Kuusen pahimpiin tuholaisiin kuuluvien ötököiden määrä lasketaan kerran kuukaudessa. Lähellä epidemiarajaa ei olla, mutta kuukaudessa määrä on kasvanut useisiin tuhansiin. Vielä toukokuussa lento oli vaisua kesäkuuhun verrattuna.
– Vein pyydykset huhtikuun lopulla, ja kesäkuussa niissä oli kirjanpainajia huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi viime vuonna Perniössä olleissa pyydyksissä, kuvailee metsäneuvoja Minnamari Tuovinen Metsäkeskuksesta.
Hän on yksi käytännön seurantatyötä tekevistä Luonnonvarakeskuksen (Luken) koordinoimassa kirjanpainajaseurannassa, jossa työrukkasina eri puolilla Suomea on myös metsänhoitoyhdistyksiä.
– Odotan jännittyneenä, mitä tästä kesästä tulee, Tuovinen pohtii.
Tuovinen laski Salon seudulla olevan seurantapaikan edellisen kerran 21.6., mutta lähti pyynnöstä katsomaan seurantapaikkaa kesäkuun lopulla.
– Tänne on jo selvästi kertynyt, hän kurkkaa purkin pohjalle. Siellä on läjä tummia noin puolen sentin mittaisia kuoriaisia.
Seurantapaikalla on kolme pyydystä, joissa on kemiallisia houkutinaineita eli feromoneja. Kirjanpainajat lentävät niitä kohti ja putoavat pulloon, josta Tuovinen laskee niiden määrän.
– Nämä ovat naaraita. Kirjanpainajanaaraat lentävät myös kuusiin koiraiden houkuttelemana, Tuovinen selittää.
Pyydykset on aseteltu viime talven hakkuuaukolle, jonka reunalla on etelään rajoittuva kuusivaltainen metsä.
– Sen edessä oli ennen sankka kuusikko, mutta nyt se on paahteisella paikalla ja altis stressille. Puut vähän kärsivät, jolloin niihin voi tulla myös kirjanpainajia, Tuovinen sanoo.
Myös metsäasiantuntija Markku Sievänen Metsäkeskuksesta muistuttaa kaarnakuoriaisille alttiista kuusista.
– Nyrkkisääntö on, että kun tulee kovia tuulia ja myrskyjä, kirjanpainajat iskevät vastakaatuneisiin kuusiin, hän sanoo.
Kuoriaiset hakevat kohteikseen juuri kaatuneita tai muuten stressaantuneita kuusia, mutta iskevät massaesiintymisten aikaan myös terveisiin puihin.
– Toukokuu oli sateinen ja kylmä, joten määrät pysyivät seurantapaikoilla maltillisina, Sievänen sanoo.
Hän kuitenkin uumoilee, että jos sää pysyy lämpimänä, se edistää kaarnakuoriaisten lisääntymistä, mikä on näkynyt jo kesäkuun laskennassa.
Mikäli lämmin sää jatkuu pitkälle, vaarana on toinen kirjanpainajasukupolvi.
Salon seudulla olevista Minnamari Tuovisen hoitamista pyydyksistä on Luken mukaan tähän mennessä saatu arviolta 8 000 kirjanpainajaa. Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Ylioja sanoo, että tällä hetkellä ei vielä olla riskirajalla.
– Kun kesän aikana pyydyksistä saatavien kirjanpainajien määrä ylittää 15 000, puhutaan riskirajasta. Se kertoo, että alttiilla paikalla kirjanpainajia on runsaasti tappamaan eläviä kuusia, Ylioja sanoo.
Hänen mukaansa parveilu alkoi tänä vuonna toukokuussa helatorstain aikaan säiden lämmettyä yli plus18 asteen.
Ylioja sanoo, että lämmin alkukesä on ollut kirjanpainajille suotuisa.
Asiantuntijat ovat kannustaneet metsänomistajia tarkkailemaan kuusikoitaan. Myös Tuovinen sanoo, että metsänomistajien kannattaisi käydä katsomassa, missä kunnossa kuusimetsät ovat.
– Jos kuusiin on tullut kirjanpainajia, ei ole muuta ratkaisua kuin hakkuu, muistuttaa puolestaan Sievänen.
Hän sanoo, että kirjanpainajatuhot pysyvät aisoissa, jos metsät pidetään elinvoimaisina ja ne harvennetaan ajoissa.
– Tuhoja on enemmän, jos harvennushakkuut jäävät tekemättä ja päätehakkuut viivästyvät, Sievänen sanoo.
Hän kuitenkin toteaa, että Suomen pohjoinen ilmasto suojaa jonkin verran kirjanpainajatuhoilta verrattuna Keski-Eurooppaan, jossa voi syntyä kaksi tai kolmekin kirjanpainajasukupolvea.
– Keski-Euroopassa on tuhoutunut viime vuosien aikana kymmeniä miljoonia kuutiometrejä kuusia, hän sanoo.
Aina pohjoinen ilmastokaan ei auta, sillä Ruotsissa tuhoutui 1970-luvulla kirjanpainajien vuoksi noin kymmenen miljoonaa kuutiometriä metsää.
Kirjanpainajilla ollut Suomessa kaksikin sukupolvea
Ravintona puun nilakerros
Kirjanpainajat ovat tummia noin puolen senttimetrin mittaisia kaarnakuoriaisia, jotka talvehtivat aikuisina.
Talvehtineiden aikuisten lentoaikaa ovat touko- ja kesäkuu.
Koiraat iskeytyvät paksun kaarnan alle, jonne ne houkuttelevat naaraita feromonien avulla.
Jokainen naaras kaivertaa oman emokäytävänsä puun pituussuuntaan. Naaraat laskevat munansa emokäytävän reunoille.
Munista kuoriutuvat valkeat ja ruskeapäiset toukat, jotka syövät puun nilaa ja lopulta koteloituvat.
Koteloista kuoriutuvista suurin osa poistuu kuoren alta heinäkuun lopussa tai elokuun alussa ja talvehtii karikkeessa.
Kirjanpainajalla on lämpiminä kesinä 2010 ja 2011 aiemmasta poiketen syntynyt toinen sukupolvi Etelä-Suomessa.
Kirjanpainajat lisääntyvät heikentyneissä pystypuissa, tuulenkaadoissa, lumenmurroissa sekä tuoreessa kuusipuutavarassa.
Kun kirjanpainajat ovat syöneet puun nilakerroksen ympäriinsä, puu kuolee.
Lähde: Luke
