Eristysarkea koronan kourissa – salolainen perheenäiti kertoo, millaista oli, kun koko perhe sairastui koronaan

0
Korona vei moneksi päiväksi sängyn pohjalle.

Puolitoista vuotta sitten kun korona alkoi jyllätä maailmalla, en osannut odottaa, että se rantautuisi myös Suomeen. Vielä vähemmän odotin, että se osuu meidän perheeseemme. Niin vain kuitenkin kävi.

Kolmas karanteeni reilun vuoden sisällä muuttui perheemme kohdalla eristykseksi, kun keskimmäinen lapsemme sai kaverinsa kautta selkeän korona-altistuksen.

Muutama päivä altistumisesta lapsellamme alkoivat taudinkuvaan sopivat oireet, silmien kirvely ja nuha. Koronatestin tulos oli positiivinen.

Koronatesti otettiin muutama päivä myöhemmin kaikilta perheenjäseniltä, vaikka kaikilla ei edes ollut oireita. Kyseessä oli helposti tarttuva brittivariantti, joka testitulosten perusteella todettiin koronaksi kaikilla perheenjäsenillämme.

Samoihin aikoihin Salon uutisoitiin olevan Suomen koronapääkaupunki.

Kaiken kaikkiaan vietimme yhdessä neljän seinän sisällä 18 päivää.

Särkylääkkeet, hunaja ja vitamiinit olivat kovassa käytössä.

Koronaoireet voivat olla hyvin erilaiset. Esikoinen ja kuopus olivat täysin oireettomia, ja energiaa riitti. Mieheni koronaoireet alkoivat vähitellen lihaskivulla, päänsäryllä ja yleisellä voimattomuudella. Itselleni nousi korkea kuume, ja sain myös flunssan lisäksi pahan yskän.

Oireet alkoivat vähitellen. Aluksi luulimme pääsevämme vähällä, mutta tauti vei kuitenkin yllättävän paljon aikaa ja voimia.

Eristyksen alussa suunnittelimme pitkän listan asioita, joita voisimme tehdä kotona. Ajattelimme saavamme hyvin aikaa hoitaa asioita autotallin siivouksesta pihan laittoon.

Aluksi näin olikin, mutta koronaoireiden lisääntyessä suurin osa ajasta kului vain päivästä toiseen selviämiseen arjen rutiineissa, kuten lasten hoidossa, ruuanlaitossa ja edes jonkun näköisessä siivouksessa.

Päivinä, jolloin itselläni kuume kohosi 39 asteeseen, pääsin ylös sängystä ensimmäisen kerran kolmeen päivään. Toiseen huoneeseen siirtyminen oli jo tarpeeksi uuvuttavaa. Mieheni oli onneksi paremmassa kunnossa ja hoiti lapsia.

Sain pahimmassa kuumepiikissä syötyä ensimmäisen kerran iltapäivällä. Kokonaisen appelsiinin syöminen kesti lähemmäs tunnin. Ruoka ei maittanut ja olo oli vetämätön.

Myöhemmin illalla sain syödyksi vielä tomaatin ja kupillisen jogurttia. Sen enempää en jaksanut syödä koko päivän aikana.

Myös puhuminen oli vaikeaa, sillä sen jälkeen alkoi yskittää. Parasta oli yrittää pysytellä hiljaa. Lapsiperheessä se oli kuitenkin ajoittain hyvinkin haasteellista.

Itse kipeänä energisten lasten ympäröimänä oli vain purtava hammasta. Lastenhoitoapua ei koronan vuoksi voinut vaatia. Onneksemme asumme omakotitalossa, joten ulkoilu toukokuun keleillä omassa pihassa onnistui vaivattomasti.

Lapset hyppivät normaaliin tapaan trampoliinissa ja keppihevosradalla sekä pelasivat jalkapalloa.

Eristys oli kuitenkin otettava vakavasti, eikä esimerkiksi naapureiden lasten kanssa voinut nähdä. Se iskostui hyvin myös lapsille.

Vuoden ensimmäinen jäätelöauto ajoi suoraan pihamme eteen juuri, kun olimme saaneet tiedon eristyksestä. Haikeana seurasimme tilannetta ikkunan takaa, mutta lapset sopeutuivat tilanteeseen yllättävän hyvin.

Lapset kuluttivat eristysaikaansa kotona lukemalla kirjoja, leikkimällä ja katsomalla elokuvia.

