Söderlångvikin kartanon miljoonaremontti – nyt pääsee aikamatkalle 1930-luvulle

0
Tilanhoitaja Mikael Jensen ja koordinaattori Hanna Vuorio-Wilson korinttilaisen pylväikön juurella. Puutarhan katseenvangitsija rakennettiin uudelleen alkuperäisen mallin mukaan, kun kemiönsarelainen Söderlångvikin kartano entisöitiin 2,5 miljoonalla eurolla. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Vatikaanivaltion lipusta värinsä saanut valkokeltainen viiri hulmuaa kesätuulessa. Valkoiseksi rapattu talo tuo mieleen italialaisen maisemahuvilan Toscanassa.

– Nyt tätä voi esitellä ylpeänä, tilanhoitaja Mikael Jensen sanoo.

Söderlångvikin kartanon hulppea päärakennus on avattu yli kaksi vuotta kestäneiden kunnostustöiden jälkeen. Rapistuneen rakennuksen palauttaminen entiseen loistoonsa maksoi 2,5 miljoonaa euroa.

– Tämä on ensimmäinen kunnon remontti kahdeksaankymmeneen vuoteen, Jensen muistuttaa.

Vierailu upporikkaan Amos Andersonin ammoisessa kesäasunnossa on kuin aikamatka 1930-luvulle. Entisöijät ovat löytäneet sisäpinnoille jopa alkuperäistä Amoksen ajan muraalitapettia.

Kiinteistökaupoilla Helsingissä rikastunut Amos Anderson saattoi aikoinaan olla Suomen varakkain mies. Vuonna 1927 hän osti loma-asunnokseen hirsisen maalaistalon Kemiönsaaren lounaiskolkasta.

Talo etelärinteessä Långvikenin lahden pohjukassa oli hienolla paikalla, mutta nelikymppiselle Andersonille liian pieni ja vanhanaikainen. Hän rakennutti hyvärunkoiseen hirsitaloon toisen kerroksen ja kaksi tiilistä lisäsiipeä 1930-luvulla. Seinät rapattiin.

Poikamiehenä pysytellyt Anderson eleli Söderlångvikissa vähän kuin italialainen renessanssiruhtinas. Muhkean omaisuutensa Anderson testamenttasi Föreningen Konstsamfundet -yhdistykselle, jonka hän oli perustanut perijäkseen.

– Olemme kunnostaneet päärakennuksen ja puiston Amoksen kulta-ajan näköiseksi, Jensen toteaa.

Kemiönsaarella puhutaan tuttavallisesti vain Amoksesta, sukunimeä ei tarvitse mainita. Kaikki kyllä tietävät, kenestä on kyse.

Salongin huonekalut ensisöitiin. Remontissa löytynyt pala alkuperäistä verhokangasta auttoi tekstiilikonservaattoria tuomaan sisätiloihin vanhan tunnelman. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Mikael Jensen astelee kristallikruunujen alla ja osoittelee ympärilleen. Rakenteet, julkisivu ja sisätilat on kunnostettu läpikotaisin.

– Aika kova homma, mutta se on tuntunut hienolta.

Rakennus ehti vuosikymmenten aikana päästä Jensenin sanoin surulliseen kuntoon. Hirsirunko oli paikoin lahonnut, rappaus varissut ja itäsiiven tasakatto vuotanut. Isojen salien betoniparvekkeet oli purettava ja rakennettava tilalle uudet. Töissä oli kolmenkymmenen eri yrityksen ammattilaisia.

Parin hehtaarin puisto entisöitiin, ja 1970-luvulla purettu korinttilainen pylväikkökin rakennettiin uudelleen.

– Hienointa on kokonaisuus, Jensen ihastelee.

Autotallin eteläpäätyä koristavat Svenska Teaternin vanhat karyatidit, jotka siirrettiin Helsingistä Söderlångvikiin vuonna 1935. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Museon avautumista juhlistaa näyttely Uusin silmin, joka esittelee suomalaista maalaus- ja veistostaidetta 1900-luvun ensimmäiseltä puoliskolta. Näyttelyn toistasataa työtä on valittu kunkin salin hengen ja sisutuksen mukaan.

