Susien salametsästys jatkuu –  poliisi tutkii kahta juttua Kemiönsaarella, näyttöä laittomuuksista on saatu Varsinais-Suomessa aiemminkin

0
Suomessa arvioidaan elävän 18–25 susiparia ja 32–38 perhelaumaa. Kuvan susi kastui sateessa Kuhmossa. Kuva: SSS-arkisto/Kirsi-Maarit Venetpalo

Muoviin paketoitu sudenruho meressä ja kolmijalkainen susi, jota oli haavoitettu. Poliisi tutkii parhaillaan kahta törkeää metsästysrikosta, jotka kytkeytyvät Kemiönsaareen. Näyttöä susien laittomasta ampumisesta Varsinais-Suomessa on myös aiemmilta vuosilta.

Suurpetotutkija Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta ei yllättynyt, kun Kemiönsaarelta löydettiin ammuttu susi juhannusviikolla. Ekniemen rannassa kellunut ruho oli sullottu jätesäkkiin ja paketoitu sinisellä muovipeitteellä.

– Näitä sattuu. Salametsästys ei ole ainutlaatuista läntisessäkään Suomessa, tutkimusprofessori Kojola toteaa.

Salatappo on tänä vuonna jo toinen laiton suden ampuminen, johon Kemiönsaari on kytketty.
Punkalaitumella lopetettiin helmikuussa kolmijalkainen susi poliisin luvalla. Eläimen vasemmasta etujalasta oli jäljellä vain pieni tynkä. Tutkimuksissa jalasta löytyi vanha ampumavamma.
Dna-tutkimusten ansiosta tiedetään, että susi oli kotoisin Kemiönsaarelta. Vasenta etujalkaa ontuvasta sudesta oli saarella myös näköhavaintoja, ja se oli tallentunut riistakameran videolle vielä keväällä 2020.

Lounais-Suomen poliisi tutkii kumpaankin tapausta törkeänä metsästysrikoksena.

– Vaikea niitä varmaan on selvittää. Kaikki on mahdollista, Kemiönsaaren riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Mikael Sundberg toteaa.

Ruhot on toimitettu tutkittavaksi Ruokaviraston laboratorioon Ouluun. Raportit susien kuolinsyystä julkaistaan Ruokaviraston verkkosivuilla yleensä 1–3 kuukauden viiveellä.

– Tutkinnassa olevista rikosasioista emme voi tiedottaa ennen kuin poliisi antaa luvan, erikoistutkija Minna Nylund Ruokavirastosta huomauttaa.

Ruokaviraston raportit eivät aina ole luettavissa kaikista niistäkään tapauksista, joista poliisi on tiedottanut itse. Salametsästystä tutkitaan ainakin Kärsämäellä ja Leppävirralla. Kummassakin lopetettiin viime vuonna susi, jota oli ammuttu jo aiemmin.

Salametsästys on piilorikollisuutta, jonka todellista laajuutta ei tiedetä. Suurpetopolitiikkaa ja salakaatoja käsittelevän väitöskirjan mukaan vain joka kymmenes laiton sudentappo on tullut poliisin tietoon.
”Metsästysrikosten ilmituloa ja esitutkintaa vaikeuttaa osaltaan myös alueen paikallisten asukkaiden ja metsästäjien parissa mahdollisesti esiintyvä vaikenemisen kulttuuri”, poliisin kesäkuussa julkaisemassa ympäristörikoskatsauksessa todetaan.

Tekoja on salailtu myös Varsinais-Suomessa. Käräjäoikeus tuomitsi marraskuussa 2017 metsästäjän, joka oli kaksi vuotta aiemmin ampunut suden autosta Nousiaisissa. Nuori mies oli hävittänyt ruhon päätä lukuunottamatta. Sen hän oli kätkenyt pakastimeen.
Rikos paljastui vasta, kun miehen tyttöystävä kertoi tapauksesta poliisille. Suden pää löytyi kotietsinnässä.

