Venäjä – arktinen suurvalta

0

VESA JAAKOLA. Suomellekin merkittävän Arktisen neuvoston puheenjohtajuus siirtyi äskettäin pieneltä Islannilta suurelle Venäjälle. Neuvosto perustettiin suojelemaan maapallon pohjoisimpien alueiden ympäristöjä ja luonnonvaroja Ottawan sopimuksella vuonna 1996.

Arktisessa neuvostossa valtiojäseniä ovat Pohjoisen jäämeren rantavaltiot Norja, Kanada, Tanska, Venäjä ja Yhdysvallat sekä muina maina Islanti, Ruotsi ja Suomi. Lisäksi neuvostossa toimii kuuden alkuperäiskansan edustajia. Tarkkailijoina on kahdeksan eurooppalaista ja viisi aasialaista valtiota, niistä merkittävimpänä Kiina.

Etenkin rantavaltiolla on suuria kansallisia etuja ajettavinaan noilla alueilla. Siellä tiedetään olevan runsaasti luonnonvaroja, paljon raakaöljyä ja maakaasuvarantoja ja myös metallimalmeja merenpohjassa. Arktisen jääalueen pienentyessä Koillisväylä on avautumassa merenkululle.

Neuvosto perustettiin ennen muuta arktisen ympäristönsuojelun tarpeisiin. Neuvoston käsittelyyn ei ole otettu esimerkiksi arkoja turvallisuuspoliittisia eikä luonnonvarojen jakoon liittyviä oikeudellisia asioita. Yhteistyötä pyritään varjelemaan yhä poliittisilta kiistoilta.

Vain kerran politiikan pukinsorkka käväisi neuvostossa. Keväällä 2019 Suomen puheenjohtokauden loppukokouksessa Rovaniemellä Yhdysvaltain ulkoministeri moitti Venäjää ja Kiinaa kansallisten etujensa ajamisesta neuvostossa ja esti yhteisen päätösasiakirjan hyväksymisen.

Nyt neuvoston puheenjohtajana toimiva Venäjä on suurvalta myös arktisella alueella. Maailman laajimmassa maassa merkittävä osa sen luonnonvaroista maalla ja merellä on sen pohjoisimmilla alueilla.

Viime vuosina Venäjän valtiojohdossa on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota noihin pohjoisiin alueisiin. On laadittu kaksikin toimintastrategiaa valtion toiminnan opasteiksi Venäjän Arktisella. Niistä ensimmäisessä vuodelta 2009 mainitaan neljä tavoitetta: luonnonvarojen hyödyntäminen, ympäristön suojeleminen, Koillisväylän työstäminen meriliikenteeseen ja kansainvälinen yhteistyö.

Toisessa tavoiteasiakirjassa vuodelta 2013 täsmennetään noita tavoitteita ja kuvaillaan strategian toteuttamista. Alueen mannerjalustan tutkimista jatketaan. Pohjoisen meriliikennettä kehitetään, kalastusta tehostetaan ja alueen elinolojen parantamista jatketaan. Ympäristön suojelua tehostetaan.

Uutena osiona mainitaan alueen sotilaallinen turvallisuus. Sen vahvistaminen liitetään Venäjän asevoimien varusteluohjelmiin. Niiden tavoitteena Arktisellakin on ehkäistä ennakolta kaikki sotilaalliset uhat ja vaarat eli olla pidäkkeenä ulkovaltojen sotilaallisille toimille.

Sattumoisin äskettäin Yhdysvallat julkisti maavoimiensa sotilasstrategian oman Arktisensa puolustustarpeisiin. Kahden suurvallan kilpavarustelu ulottuu siis jo noillekin alueille. Se voi pahimmillaan alkaa varjostaa Arktisen neuvoston rauhanomaista perustyötä.

Nyt kun Venäjä johtaa neuvoston toimintaa, kiinnostavaa onkin nähdä, pitäytyykö se neuvoston alkuperäisessä perustavoitteessa suojella aluetta, sen luontoa ja asukkaita yhteistoimin neuvoston muiden jäsenten kanssa. Vai alkaisiko se politisoida arktisia asioita jopa geopolitiikassa kiisteltäviksi?

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.