Ruoka kulkeutui kotiovellemme ruokapostilaatikkoon netistä tilaamalla, ja sukulaiset, naapurit ja tuttavat kävivät puolestamme milloin apteekissa tai muilla asioilla.

Muutamaan otteeseen saimme tuttavilta postilaatikolle myös piristäviä yllätyksiä, kuten suklaata, sämpylöitä, kukkia, salmiakkia ja leivonnaisia.

Oli mukava huomata, kuinka moni halusi piristää meitä eristyksen keskellä. Terveydenhuollon ammattilaiset soittivat meille koko eristysajan säännöllisesti ja kyselivät vointia. Se loi turvallisuuden tunnetta.

Lähes joka ilta pidimme suosiolla lapsille leffaillan. Se tarjosi molemmille aikuisille pienen levähdyshetken ja oli myös lapsille mieluisaa.

Esikoisellemme oli vaikeinta olla erossa kavereista ja koulusta, etenkin kun hän ei tuntenut itseään lainkaan kipeäksi. Tärkeää oli olla kiinnostunut lapsen koulutehtävistä ja pitää hänet kiinni rutiineissa läksyjen osalta.

Myös verkossa pelattava peli yhdessä kaverin kanssa ja videopuhelut tarjosivat hänelle sosiaalisia hetkiä päivään.

Haastavinta koronaa sairastaessa oli se, että näennäisesti terveiden lasten vuoksi ei saanut itse levättyä kunnolla.

Se myös varmasti osaltaan viivästytti paranemista, eikä töihin ollut asiaa vielä heti eristysajan päättymisen jälkeen. Sairaslomaa oli jatkettava viikolla.

Samaan aikaan olimme myös kiitollisia siitä, että korona ei aiheuttanut lapsille juurikaan oireita.

Eristysaika tarjosi runsaasti yhdessäoloa koko perheen kesken ilman arjen aikatauluja, mikä oli samalla myös ihana asia.

Kuume kohosi koronan vuoksi korkealle.

Ensimmäisenä koronaan sairastuneen lapsemme kautta perheen ulkopuolella altistuneita oli alle 10. Näistä ei meidän tietojemme mukaan kukaan saanut koronatartuntaa.

Muu perhe ei myöskään tartuttanut ketään. Silti podimme pientä syyllisyyttä siitä, kuinka monen ihmisen elämään altistumisesta johtunut 14 vuorokauden karanteenimääräys tuli vaikuttamaan.

Kuulimme lapsemme altistumisesta nopeasti, ja onneksi osasimme omatoimisesti jättää hänet karanteeniin, ennen kuin saimme asiasta soiton terveydenhuollon ammattilaisilta. Näin koronaketju saatiin meidän osaltamme pysäytetyksi.

Pelottavinta koronaa sairastaessa oli ajatus siitä, että tauti voisi jättää pysyviä jälkiä esimerkiksi maku- ja hajuaistiin. Onneksi säästyimme näiltä.

Mitään kovin vakavaa emme perusterveinä osanneet sairastaessa pelätä. Toki tiesimme, että korona on kurittanut montaa perustervettäkin kovalla kädellä, mutta joidenkin muiden tautien vuoksi olen itse joskus ollut kipeämpikin.

Kun normaali arki taudin jälkeen alkoi, mieheni huomasi ison muutoksen ongelmanratkaisukyvyssään ja yleiskunnossaan.

Kunto oli laskenut, ja tutut työtehtävät tuntuivat haastavimmilta kuin ennen, mutta muutaman viikon sisällä kaikki palautuivat entiselleen. Itse päätin ottaa liikkumisen suhteen rauhallisesti.

Mitään jälkitauteja ei toistaiseksi ole koronasta tullut. Kokonaisuudessaan meillä aikuisilla koronan sairastaminen vei noin kolmisen viikkoa.

Tietyllä tapaa olemme iloisia siitä, että koko perhe sairasti koronan yhtä aikaa. Nyt meillä kaikilla on tämänhetkisen tiedon mukaan puolen vuoden suoja tautia vastaan.

Edelleen kuljemme kuitenkin kasvomaskien kanssa julkisilla paikoilla ja pesemme ahkerasti käsiä.

Koronan suhteen on paljon kysymysmerkkejä, eikä vielä voida olla varmoja, vaikka se tulisi meille uudestaankin.

Kirjoittajan perhe sairastui koronaan keväällä, kun epidemia jylläsi Salossa. Salon Seudun Sanomat julkaisee tekstin poikkeuksellisesti ilman kirjoittajan nimeä perheen yksityisyyden vuoksi.