Sukupolvenvaihdos tulossa – tyttärestä tulee perheyritys Salon Metalelektron seuraava toimitusjohtaja

0
Salon Metalelektron uusimpia hankintoja on 3D-metallitulostin viime vuodelta. Perheyritys valmistautuu hiljalleen sukupolvenvaihdokseen. Toimitusjohtaja Toni Anttilan tytär Jannika Anttila on yhtiössä jo omistajana ja hallituksen jäsenenä. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Toimitusjohtaja Toni Anttilaa harmittaa vain se, että koneistamon 50-vuotisjuhlat jäivät henkilöstölle järjestämättä koronan takia. Muuten Salon Metalelektro Oy:llä näyttää menevän hyvin.

Harva tätä kuitenkaan tietää.

– Emme ole olleet kauheasti näkyvissä missään. Olen pitänyt matalaa profiilia, Anttila myöntää.

Kun 24-vuotias Jannika Anttila jonain päivänä nousee isänsä paikalle toimitusjohtajaksi, perheyrityksestä alettaneen kuulla aiempaa enemmän. Salon kymmenen suurimman työnantajan joukkoon kuuluvasta konsernista olisi riittänyt kerrottavaa jo tähänkin mennessä.

Toni Anttila aloittaa tarinan koulunkäynnistä, joka ei hänelle maittanut. Lukemisen sijasta Anttila hankki nuorena oppia muovialan töissä Salossa ja Saksassa. Sitten hän pääsi isänsä Pasi Anttilan kanssa perustamaan Salon Metalelektroa. Vuosi oli 1990.

– Ainoa kokemukseni koneistamisesta oli koulussa sorvattu lihanuija, Anttila naurahtaa.

Työ opetti tekijäänsä. Anttila työsti metallia Raitalankadulla hallissa, joka tuli sittemmin tunnetuksi Salon Seudun Suurkirppiksenä. Kun Metalelektro vuonna 1998 siirtyi nykyiselle paikalleen Kiertokadulle, isä oli jo siirtynyt hallituksen puheenjohtajaksi ja poika noussut toimitusjohtajaksi,

Kaksi vuotta myöhemmin Metalelektro osti muurlalaisen Sorv-Elektro Oy:n, joka siirtyi samoihin tiloihin Saloon.

Lama ei koskettanut Metalelektron alkuunlähtöä. Yritys jyrsi alumiinista osia Nokian Cellular Systemsin tukiasemiin. Sitten piti koneistaa matkapuhelinten huoltolaitteita ympäri maailmaa.

– Nokia on ollut meille kaikki kaikessa. Olemme olleet oikeaan aikaan oikeassa paikassa, Anttila toteaa.

Sopimusvalmistuksella kännykkäjätin kainalossa oli myös varjopuolensa.

– Teimme helkutista hommia, firma voi hyvin ja kaikki sujui. Samalla kuitenkin turruimme helppoon työhön ja tekemiseen emmekä kehittyneet.

Anttila näki, että tyylin oli muututtava, jotta firma pysyisi kilpailukykyisenä. Se vaati henkilöstöltä asennemuutosta ja firmalta rahaa.

– Olemme investoineet koneisiin ja erilaisiin tuotannon laitteisiin kymmenen miljoonaa euroa kahdeksan vuoden aikana.

Eläkeläiset Kari Lehtonen (vas.) ja Ilkka Tähtinen pääsivät käymään vanhalla työpaikallaan, jossa heillä on pitkä historia. Lehtonen oli töissä 46 vuotta ja Tähtinen 48 vuotta. Kuva: SSS:Kirsi-Maarit Venetpalo

Toni Anttila astelee tehtaan puhtaanoloisilla käytävillä, pysähtelee ja osoittelee vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle. Hän on silmin nähden innostunut kertoessaan CNC-koneista, viisiakselisista työstökoneista, monitoimisorveista, sinkopuhalluksesta ja ultraäänipesusta.

Tehtaan sydämenä on kaksi tamperelaisen Fastemsin kehittämää FMS-tuotantolinjaa, joissa on yhteensä kaksikymmentä vaakasakaraista työstökeskusta. Työstettävät kappaleet kulkevat linjalla automaattisesti.

