Katso video – Heikki Paakkanen esittelee massiivista urkuapparaattia ja kyynisnihilistisiä torakkapiiroksia

0
Heikki Paakkasen urkuapparaatti on viisi metriä korkea. Apparaattia piti katkoa kahdella metrillä, jotta se mahtui Kivimakasiinin näyttelytilaan. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Kiiruun Kivimakasiinin toisessa näyttelytilassa seisoo katonharjaan ulottuva viisimetrinen laite, jossa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Somerolaiselle taiteen moniottelijalle Heikki Paakkaselle absurdi tyyli on kuitenkin ominaista.

– Sarjakuvateoksenikin ovat täynnä vinksahtanutta hämäräajattelua, Paakkanen kuvailee.

Tuota mahtipontista, korkealle nousevaa kapistusta Paakkanen nimittää ”Tuomionpäivän urkuapparaatiksi”.

– Hiukan kismittää, että apparaattia piti lyhentää kaksi metriä, jotta se mahtui tänne Kivimakasiiniin, Paakkanen harmittelee.

Muun muassa Sarjakuva-Finlandialla palkittu taiteilija tunnetaan kenties parhaiten nimeomaan piirrostöistään, mutta myös muunlainen taide, kuten animaatiot ja käsityöt, luonnistuvat.

– Olen ollut aina intomielinen käsityöläisihminen. Kaikkiin sarjakuvatuotoksiini liittyy aina jokin uudenlainen apparaatti, joka rakennetaan myös käytännössä, joten ei tämä ensimmäinen yritelmäni ole, Paakkanen kertoo.

Tuomionpäivä-nimeä kantava näyttely käsittää urkuapparaatin lisäksi myös torakka-aiheisen piirrossarjan. Taiteilijan omin sanoin näyttely sisältää ”höyrypukaristista saattohoitoa satumaassa vaeltajille, torvia, torakoita, tuhoa ja toivoa”.

Näyttelyn artefaktit ovat olleet aiemmin nähtävillä Virossa, mutta Suomessa apparaatti ja torakkakuvat ovat esillä nyt ensikertaa.

– Minua pyydettin mukaan steampunk-aiheeseen näyttelyyn, joka järjestettiin etelänaapurissamme kolme vuotta sitten. Vielä tuolloin kansakuntaamme vaivaavasta ruttopandemiasta ei ollut tietoakaan, mutta nyt esineistön dystopiahenkisyys on ajankohtaisempi kuin olisi saattanut olettaa, Paakkanen sanoo ja viittaa koronapandemiaan.

Steampunkille tyypillinen ”konenostalgisromanttinen” maailma ei ollut somerolaistaiteilijalle ennestään tuttu, mutta hän ryhtyi silti tuumasta toimeen.

– Sain Virossa näyttelyalustakseni kymmenen metriä korkean vesipöntön. Halusin rakentaa jotain näyttävää ja edustaa täten Suomea parhaalla mahdollisella tavalla.

Steampunkille tyypillistä on, että valmiisiin esineisiin tulevat osat saatetaan Paakkasen sanoin ”yhteen sieltä täältä”.

– Kiersin romukauppoja Somerolla ja Forssassa saadakseni tarvittavat materiaalit apparaattia varten.

Erityisen ylpeä Paakkanen on apparaatin sisältämästä runsaasta mittaristosta.

– Kenelläkään ei ole yhtä paljon mittareita kuin minulla, hän uskoo.

Urkuapparaatti puski höyryä, kun Paakkanen kaapi sen uumenista 4 1/2 D -formaatin musiikkituotosta. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Paakkasen torakkapiirrosten taustalla on taiteilijan mukaan ”nykyajalle tyypillistä hämärää dystopia-ajattelua”.

– Kun ihmiskunta kuolee, meidän jälkeemme jäävät rotat, luteet ja karhukaiset, hän uumoilee.

Useassa torakkasarjan teoksessa esiintyy ylivallan itselleen napannut tiedemies, joka tekee öttiäisillä moninaisia kokeitaan.

– Pseudotieteellisten ajatusten lisäksi näkökulmavalinta on selkeästi kyynisnihilistinen, Paakkanen vääntää.

Torakkapiirrokset sisältävät Paakkasen tyyliä kunnioittaen runsaasti yksityiskohtia ja surrealistista visuaalisuutta.

– Teoksissani on aina mukana paljon kaikenlaista krääsää, hän kiteyttää.

Paakkasen torakkapiirrosten taustalla on kyynisnihilistinen ajatusmaailma. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Paakkanen kertoo, että mahtipontinen urkuapparaatti rakentui lopulta kuin itsestään.

– Kävin kiertelemässä ja katsomassa urkuja. Etenkin urkupillien mieletön määrä yllätti minut.

Vaikka Paakkanen tunnetaan parhaiten kirjallisten tuotostensa kautta, hän ei ole musikanttinakaan noviisi.

– Olen säveltänyt konsertteja esimerkiksi kalpamiekalla, Paakkanen valaisee.

Urkuapparaatin rakentamisvaiheessa tärkeitä lähtökohtia olivat laitteen toiminnallisuus ja sen musiikilliset ominaisuudet.

– Mutta muiden en voi sallia soittavan tätä apparaattia. Soittolaite nimittäin taltioi ihmisten traumaattiset lapsuusmuistot, Paakkanen hätkähdyttää.

Urkuapparaatti on myös äärimmäisen herkkä laite.

– Näyttelytilassa kävi taannoin yksi Welsh corgi -rotuinen koira. Sen punkkipanta käynnisti laitteen ja sai sen käymään ylikierroksilla, Paakkanen havainnollistaa.

Eikä siinäkään vielä kaikki: härveli nimittäin tulostaa taiteilijan lirutteleman musiikin 4 1/2 D -formaatissa soitannan jälkeen.

Olavi Uusivirran yhtyeessä soittava kitaristi Timo Kämäräinen kävi katsomassa apparaattia ja näki tulostustuotoksen. Hän kertoi pystyvänsä rekonstruktioimaan apparaatilla soitetun musiikin möhkälettä koskettamalla ja sen muotoja tarkistelemalla. Siis ikään kuin nuotteja lukisi, Paakkanen intoilee.

Musiikkia konkreettisesti. Tämä möhkäle syntyi urkuapparaatin uumenissa, kun Paakkanen oli lopettanut soitantansa. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.