Etävuoden taidetta – Vapaan taidekoulun opiskelijat pääsivät palaamaan yhteistyöhön Kiskon kivimakasiinin näyttelyssä

0
Erillisyydestä-näyttely ripustettiin Kivimakasiiniin tarkkaan harkiten. Tilan luonne haluttiin tuoda esiin mutta myös teosten on päästävä oikeuksiinsa. Kuva: SSS/Santeri Iltanen.

Kuvataiteilijan työ on useimmiten itsenäistä, mutta taideopiskeluun kuuluu myös tiiviin yhteisön aika. Mitä tapahtuu, kun ryhmä eristetään etäyhteyksien päähän? Tätä käsittelee Helsingin Vapaan taidekoulun kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden näyttely, joka on saanut nimen Erillisyydestä.

Näyttelyssä esittäytyy kuusi taiteilijaa: Sini Ilves, Silja Paakkinen, Rafael Siren, Ida Lahtinen, Jussa Pennanen ja Hanna-Reeta Koivaara. Tekniikkana on pääosin maalaus, johon Vapaa taidekoulu keskittyy, mutta muutakin nähdään.

Ajatus ryhmänäyttelystä syntyi, kun Sini Ilves sai tietää, että Kiskon kivimakasiinin heinäkuuhun oli avautunut tyhjä kohta. Kisko oli Ilvekselle tuttu kesäpaikka, sillä hänen vanhempansa, Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi ja viulisti Jaakko Ilves, ostivat sieltä vapaa-ajan asunnon kuusi vuotta sitten.

– Kun tuli mahdollisuus pitää näyttely täällä, kysyin opiskelukavereitani mukaan, Sini Ilves kertoo.

Tilaisuus työskennellä jälleen yhdessä houkutteli yli puolet vuosikurssista Kiskoon.

– Opiskelun alussa kahden vuoden ajan näimme samassa luokassa melkein koko ajan toistemme teoksia, ja saatoimme käydä yhdessä läpi maalausprosessia. Nyt olemme palanneet koolle ja nähneet toistemme töitä pitkästä aikaa ja uudesta näkökulmasta, Ilves sanoo.

Omassa taiteessaan Ilves käsittelee ihmisen moniulotteisuutta, yksilöä ja yhteisöä. Se on teema, johon eristyksissä olo liittyy läheisesti.

Kivimakasiini sai taiteilijoilta runsaasti kehuja. Kuva: SSS/Santeri Iltanen.

Kivimakasiinin tila teki nuoriin taiteilijoihin vaikutuksen. Vuonna 1858 rakennetun viljamakasiinin kiviseinät käyvät taiteen kanssa erilaista vuoropuhelua kuin tavallinen valkoinen galleria.

– Mietimme ripustusta tarkasti. Halusimme saada tilan luonteen tulemaan esille, Silja Paakkinen kertoo.

Hän pohtii teoksissaan kuvitellun ja todellisen paikan suhteita ja paikkaan liittyviä muistoja. Täällä voi hyvin kuvitella kivimakasiinin liittyvän näihin muistoihin.

Paikka vaikutti ainakin Rafael Sirenillä siihen, mitä teoksia hän otti mukaan. Hänen tummasävyisen taiteensa lähtökohdat yltävät filosofian lukemisesta hetken mielijohteisiin.

– Huomasin, että muutama työni sopii tähän tilaan, kuin olisin alitajuisesti tehnyt niitä juuri tänne, hän sanoo.

Ida Lahtinen toi Kiskoon pääosin abstraktin Saarivaikutus-teoskokonaisuuden. Nimen voi ajatella viittaavan yhtä hyvin maisemaan kuin yksinoloonkin.

– Teoksissa alkoi ilmetä välähdyksiä ja muistijälkiä paikasta, jossa olen viettänyt paljon aikaa teosten maalaamisen ohella, Lahtinen kuvailee.

Omassa rauhassa maalaaminen sinänsä ei ollut etäopiskelussa ongelma, mutta vuorovaikutusta kaivattiin.

– Oli harmi, kun spontaanit keskustelut jäivät puuttumaan. Ne saattavat viedä työtä uuteen suuntaan Silja Paakkinen sanoo.

Jussa Pennanen huomasi maalaamisensa muuttuvan yksin:

– Keväällä, kun olimme eniten eristyksissä, työni tulivat rauhallisemmiksi ja ehkä käännyin enemmän sisäänpäin. Silloin kun on hulinaa, töihini tulee enemmän piikikkyyttä.

