Wiurilan kesä ei jätä ketään kylmäksi – näyttelyn taso ja suosio kasvavat vuosi vuodelta

0
Tänä kesänä Wiurilan kesän näyttelyssä on osan ajasta läsnä yleisökeskustelija. Tehtävässä toimii taidehistorian opiskelija Kirsi Uusitalo. Etualalla Maria Leppäsen pyörivät Hysteriasysterit. Kuvat: SSS/Minna Määttänen

Perjantaina avautunut Wiurilan kesän näyttelykokonaisuus tarjoaa huikean monipuolisen katsauksen suomalaiseen nykytaiteeseen. Wiurilan kartanon näyttelytiloissa on esillä teoksia yhteensä 32 taiteilijalta eri puolilta Suomea.

Wiurilan kesä on kolmen kuvataiteilijan, Satu-Maaria Mäkipuron, Jaana Saarion ja Johanna Sarparannan muodostama vapaa työryhmä. Ryhmän tavoitteena on tuottaa mielenkiintoinen ja monipuolinen näyttely, joka esittelee laajasti eri kuvataiteen lajeja ja tekniikoita.

Nyt käynnistynyt näyttelykausi on jo Wiurilan kesän kahdeksas.

– Tämä on ihan paras näyttely, mitä meillä on ollut. Taso nousee koko ajan, Satu-Maaria Mäkipuro sanoo.

Jyväskyläläistä Samuel Lehikoista viehättää metallinen vaikutelma ja kerroksittainen työskentelytapa. Kuvan öljymaalaukset ovat nimeltään Suspended in Light (vas.) ja Asleep Through It All.

Wiurilan kesän näyttely on tällä hetkellä Varsinais-Suomen laajin kolmannen sektorin järjestämä nykytaiteen katselmus. Tänä vuonna näyttelyyn oli ennätysmäärä hakijoita, yhteensä 129.

– Hakijamäärä on kasvanut joka vuosi. Sana kulkee taiteilijoiden mukana, ja hakijoita tulee koko ajan laajemmalta alueelta, toteaa Johanna Sarparanta.

Myös näyttelyn kävijämäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta.

– Tavoitteenamme on, että näyttely olisi tunnettu koko maassa. Viime vuosi oli ennätysmäinen vuosi, ja koska korona-aika vielä jatkuu ja ihmiset liikkuvat paljon kotimaassa, uskomme, että tänäkin vuonna kävijöitä tulee runsaasti, Jaana Saario sanoo.

– Viime kesänä oli paljon kävijöitä, jotka olivat näyttelyssämme ensimmäistä kertaa. Lisäksi oli myös paljon lapsiperheitä, Sarparanta mainitsee.

Helsinkiläinen kuvataiteilija Riikka Ahlfors ja poikansa Pietari. Ahlfors maalaa öljyväri- ja temperamaalauksia, joissa realistinen tila pelkistyy muodoiksi ja väreiksi. Taustalla Ahlforsin teos Twiglin.

Näyttelyssä on teoksia on niin laidasta laitaan, että jokainen kävijä taatusti löytää jotain itseään sykähdyttävää.

Tarjolla on maalauksia, valokuvia, videotaidetta, keramiikkaa, lasitaidetta, tekstiilitaidetta, grafiikkaa, veistoksia ja äänitaidetta. Töitä on sekä nykytaiteen konkareilta että nuorilta, vastavalmistuneilta taiteilijoilta.

Monissa teoksissa kuvastuvat koronapandemian aiheuttamat poikkeusolot. Niissä näkyy viittauksia kuluneen vuoden hiljaiseen, pysähtyneeseen aikaan ja sulkeutumiseen.

Kun näyttelyn teokset oli valittu, työryhmä antoi kokonaisuuden nimeksi Katseen kääntöpiiri. Korona-aika on ollut pitkälti sisäänpäinkatsomista, mutta vähitellen katse alkaa kääntyä.