Varsinais-Suomen suurpetoneuvottelukunnan puheenjohtaja Juho Savo oli vain kuukausia aiemmin arvioinut Turun Sanomissa, ettei Varsinais-Suomessa tapahdu susien salametsästystä. ”Täällä ei ole aluetta, jossa sutta voisi metsästää kenenkään huomaamatta”.
Näyttöä salametsästyksestä oli kuitenkin jo tuolloin. Uudessakaupungissa oli lopetettu takajalkaansa laahannut susi, jota oli aiemmin ammuttu. Laitilassa loukkaantuneena lopetetusta sudesta puolestaan oli löytynyt vanhoja kolmen millimetrin hauleja.

Laiton tappaminen on tutkijoiden mukaan ollut Suomessa susien yleisin kuolinsyy 2000-luvulla. Kun Suomen susikanta kymmenkunta vuotta sitten romahti selittämättömästi, Maa- ja metsätalousministeriö vahvisti syyksi salametsästyksen.

– Kaikenkokoisia hauleja kolmesta millistä kymmeneen milliin on löytynyt, erikoistutkija Minna Nylund toteaa.

Tunnetuilta reviireiltä oli tuolloin kadonnut jopa kokonaisia laumoja. Ilmi tulleissa tapauksissa susia oli ammuttu, myrkytetty ja pyydetty jalkanaruilla.
Suurpetotutkija Ilpo Kojolan tuntuma on se, että laiton tappaminen olisi viime vuosina vähentynyt.

– Susikanta on kasvanut selvästi. Se ei olisi mahdollista, jos salametsästys olisi vahvaa, Kojola arvioi.

Törkeä metsästysrikos lisättiin lakiin kymmenen vuotta sitten. Poliisi ja Rajavartiolaitos kirjaavat salatapon tai eläimen vahingoittamisen aina törkeäksi, jos kohteena on ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi. Tutkittavaksi tuli viime vuonna 25 juttua eli enemmän kuin kahtena edellisenä vuonna yhteensä.
Törkeiden metsästysrikosten kärjessä olivat susi ja karhu.

Kainuun rajavartiosto kertoi keväällä lieksalaisesta eläkeläismiehestä, jonka epäillään metsästäneen susia myrkkysyöteillä vuosien ajan. Myrkkynä on käytetty muun muassa strykniiniä ja syanidia. Tapetuksi on päätynyt ainakin kymmenen sutta.
Mukana on ollut neljä apuria. Epäilty on kuulusteluissa sanonut tappamisen syyksi sen, että hän vihaa susia.

Kemiönsaarella enää yksi susi

Renkoon asettuneelle susiparille syntyi keväällä 2016 kuusi pentua. Sisaruksista kaksi vaelsi Kemiönsaarelle, pariutui ja sai kaksi naaraspentua toukokuussa 2018. Toinen pennuista erkani laumasta tammikuussa 2019 ja vaelsi Sauvon kautta Hämeeseen. Toinen pentu jäi alfaparille odotettavissa olevan uuden pentueen lapsenvahdiksi.

Keväällä 2019 alfaparille syntyi viisi pentua. Koko kahdeksan suden lauman nähtiin liikkuvan yhdessä.

Johtajanaaras jäi Björkbodassa auton alle tammikuussa 2020. Ruokaviraston susiraportit-sivulta voi lukea seikkaperäisen selostuksen eläimen vammoista: ”Sudessa todettiin pahoja ruhjevammoja, jotka sopivat auton alle jäämiseen … röntgenkuvissa ei todettu ampumiseen viittaavia löydöksiä”.

Lauma hajosi alfanaaraan kuoltua. Tänä vuonna Kemiönsaarelta on havaintoja enää yksin kulkevasta susinaaraasta. Heinäkuussa se tallentui riistakameran kuviin saaren pohjoisosissa.

Saarella syntyneestä viiden pennun pentueesta kolmesta saatiin kerättyä dna-näyte. Yksinäisen naaraan alkuperä on toistaiseksi vielä arvoitus.

– Veikkaan, että se on toinen niistä kahdesta, joista dna-näytettä ei saatu, Kemiönsaaren riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Mikael Sundberg sanoo.

Alfauroksen kohtalosta ei ole toistaiseksi tietoa.