Rafael Siren, Jussa Pennanen, Ida Lahtinen, Silja Paakkanen, Hanna-Reeta Koivaara ja Sini Ilves pääsivät etäopiskelun jälkeen kokoamaan näyttelyn yhteistyössä. Kuva: SSS/Santeri Iltanen.

Hanna-Reeta Koivaaralla etäopiskelu vaikutti osaltaan teosten tekniikkavalintaan.

– Yksiössä asuessa on vaikeaa se, että työt ovat koko ajan siinä, niitä ei pääse pakoon. Aloin tehdä leimasinkaiverrusta, joka vaatii vähemmän tilaa kuin maalaus, Koivaara kertoo.

Entä seuraavaksi? Vaikka korona hellittää, ryhmä ei enää tule viettämään aikaa yhteisessä luokassa.

– Meillä on tekemättä enää lopputyö. Koulun viimeinen vuosi on aina itsenäistä työskentelyä, Silja Paakkinen kertoo.

Erillisyydestä-näyttely 1.8. saakka Kiskon kivimakasiinissa, Toijantie 14. Avoinna ti–su klo 13–17.

Lilli Paasikivi viihtyy Kiskossa

Tätä on odotettu! Kun Paasikivi Sisters lauloi Kiskon kivimakasiinin näyttelyn avajaisissa lauantai-iltana, yleisön joukossa saattoi tuntea, kuinka elävää musiikkia on kaivattu.

Kiskon kesäasukas, Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi perusti paikkakunnalle Sydänkesän säveliä -festivaalin 2016. Hän lupaa, että jos korona ei  tuo uusia yllätyksiä, tapahtuma saa kahden välivuoden jälkeen jatkoa ensi kesänä.

– Vastaan festivaalin sisällöstä, mutta kukaan ei saa aikaan tapahtumaa yksin. Olen iloinen siitä, että kylältä on löytynyt talkoohenkeä ja halua järjestää. Kisko-Seuran aktiiviset ihmiset ovat vastanneet käytännön järjestelyistä, markkinoinnista ja lipunmyynnistä, Paasikivi kiittelee.

– Kiskon kirkonkylä on uskomattoman viehättävä, ja vanha puukirkko on akustisesti hyvä musiikille.

Ensi kesänä Kiskossa kuullaan taas Sydänkesän säveliä, Lilli Paasikivi suunnittelee. Kuva: SSS/Santeri Iltanen.

Kun Paasikiven perhe etsi vapaa-ajan asuntoa, tähtäimessä ei erityisesti ollut Salon seutu, mutta Kiskosta sattui löytymään sopiva paikka. Sittemmin olo Varsinais-Suomessa on alkanut tuntua kotiinpaluulta.

– Olen syntynyt Hämeessä, mutta isovanhempani äidin puolelta ovat Varsinais-Suomesta. Isoisäni isä oli Raision kirkkoherra, Paasikivi kertoo.

– Kun täällä käyskentelee ja hoitaa ruusutarhaa, on kuulumisen tunne. Nautin historiallisesta miljööstä ja maaseudusta, jossa näkyy, että sitä on viljelty satoja vuosia.
Kotoisa olo välittyi myös Paasikivi Sistersin ja säestäjänä toimineen Sirkka Kärkkäisen rennosta ja hyväntuulisesta esityksestä. Paasikivi Sistersissä Lilli Paasikivi laulaa kahden sisarensa, Riikka Paasikiven ja Nelli Paasikivi-Ahlströmin kanssa.

– Olemme laulaneet yhdessä jo lapsina. Tässä iässä olemme löytäneet Harmony Sistersin ja nostalgiabiisit, joita laulamme iloisella tätienergialla, Paasikivi sanoo nauraen.

Seuraavaksi hän on lähdössä toisenlaisiin tunnelmiin, Ranskaan katsomaan Kaija Saariahon juuri ensi-iltansa saanutta oopperaa Innocence. Se nähdään Helsingissä lokakuussa 2022.

Tämän syksyn esitykset Kansallisoopperassa alkavat elokuussa.

– Meillä on tulossa syyskaudelle hienoja tuotantoja, kuten Cavalleriana Rusticana, Pajatso ja Tosca. Taiteilijoiden nälkä päästä yleisön eteen ja yleisön nälkä päästä taiteen äärelle on vahva.