Esillä on taidetta Amos Rexin kokoelmista muun muassa Sigrid Schaumanilta, Rafael Wardilta, Sulho Sipilältä ja Ellen Thesleffiltä.
– Kaikki teokset on puhdistettu ja restauroitu, koordinaattori Hanna Vuorio-Wilson kertoo.
Sähköjohdot on piilotettu, ja nykyajasta kertovat vain museon ripustuskiskot.
– Tauluja varten ei enää lyödä nauloja seinään, Jensen naurahtaa.
Remontissa piti sisäseiniltä paikata tuhansia naulanreikiä.

Söderlångvikin museon alkutaival 1960- ja 1970-luvulla oli hiljainen. Kartano vaali Amos Andersonin muistoa, mutta jäi taidemuseona vähälle huomiolle. Sitä luonnehdittiin syrjäiseksi yksityisgalleriaksi.

Vuosittainen kävijämäärä nousi pikkuhiljaa ja vakiintui noin 8 000 näyttelyvieraaseen.

”Tarkoituksena on sijoittaa Söderlångvik kartalle yhtenä Suomen saariston houkuttelevimmista ja mielenkiintoisimmista kulttuurikohteista”, Konstsamfundetin hallituksen puheenjohtaja Gunvor Kronman kirjoittaa uudessa Söderlångvik -kirjassa.

Hanna Vuorio-Wilson odottaa ennätysvilkasta kesää. Vaikka korona on hillinnyt markkinointia, on museossa käynyt jo yli 1 700 vierasta runsaan kolmen viikon aikana.

Långvikenin pohjukkaan pääsee nyt myös päiväristeilylle Hangosta kolmena päivänä viikossa heinäkuun alusta elokuun puoliväliin.

Kartanon puutarha on entisöity vuoden 1938 suunnitelman mukaan. Vain puiston suihkulähde on vielä viime silausta vailla. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Taidetta ja omenoita

  • Söderlångvikin kartano on paitsi museo ja luontomatkailukohde myös maatila, jolla on 50 000 omenapuuta.
  • Omenoista valmistetaan mehua, siideriä ja hilloa. Sivutuotteina syntyy limppua, granolaa ja hunajaa.
  • Metsämaata on 6300 hehtaaria, josta talouskäytössä 4 300 hehtaaria.
  • Matkailijoille muun muassa kahvila Café Söderlångvik ja patikkapolkuja saaristomaisemissa.
  • Neljätoista työntekijää.

Kemiönsaaren mahtimies

Amos Anderson syntyi Kemiön Brokärrissä vuonna 1878 ankaran isän ja uneksivan äidin kolmantena poikana. Andersonin opiskeluaika Turussa ja ulkomailla jäi lyhyeksi – hän muutti yrittäjäksi Helsinkiin ja rikastui kiinteistökaupoilla. Ensimmäisen maailmansodan aikana Anderson osti lainarahalla kokonaisia taloja Helsingin keskustasta.

Anderson osti myös Hufvudstadsbladet -lehden, oli pitkään sen päätoimittaja ja kuolemaansa asti lehden hallituksen puheenjohtaja.

Kemiönsaarelta ja Paraisilta Anderson hankki 7 000 hehtaaria maata ja suuria vesialueita. Kulttuurin ystävänä Anderson tunnettiin taidemesenaattina, joka oli mukana rahoittamassa muun muassa Turun tuomiokirkon restaurointia.

Amos Anderson kuoli Söderlångvikin kartanossa 82-vuotiaana vuonna 1961. Hänet on haudattu Kemiön kirkkomaalle.

Andersonin perintöä hallinnoivan Konstsamfundet -yhdistyksen sijoitusvarallisuus on arviolta 600 miljoonaa euroa, jonka lisäksi se omistaa muun muassa uuden Amos Rex -museon Helsingissä, Hufvudstadsbladetin ja Söderlångvikin kartanon.

Sisääntuloaulaan on ripustettu Juho Rissasen Bretagne-madonna vuodelta 1925. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.
Koordinaattori Hanna Vuorio-Wilson ja tilanhoitaja Mikael Jensen nauttivat kokonaisuudesta, joka kunnostustuksessa on luotu. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.