– Taiteilijahaussa huomasi, että ihmiset ovat pyörineet koronakuplassa ja olleet vain kotona. Yleisilme ei ollut masentunut, mutta aika pysähtynyt. Kun teokset tulivat tänne, niissä olikin väriä ja iloa, ja se yllätti meidät, Sarparanta kertoo.

Uudessa Galleria Augustissa on esillä pitkän linjan keramiikkataiteilijan Leena Juvosen teoksia sarjasta Ancient Stones.

Teoksia on esillä useassa eri rakennuksessa Wiurilan kartanon alueella. C. G. Engelin suunnittelemassa talouskeskuksessa teoksia on Viljamakasiinissa sekä Galleria Kaariholvissa ja sen yläpuolella sijaitsevassa Galleria Pääskyssä. Ympäröivältä puistoalueelta löytyvät lisäksi Galleria Hotelli, Avaingalleria ja uutena näyttelytilana tänä vuonna avautunut Galleria August. Teoksia on myös ulkona.

Teoksia voi kiertää vapaasti katsomassa näyttelyn aukioloaikoina. Koska näyttelyn järjestäjiltä on toivottu yleisöopastusta, tänä vuonna paikalla on osan ajasta yleisökeskustelija. Yleisökeskustelijana toimii salolainen taidehistorian opiskelija Kirsi Uusitalo.

Wiurilan kesä: Katseen kääntöpiiri Wiurilan kartanon näyttelytiloissa (Viurilantie 126, Halikko) 29. elokuuta saakka. Avoinna ma–su klo 11–18, juhannuksena 25.–27.6. suljettu. Vapaa pääsy.

Turkulaisen surrealistin Zamuel Huben teossarjan lähtökohtana on ajatus tuulitehtaasta: jos ihminen tekisi tuulen itse. Hube toivoo teosten antavat ihmisille iloa ja tulevaisuuden uskoa. Kuvassa Köydenvetoa Tuulitehtaalla.

WIURILAN KESÄ 2021
Katseen kääntöpiirin 32 taiteilijaa

Riikka Ahlfors, Helsinki
Soili Arha, Espoo/Kusadasi, Turkki
Mikael Asikainen, Hämeenlinna
Rasmus Förster, Helsinki
Anssi Hanhela, Oulu
Mollu Heino, Eurajoki
Mari Isotalo, Hämeenlinna
Alma Jantunen, Nuutajärvi
Leena Juvonen, Helsinki
Keanne van de Kreeke, Somero
Tiina Laitanen, Espoo
Samuel Lehikoinen, Jyväskylä
Maria Leppänen, Eurajoki
Zamuel Hube, Turku
Sanna Majander, Kouvola
Seppo Manninen, Somero
Tiina Marjeta, Imatra
Jaana Mattsson, Helsinki
Tiina Nevalainen, Riihimäki
Suvi Nurmi, Helsinki
Pirjo Nykänen, Kemi
Matti Närekangas, Helsinki
Eljas Perheentupa, Karjalohja
Johanna Pöykkö, Oulu
Anna Reivilä, Porvoo
Seppo Renvall, Helsinki
Simo Rouhiainen, Helsinki
Outi Savolainen, Savonlinna
Pertti Toikkanen, Järvenpää
Hanna Varis, Turku
Jari Vesterinen, Orimattila
Tiina Wallius, Porvoo

Wiurilan talouskeskuksen sisäpihalla voi nähdä karjalohjalaisen Eljas Perheentuvan teoksen Vähän huono päivä. Se on osa Puristaa-sarjaa, joka syntyi puolivahingossa, kun taiteilija käytti A-puristimia ja huomasi, että ne näyttävät epätoivoisilta työmiehiltä. Perheentupa on tehnyt uransa teollisena muotoilijana ja hänen taidettaan on yleisön nähtävillä ensimmäistä kertaa.