Elävää historiaa Muurlan kotiseutumuseolla – rukkinäyttelyssä kehräämistä paikan päällä

0
Robin Kapanen valmistaa karstoilla leperettä samalla kun Henna Moilanen kehrää. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Muurlan kotiseutumuseolla voi tänä kesänä ihastella työnäytöksiä joka sunnuntai. Henna Moilanen kehrää rukilla villasta lankaa ja apupoika Aapelina toimiva Robin Kapanen puuhastelee ja esittelee näyttelyä.

Jo yli 30 vuotta toimineen kotiseutumuseon tämän kesän näyttelyssä pääroolissa ovat rukit. Moilanen kehrää lankaa tottunein ottein, sillä hän tekee käsitöitä päätoimisesti.

– Myyn itse valmistamiani lankoja, minkä lisäksi teen myös varpuluutia ja koiranleluja. Olen aina ollut kiinnostunut vanhoista käsitöistä ja opin kehräämään kansalaisopiston kurssilla, Moilanen kertoo.

Apupoika Aapeli esittelee vieraille näyttelyn esineitä, kuten ulkovarastosta löytyviä vanhanaikaisia luistimia. Kuva:
SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Moilasen yrityksen nimi on Lepere. Hän kertoo sanan tarkoittavan karstoilla villasta valmistettavaa hahtuvaa, josta lankaa voidaan kehrätä. Yksi Aapelin rooliin kuuluvista tehtävistä on valmistaa lepereitä Moilasen kehrättäväksi.

10-vuotias Robin Kapanen hakeutui itse mukaan kotiseutumuseolla järjestettäviin työnäytöksiin. Kapanen harrastaa teatteria ja oli mukana näyttelemässä Muurlan kotiseutuyhdistyksen vuonna 2017 tekemässä Jos minä laukasen -näytelmässä.

– Halusin mukaan yhdistyksen toimintaan, joten laitoin Hanna-Maijalle sähköpostia, Kapanen kertoo.

Hanna-Maija Saarimaa on kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja. Hän rekrytoi Henna Moilasen mukaan eräiltä messuilta, jossa Moilanen myymässä valmistamiaan tuotteita.

Museon aukioloaikoina Robin Kapanen on Aapeli, reipas apupoika, joka esittelee vieraille paikkoja, esineitä ja eläytyy rooliinsa täysin. Moilanen ei ole miettinyt itselleen roolihahmoa, mutta Kapanen vakuuttelee nauraen, että sellainen löydetään vielä.

– Hanna-Maija on kertonut, että tässä talossa asui aikanaan yhdeksän lasta. Hän vitsailee, että olen yhden lapsen haamu, Kapanen kertoo.

 

Kotiseutumuseon talon rakensivat kaksi naimatonta ystävystä 1870-luvulla vuokratulle maalle. Heistä toinen, Kalle Honkanen, lunasti talon itselleen 1926 ja asui siellä perheensä kanssa. Honkasen lapset asuttivat taloa, kunnes se siirtyi Muurlan kunnan omistukseen.

Honkalan talosta tehtiin museo vuonna 1989 ja sinne siirrettiin kotiseutuyhdistyksen omistamat museokalusteet. Museossa on pysyvän kalustuksen lisäksi joka kesä vaihtuva näyttely, joka on tänä vuonna nimeltään Sur, rur, rukki.

Nyt museossa järjestetään ensimmäistä kertaa työnäytöksiä.

– Yllättävän vanhatkaan ihmiset eivät ole koskaan nähneet kehräämistä. On hienoa päästä työskentelemään aidossa ympäristössä, Moilanen kertoo tyytyväisenä.

Henna Moilanen harjaa portaita itse valmistamallaan varpuluudalla. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Moilasen tekemiä lankoja ja luutia on mahdollista ostaa näyttelyn yhteydessä. Variksenmarjasta valmistettavien varpuluutien tekeminen on hyvää vastapainoa rauhalliselle kehruulle.

– Pääsen tarpomaan soita ja metsiä pitkin, kun etsin varpuja. Isoisoäitini valmisti kotikylässään paljon luutia ja kiinnostuin muutama vuosi sitten niiden valmistamisesta, Moilanen sanoo.

Harjattavaa voi syntyä esimerkiksi kun apupoika Aapeli veistelee kaarnalaivaa tai teroittaa itse tekemäänsä kynää piirtääkseen. Kun museolle saapuu vieraita, hän juoksee reippaasti ottamaan tulijat vastaan ja esittelee talon ja ulkovaraston aarteet esine kerrallaan.

– Kerran yhdet vierailijat antoivat minulle kymmenen euron setelin, Kapanen kertoo.

Sur, rur, rukki -näyttely Muurlan kotiseutumuseossa 4.7.–29.8. Auki sunnuntaisin kello 13–15, Muurlantie 134. Vapaa pääsy.