Juhannusyöhön liittyy suomalaisen perinteen mukaan paljon taikaa ja uskomuksia. Parhaiten juhannustaioista tunnetaan lemmentaiat: erilaisten kedonkukkien tyynyn alle kerääminen ja sulhasen kurkkiminen kaivosta tai lähteen pinnasta.
Tuttuihin juhannustaikoihin kuuluvat myös alasti pellolla kieriskely ja ilkosillaan juoksu ruispellon ojia pitkin. Moni on kokeillut tutuimmat taikakonstit useaan kertaan kummempia tuloksia saavuttamatta. Tänä juhannuksena voi unohtaa vanhat tavat ja virkistäytyä kokeilemalla taikoja, jotka ovat nuoremmilta sukupolvilta jääneet kokonaan testaamatta.
Harva on tuijotellut kokkoa sillä silmällä. Perinteen mukaan kokko näyttää, miten kylän tytöt pärjäävät miesmarkkinoilla. Jos kokosta jää palaessa yksi tukipuu pystyyn, kylään jää syksyllä yksi vanhapiika. Jos kaksi tukipuuta jää pystyyn, jää naimattomiakin kaksi.
Saunan lämmittämisen voi juhannuksena yhdistää ennustamiseen. Jos tyttö haluaa tietää, kuinka pian pääsee miehelään, on hänen illalla otettava kasa halkoja syliinsä ja laskettava ne maahan. Jos aamulla puita on parillinen määrä, pääsee naimisiin. Jos määrä on pariton, joutuu odottamaan vielä seuraavan juhannuksen yli.
Uimataitoisten sinkkupoikien kannattaa kiivetä keskiyöllä veden ympäröimälle kivelle; silloin tuleva morsian näyttäytyy. Morsiamen voi nähdä myös, jos löytää talon, josta on kolmesti muutettu, ja kiipeää sen harjalle hajareisin istumaan.
Jos haluaa kohdata tulevan puolison mieluummin unessa, se onnistuu kääntämällä nukkumaan mennessä vasemman jalan sukan nurin. Kantapäähän laitetaan viiden pennin raha ja sukka vedetään vasempaan jalkaan, minkä jälkeen ei saa enää puhua.
Karjaa omistavat maanviljelijät voivat sitoa onnea tuomaan liuhdan eli seppeleen. Liuhta sidotaan kaisloista ja kieloista ja asetetaan lehmän sarviin ennen kuin se päästetään laitumelle. Jos lehmän palatessa liuhta on tallessa, se merkitsee onnea.
Rakkaan sijasta rikkautta tavoittelevan kannattaa lähteä etsimään saniaisia. Perinteinen uskomus on, että saniainen kukkii juhannusyönä. Saniaislehtoon asetutaan hiljaa valkean lakanan päälle ja odotetaan kukinnon tai siemenen putoamista. Siemenen poimija saa kaiken mitä toivoo, kauneutta, terveyttä ja rikkautta.
Juhannusyönä voi lähteä myös aarrejahtiin. Uskomusten mukaan juhannusyönä muinaisten aarteiden yllä palavat siniset virvatulet eli aarnivalkeat. Aarretta vartioi härkä, käärme, koira tai kissa. Löytäjän pitää vastata oikein aarteenvartijan kysymykseen. Jos löytäjä pyytää paikalle muita, aarre katoaa tai muuttuu mullaksi.
Juhannuksena on perinteisesti ennustettu kuluvan kesän satoa ja viljelymenestystä. Perinteen mukaan juhannukseen asti saa sataa, sillä silloin sateesta on hyötyä kasveille. Juhannussäätä kannattaa muutenkin seurata tarkkaan, sillä uskomusten mukaan millaista ilmaa on juhannuksena, sellaista on Mikkelin päivään (29.9.) asti.
Aamuvirkut voivat olla onnellisia, jos juhannusaamuna aurinko nousee selkeälle taivaalle, koska silloin tulee hyvä vuosi. Tuulinen juhannusyö tietää sen sijaan huonoa marjavuotta. Maanviljelijät voivat mittailla mansikoitaan, sillä sanonnan mukaan ”millainen mansikka Juhanina, sellainen jyvä Jaakkona”.
Karjaonnea voi parantaa pullottamalla juhannuskastetta. Auringon nousun aikaan valkeaan liinaan tai lakanaan kerättyä kastetta voi käyttää pitkin vuotta.
On myös taikoja, joita kannattaa varoa. Jos kaivoon katsoo juhannusyönä monta henkilöä yhtä aikaa, mutta sieltä ei näy takaisin yhtä monta, yksi joukosta kuolee.
Vanhojen uskomusten mukaan vuoden lyhimpänä yönä liikkeellä ovat demonit ja noidat. Pahoja voimia voidaan torjua niin kokkoja polttamalla kuin kovaäänisesti juhlien, mikä suomalaisilta yleensä sujuu ihan luonnostaan.
Lähteet:
Satu Aalto: Suuri Perinnekirja, 1999
Liisa Merenkylä: Tapoja, taikoja, tarinoita, 1974
Urpo Vento: Juhlakirja, 1979
Juttu on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.6.2008.
