Emme tiedä miltä kuulosti, kun sopraano Emma Engdahl (1852–1930) lauloi.
Siitä ei ole säilynyt tallenteita, joten voimme vain kuvitella.
Mutta jotakin voi päätellä siitä, että hänet valittiin esiintymään Venäjän keisarille ja Suomen suurruhtinaalle Aleksanteri II:lle.
Hän lauloi tsaarille Helsingissä, nykyisessä presidentinlinnassa, joka Emman aikaan oli keisarin Suomen palatsi. Esiintymisen jälkeen hän sai keisarilta lahjaksi timanttikorvakorut, jotka ovat edelleen tallessa.
– Jotakin Emmasta kertoo myös, että esiintymisen jälkeen hän kirjoitti keisarille omakätisesti kirjeen ja kysyi, voisiko saada rahaa opiskellakseen ulkomailla. Hän sai rahat. Kirje löytyi valtionarkistosta, mainitsee Emma Engdahlin elämästä kirjan kirjoittanut Bo Wessman.
Tammisaarelainen ja sittemmin kemiöläinen Emma Engdahl oli yksi Suomen ensimmäisistä kansainvälisistä oopperatähdistä. Häntä myöhemmin vaikuttanut oopperalaulaja Aino Ackté (1876–1944) tunnetaan edelleen hyvin, mutta Emma Engdahlin nimi on painunut unholaan.
– Tammisaaressakin hyvin harva tietää, kuka oli Emma Engdahl, Wessman toteaa.
– Aino Ackté vaikutti paljon myöhemmin, ja hänen äänestään on säilynyt tallenteita. Vaikka sen ajan äänitallenteet eivät olleet kovin hyviä, sillä on varmasti merkitystä, arvelee Satu Torstila.
Satu Torstilan ansiota on, että Emma Engdahlin nimi on nyt nostettu uudelleen esiin ja hänen elämästään on juuri valmistunut kirja: Emma Engdahl – Oopperan primadonna. Mainosalalla ja sittemmin tapahtumajärjestäjänä uransa tehnyt Torstila muutti Helsingistä Tammisaareen ja löysi Emman vahingossa.
– Kävelin koirani kanssa usein talon ohi, jonka seinässä oli laatta: ”Operasångerskan Emma Engdahl 1952–1930 växte upp i denna gård” eli Oopperalaulajatar Emma Engdahl vietti täällä lapsuutensa. Aloin miettiä, kuka tällainen Emma Engdahl on, Torstila kertoo.
Vähitellen Torstila alkoi etsiä Engdahlista tietoa. Hän halusi, että unohdetun naisartistin tarina tulisi jälleen suuren yleisön tietoisuuteen.
Torstila kertoi hankkeestaan Bo Wessmanille, johon oli tutustunut koiraa ulkoiluttaessaan. Useita tietokirjoja kirjoittanut Wessman innostui aiheesta heti.
Wessman oli tiennyt Engdahlista jo 6-vuotiaasta lähtien, jolloin Emman kotitalon seinässä oleva muistolaatta paljastettiin. Laatta tuli Wessmanille tutuksi, sillä samalla kadulla sijaitsi hänen isoisänsä talo ja jäätelökioski. Myöhemmin hän törmäsi Emmaan, kun laati Ekenäs Konsertgarantiföreningenin historiikkia.
Kaiken kaikkiaan Wessman ja Torstila keräsivät aineistoa Emmasta kertovaa kirjaa varten lähes kolmen vuoden ajan.
– Olen tehnyt 15 historiakirjaa muun muassa kirkoista, arkkitehtuurista ja sotilasaiheista, mutta tämä on ollut niistä kaikkein mielenkiintoisin tehdä, Wessman sanoo.
Emma Engdahlin elämästä ei puuttunut romantiikkaa eikä dramatiikkaa.
– Hänen elämänsä oli niin värikäs, että siitä voisi tehdä oopperan libreton, Wessman toteaa.
Emma syntyi Pietarissa, tanskalaisen kultasepän Peder Madsenin ja suomalaisen Maria Sandelinin perheeseen. Kolmilapsinen perhe muutti Tammisaareen, kun Emma oli 8-vuotias.