– Joka koneessa on valmiina 120 työkalua osamillin välein. Sama kone voi hoitaa monta eri tuotetta ilman terien vaihtoa, Anttila esittelee.

Koneet tekevät, mitä tietokone käskee. Ohjelmointi on kaiken A ja O.
– Meillä työntekijät ovat toimihenkilöitä, ohjelmoijia, asentajia ja kappaleenvaihtajia. Työ on vaativaa ja haastavaa, Anttila tähdentää.

Toimitusjohtaja avaa vielä yhden oven. Sen takana on huone, joka voisi olla mistä tahansa toimistorakennuksesta.
– Kallein kone, jonka olen ostanut, eikä se edes ole koneen näköinen, Anttila päivittelee.
Kone on saksalainen 3D-metallitulostin viime vuodelta. Ikkunaluukusta näkee, miten kaksi lasersädettä kipinöi hapettomassa tilassa.

– Tulostamisella on rajattomat mahdollisuudet! Sillä päästään ihan uusin ulottuvuuksiin.

Anttila selostaa mikroneista ja ainevahvuuksista. Sanat tarkkuus ja laatu toistuvat puheessa taas monta kertaa.

Tulostimessa valmistuu titaanijauheesta pikkuosia ties mihin tarkoitukseen. Anttila sanoo, ettei hän itsekään tiedä, missä kaikkialla Metalelektron valmistamia komponentteja käytetään. Ja vaikka tietäisikin, sitä ei voisi kertoa.

– On helpompaa, kun vain tekee, eikä mieti liikoja.

Lähes kaikki komponentit menevät vientiin. Salolaisosia voi olla esimerkiksi metsästysaseissa, anestesialääkäreiden työasemissa ja tuulimittareissa teiden varsilla.

Pörssiyhtiö Vaisala on ollut Metalelektron asiakas kohta kolmekymmentä vuotta. Amerikkalainen monialajätti General Electrics sekä asevalmistaja Sako ovat myös pitkäaikaisia kumppaneita.

–  Olen valmis investoimaan, kun on hyvät asiakkaat, Anttila korostaa.

Avaruustutkimus on sentään saanut Anttilaa aprikoimaan tuotteiden määränpäätä. Mahtaako Metalelektron valmistamia komponentteja olla tällä hetkellä Marsissa? Punaista planeettaa tutkivassa Perseverance-mönkijässä kun on Vaisalan paine- ja kosteusantureita.

Vaisalan viestintäpäällikkö Miia Lahti vastaa Salon Seudun Sanomien kysymykseen sähköpostilla: ”Metalelektron komponentteja ei ole Marsissa käytettävissä antureissamme”.
Markkinoita riittää maapallollakin.

Salon Metalelektro ja Sorv-Elektro muodostavat SME Elektro-Group Oy:n, jonka liikevaihto oli viime vuonna noin 17 miljoonaa euroa. Konsernin palkkalistoilla on 120 työntekijää, mutta lisää osaajia tarvittaisiin.
– Ottaisimme heti töihin kourallisen ammattitaitoisia koneistajia, jos heitä vain olisi tarjolla.

Toni Anttila on luovuttanut tehtaan päivittäisen johtamisen tehtaanjohtaja Petri Pitkäselle , mutta ei malta pysyä kotona ”pilkkomassa polttopuita”.
– En osaa olla pois. Kello soi kuudelta joka aamu, ja tulen tänne.
Taloushallintoa Vaasan kauppakorkeakoulussa opiskeleva tytär on yhtiössä jo omistajana ja hallituksen jäsenenä.

– Yrityksellä on hyvä pohja, mutta kehitettävää on myös paljon. Markkinointiin pitäisi panostaa enemmän kuin nyt, Jannika Anttila sanoo.

Salon Metalelektron historia alkaa vuodesta 1970, jolloin Niinistön ja Laaksosen metallipajat yhdistyivät. Töissä oli silloin kuusi miestä.