museo oli marraskuussa julkaissut etsintäkuulutuksen: ” Löytyykö kotoasi jokin Taistelevia metsoja jäljittelevä teos?”

– Salosta löytyi viitisenkymmentä kopiota!

Ferdinand von Wrightin Taistelevat metsot on yksi suomalaisten rakastetuimmista ja kopioiduimmista teoksista. Näyttelyssä pyörii nyt videolla kuvakimara taistelevista piparkakuista rautalankaväännöksiin. Avioerossa yksi taulu on pantu myös puoliksi. Toinen on saanut ukkometson.

Ö-ryhmän teoksessa Rahaa metsot tappelevat setelistä.

– Tarkoitus on päästä taideteoksen alkuperän lähteille. Mitä merkitystä sillä on ja kenelle sillä on merkitystä, Luojus sanoo.

Susanna Luojus kertoo saaneensa idean näyttelystä jo 2000-luvun alkupuolella, jolloin hän työskenteli Turun taidemuseossa. Siellä hän pääsi katsomaan taidetta läheltä kuvatessaan ja pakatessaan taideteoksia, kun museon yli 5 000 työn kokoelma siirrettiin remontin tieltä toisaalle.

Se nostatti ajatuksia ja kysymyksiä taiteen alkuperästä.

Aito vai ei? -näyttelyn olisi perjantaina avannut Ruotsin kansallismuseon ylijohtaja Susanna Pettersson. Nyt hän tutustui Veturitallin näyttelyyn ennakkoon ja kuvautti puheensa videolla. Se on nähtävissä verkossa.

Näyttelyssä on esillä kaikkiaan kolmenkymmenen taiteilijan töitä.

Poliisimuseossa Tampereella on sattumalta samanaikaisesti näyttely Väritetty totuus – Taiderikoksia Suomessa. Se kertoo suomalaisista taiderikoksista, poliisin esitutkinnasta ja viranomaisyhteistyöstä muun muassa Kansallisgallerian tutkijoiden kanssa.

Tasatunnein kymmenen vierasta

Koronarajoitusten takia Veturitalliin pääsee vain kymmenen kävijää kerrallaan tasatunnein.

– Vierailuaika on valitettavasti vain tunti. Tässä näyttelyssä on paljon asiaa ja katsottavaa, mutta toivottavasti pystymme silti tarjoamaan taiteen iloa mahdollisimman laajalle joukolle, museonjohtaja Susanna Luojus sanoo.

Vierailuaika on varattava etukäteen. Museo toivoo yleisön käyttävän kasvomaskia.

Maksuttomat museoperjantait on peruttu toistaiseksi, eikä ryhmäopastuksia järjestetä.