Peder Madsen rakennutti yhdessä toisen kultasepän Werner Elfströmin kanssa vuonna 1859 Tammisaareen talon, joka pian jäi pelkästään Madsenin perheen omistukseen. Talo seisoo edelleen hienosti kunnostettuna Itäisellä Rantakadulla ja on yksityisomistuksessa.
Madsenin perhe sai elantonsa isän kultasepän työstä sekä myymällä kalastamiaan kaloja ja omassa puutarhassa kasvatettuja vihanneksia. Tammisaaressa perheeseen syntyi vielä neljä lasta lisää, ja Emma oli katraan toisiksi vanhin. Käytökseltään häntä on kuvattu viehkeäksi ja miellyttäväksi, olemukseltaan hieman uneksijaksi.
Emma oli jo Pietarissa saanut pianonsoiton opetusta, ja myös hänen laulun lahjansa huomattiin varhain. Siksi hän saikin esiintyä erilaisissa tammisaarelaisissa juhlissa ja illanvietoissa.
Hän lauloi myös muutaman muun nuoren kanssa yllätysserenadin Sakari Topeliukselle, joka oli käymässä kaupungissa. Suurmies liikuttui.
Itse asiassa kaikki Madsenin sisarukset lauloivat ja näyttelivät mielellään, mutta vain Emmalle estradista tuli työpaikka. Oopperan lisäksi hän teki myös puherooleja.
– Harmi, että Emma Engdahlilla on lauluääni, sillä hän olisi kuulunut teatteriin, sanoi aikansa tunnettu näyttelijä Hjalmar Agardh.
Isä oli ankara, eikä Emmaa päästetty kylille hurvittelemaan, mutta 17-vuotiaana hän rakastui. Nuoriso sai kokoontua Madseneille lauluharjoituksiin, ja harjoituksissa kävi myös proviisori Emil Engdahl (1843–1886).
Emil Engdahl oli musikaalinen ja iloluontoinen nuorimies. Kun Emil päivysti apteekissa kesäiltaisin, hän soitti usein huilua avoimen ikkunan luona.
– Ääni kuului lahden yli vastarannalle, missä Emma istui kotinsa rannassa kuuntelemassa ja vastasi laululla, Wessman kertoo.
Pari meni naimisiin, kun Emma oli 19-vuotias, ja he muuttivat Viipurin lähelle Uuraansalmeen, mistä Emil Engdahl sai apteekkarinoikeuden. Heille syntyi tyttö Elna (1871) ja myöhemmin poika John (1874). Avioliitto ei ollut onnellinen, ja synkimmän käänteen se sai, kun Elna kuoli 3-vuotiaana isorokkoon.
Isorokkoon sairastuneita ei saanut tartuntavaaran takia haudata kirkkomaahan, vaan eräälle ulkomeren saarelle.
– Emma joutui itse viemään lapsensa myrskyssä pienellä purjeveneellä saareen ja kaivamaan hänelle haudan. Miehestä ei ollut apua, Wessman kertoo.
Tämän jälkeen pariskunta erosi, ja Emma palasi poikansa kanssa lapsuudenkotiinsa, isän vallan alle.
Emma joutui palaamaan elämässään traagisella tavalla lähtöruutuun, mutta nousi siitä uskomattomaan kukoistukseen. Bo Wessman miettii, että se on osoitus hänen vahvasta luonnostaan.
Emma oli päättänyt ryhtyä laulajaksi. Hän sai matkustaa Helsinkiin, ja hän alkoi ottaa laulutunteja Emilie Mecheliniltä.
– Jo viiden laulutunnin jälkeen hänelle tarjottiin kiinnitystä Suomalaisen Teatterin oopperaosastoon. Eikä hän ollut koskaan nähnytkään oopperaa, Wessman muistuttaa.
Koska Emma ei osannut suomea, hän ei rohjennut ottaa paikkaa vastaan. Tuttavaperheen kautta hän pääsi näyttämään taitonsa ruotsinkielisen Uuden Teatterin johtajalle Nikolai Kiseleffille ja sopimus syntyi.
Elokuussa 1875 Emma alkoi työskennellä Uudessa Teatterissa, ja marraskuussa hän debytoi Adinan osassa Donizettin oopperassa Lemmenjuoma. Rouva Engdahl sai yleisöltä myrskyisät aplodit ja lehdistöltä ylistävät arvostelut.
Emma Engdahlista tuli yleisön suosikki heti ensiesiintymisestään lähtien. Suosiota jatkui niin kauan kuin hän jatkoi esiintymistä eli vuoteen 1890 saakka.
15-vuotisen uransa aikana hän kävi opiskelemassa laulua Milanossa ja Pariisissa. Hän hurmasi yleisöjä muun muassa Berliinissä, Pariisissa, Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa. John-poika kasvoi sillä aikaa isovanhempien hoivissa Tammisaaressa, ja äiti lähetti hänelle ikävöiviä kirjeitä.
– Emma oli nainen, joka meni rohkeasti kohti unelmiaan, kuten nykyään sanotaan, Satu Torstila kiteyttää.
Pietarissa Emma tutustui aikansa supertähteen Anton Rubinsteiniin.
– Olen varma, että heillä oli suhde, Wessman sanoo.
Weimarin musiikkijuhlilla pianisti Franz Liszt antoi Emmalle esiintymisen jälkeen kukkakimpun. Kimppu on edelleen tallella kuivattuna, Kemiön Sjölaxin kartanossa.
Emman ura päättyi, kun hän meni 38-vuotiaana naimisiin kemiöläisen varatuomarin Krister Jägerskiöldin (1852–1931) kanssa.
Turun hovioikeuden notaari ja Sjölaxin kartanon herra oli nähnyt Emman esittämässä Turussa La Traviataa ja oli esityksen jälkeen aivan myyty. Hän lähetti Emman hotelliin korttinsa ja toiveen tarjota taiteilijattarelle illallinen. Kaksi viikkoa sen jälkeen he menivät kihloihin ja pian sen jälkeen naimisiin.
Emma lupasi sulhaselleen, että jättäisi uransa ja esiintyisi jatkossa vain hyväntekeväisyystilaisuuksissa. Lupaus ei ihan pitänyt, mutta pitkälti kuitenkin. Hän esiintyi vielä 1890-luvulla jonkin verran ja toimi Turussa laulunopettajana.
Emman uusi päärooli oli toimia Sjölaxin kartanon määrätietoisena emäntänä. Hän sai myös kaksi lasta: Bertilin (1891) ja Ann-Marin (1896).
Emma Engdahl-Jägerskiöld kuoli 78-vuotiaana, ja hänet haudattiin Kemiöön Jägerskiöldin sukuhautaan.
Sjölaxin kartano on edelleen saman suvun omistuksessa. Iso osa huoneista on säilytetty Emman aikaisessa asussa, ja tallessa on myös runsaasti hänen pukujaan, korujaan, kirjeitään ja valokuviaan. Wessman sai hyödyntää laajaa aineistoa muodostaessaan kuvaa Emmasta.
– Emma oli taiteilijaluonne: hän saapui esimerkiksi aina myöhässä. Mutta toisaalta hän oli myös jämpti ihminen, joka oli jo lapsuudenkodissaan tottunut tekemään töitä, Wessman kuvailee.
Satu Torstilan aloitteesta Emma Engdahlia muistetaan tänä vuonna myös Kemiönsaaren Musiikkijuhlilla. Tapahtumassa järjestetään konsertti, jossa Emman laulamia kappaleita tulkitsee sopraano Hedvig Paulig. Häntä säestää pianolla Folke Gräsbeck ja Emman elämästä kertoo näyttelijä Alma Pöysti.
– Hedvig Pauligin äänen pitäisi vastata nykyajan oopperalaulajista parhaiten Emma Engdahlin ääntä, Torstila kertoo.
Emma Engdahl – Laulun kultakausi -konsertti pidetään Kemiön kirkossa 15. heinäkuuta klo 19. Emmasta kertova kirja julkistetaan konsertin yhteydessä.
Lähteet: Bo Wessman: Emma Engdahl – Oopperan primadonna. 2021. Bo Wessmanin ja Satu Torstilan haastattelut. Henkilökuvat Emma Engdahlista ovat jälkikäteen värjättyjä. Kuvat ovat kirjasta Emma Engdahl – Oopperan primadonna, jonka graafisen asun on suunnitellut Eva Tordera Nuño.
